Kesäelämää....

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on ehditty päivittämään blogia...taitaa olla tämä kesä yhtä kiireistä aikaa ihmisille, kuin meille kisuillekin. Luonto on niin kaikkea ihmeellistä täynnä, että jo aamuvarhaisella haluaa katsella pihapuussa lenteleviä lintuja.
Isännällä ja emännällä on nyt kesäloma, joten pääsin tietenkin taas mökille luonnon helmaan. Emäntä sanoi, että minusta on tainnut nyt vihdoinkin jo tulla vähän isompi kissa, nimittäin henkisesti. Olen oppinut pyytämään ulos ja saankin lenkkeillä pitkin metsiä ainakin kaksi kertaa päivässä. Pari kertaa olen myös lenkittänyt emäntää, nimittäin livahdin mökin ovesta ulos ja kipitin karkuun. Kun emäntä lähti perääni hidastin vauhtia ja juuri kun se luuli saavansa minut kiinni, otin uuden spurtin. Olipa hauska leikki! Annoin kyllä sitten ihan nätisti lopulta ottaa kiinni. Valjaissa tykkään myös hyppiä puuhun ja kiipeäisin varmaan tosi ylös, jos en olisi kiinni. Kynsiä täytyy joskus teroittaa. Emäntä sanoo, että jos olisin vapaana mökillä, olisin kuulemma aika tyhmänrohkea ja vauhtipää. Olen siis saanut uuden lempinimen ipana :D

Halusin muistuttaa kaikkia, että luonto on näin kesäisin aivan ihmeellinen paikka ja raitis ilma tekee hyvää myös meille sydänkisuille. Lisäksi luonnossa ei ole niin kuuma kuin kaupunkiasunnoissa. Emäntäkin kertoi oppineensa katsomaan luontoa ja sen ihmeitä aivan eri tavoin, kun kävelee minun kanssani valjaissa pitkin mökkitietä. Pysähdyn herkästi katsomaan lintuja ja kuuntelemaan luonnon huminaa. Tänään paikallistin pari metsämyyrääkin ryömimässä sammaleen ja heinän seassa. Siinä niitä sitten emännän kanssa ihmeteltiin. Kaikkea sitä jää teiltä ihmisiltä huomaamatta, mutta me kissat huomataan kaikkea mukavaa hyvän kuulomme ansiosta. Metsälenkki lemmikin kanssa on aivan erilainen, kun lähtee mukaan käyttäen kaikkia aistejaan ja ihmetellen luontoa samalla tavoin kuin eläin osaa tehdä.

Minusta on kuoritunut täällä luonnossa tosi rohkea tyttö. Tänään isäntää ja emäntää nauratti kovasti, kun rakennusmiehiä kävi oikaisemassa hirsimökkiä vähän suorempaan. Katselin ihan vierestä kun ne nakutti vasaralla palkkeja hirsien alle, se oli tosi jännää. Minua ei pelottanut sitten yhtään :D Lisäksi olen osoittautunut tosi hyväksi kärpäsansaksi. Kaikki itikat ja kärpäset, mitä vaan sisälle eksyy, otan takuuvarmasti kiinni. Kun en ulkoile, nukun mökin viileydessä, vaikka olen täälläkin mielelläni lähellä muuria, joka lämpenee, kun saunaa lämmitetään. Voin sanoa suoraan, että olen viettänyt meidän perheen yhteisellä lomalla melkoisia kissan päiviä ja olen voinut muutenkin tosi hyvin. Saurauteni ei edelleenkään osoita minkäänlaisia merkkejä ulospäin. Mutta nyt pitää ottaa nokoset, että jaksaa taas illalla ihmetellä luontoa.

KIITOS KAIKILLE!

<3 MUSKA KIITTÄÄ....1000 LUKIJAN RAJA RIKKI!!!!!!!!!!!!!

HCM-kissan kissanpäivät jatkuvat täällä verkossa <3

saunarentoutusta <3 <3 <3

Kun asian alkaa unohtaa

Tässä emännän kanssa mietittiin yksi päivä, kun minä olen niin virkeä ja leikkisä, että sairauttani ei huomaa ulospäin oikein mitenkään. Olen pysynyt solakkana neitinä vaikka ruokahaluni on ihan hyvä ja en osoita muutoinkaan minkäänlaisia merkkejä siitä, että sairauteni olisi edennyt ainakaan oireiluun asti. Hengitän normaalisti ja en ole sen väsyneempi kuin ennenkään. Niinä päivinä kun saan ehkäisytabletin, olen väsyneempi. Niistä ei ole onneksi tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia, vaikka niissä pieni riski onkin. Emäntä on annostellut lääkkeen kahteen puolikkaaseen viikossa, jotta annostus olisi tasaisempi. Jatkuva kiima kyllä kuluttaisi hyvinvointiani kovasti, mutta kun minulle kerrottiin, että jos minut nukutetaan, en ehkä herääkkään.

Kun oma lemmikki sairastuu, sitä on tietenkin tosi huolissaan ja se arki vaatii joskus pieniä järjestelyjä. Jokainen tekee sitten valinnan omalla kohdallaan siitä, miten paljon on valmis uhraamaan lemmikin puolesta. Minä olen niin elämäniloinen ja onnellinen kissa, että olen tyytyväinen, kun emäntä ja isäntä jaksavat pitää minusta huolta ja antaa lääkkeitä säännöllisesti. Lääkkeistä tulee varmaankin minulle hyvä olo, koska tulen aina hakemaan niitä, kun kuulen lääkepaketin avaamisen. Saan sitten aina samalla vähän kissan karkkia.

Aluksi emäntä oli surullinen ja huolissaan minusta. Nyt olen huomannut, että se varovaisuus on alkanut katoamaan. Ehkä se on huomannut, että pärjään ihan hyvin ja sairauteni ei ole edennyt niin nopeasti, kuin se joskus saattaa kissojen kohdalla valitettavasti tehdä. Se onkin ihan hyvä juttu, että minun pikku sydämestäni löytyi tämä mörkö niin varhain, jotta lääkkeillä voidaan sitten hieman hidastaa sairauden etenemistä. Silloin tällöin emäntä seurailee minun hengitystäni, mikä kuulemma on hyvä tehdä, koska sillä voi ennakoida sairauden pahenemista. Hengitysvaikeudet ja nopea hengitys on merkkejä siitä, että lääkitystä pitää ehkä muuttaa tai lisätä. Erityisesti leikkimisen yhteydessä rasituksessa hengästymistä voi tarkkailla. Minä nyt olen kyllä tosi hurjapäinen tyttö ja säntäilen asunnossa kovaa vauhtia kiipeilypuuhun ja sieltä portaita alas, joten siinä menossa ei pysy mukana ja sitten kyllä vähän hengästyttääkin. Juoksentelun jälkeen asetun itse hetkeksi makaamaan, minusta on välillä kivaa riehua :D
 HCM saattaa lisätä ajan mittaa nesteen kertymistä elimistöön ja sinne keuhkoihin, sitten saattaakin jo vähän yskittää tai hengitys rohista. Toisaalta painon seuranta silloin tällöin ei ole pahasta, koska se nesteen kertyminen lisää myös sitä painoa.

Emäntä kertoi minulle, että kun sitä aluksi on niin huolissaan kaikesta ja etsii kaikenlaista tietoa sairaudesta, niin lopulta ymmärtää, että jokainen kissa on sairautensa kanssa yksilö, eikä kenenkään tarina ole verrannollinen toiseen. Kun aikaa kuluu ja huomaa, ettei kissa oireile sen kummemmin, olo kissan omistajana alkaa helpottua ja sairaudesta tulee osa jokaista arkipäivää. Lääkkeiden antamisesta tulee rutiinia, eikä sitä ajattele muutoin sen kummemmin. Sitten joskus, kun vointini huononee, se ei tule yllätyksenä. Siihen on henkisesti varauduttu pienen asian läpikäymisen kautta. Ihminen on tosi sopeutuvainen, ihan niinkuin kissakin. Aina on hyvä ajatella, että meille kaikille on annettu se yksi elämä elettäväksi, käytetään se hyvin ja uskalletaan hyväksyä kuolema osana elämää. Mikä tahansa kissa voi mennä äkillisesti kissojen taivaaseen, mutta minun kohdallani tiimalasin hiekka valuu vain vähän nopeammin.
Elän täysillä ja nautin elämästä. Eilenkin osoitin taas rakkauttani emännälle polkemalla mahaa pehmoisilla polkuanturoilla ja kehräämällä, sekä puskemalla kovasti. Minä teen niin päivittäin.

Eli jokainen käy tämän sairauden kanssa läpi ajatuksia ja tunteita, kunnes saavuttaa sellaisen hyväksynnän, mikä kullekin yksilönä on mahdollista. Ettehän huolestu meistä sydänkisuista liikaa! Nautitaan elämästä yhdessä ja niistä hetkistä, mitä meille on yhdessä annettu. Sitähän sanotaan, että kissalla on 9 elämää - me ollaan tosi sitkeitä! Meillä ainakin on naurettu sille, että minulla on sydämenmuotoisia kuvioita turkissa, pepussanikin on yksi sydän :) Minulla on kuulemma paljon varasydämiä.