Joulu tuli ja meni, voi olipa minulla hauskaa pyhien aikana. Taas oli kaikkea mielenkiintoista mitä piti nuuskia ja tutkia. Paketit oli minusta erityisen kivoja, leikin niiden naruilla ja painelin heti sekaan kun ne ilmestyivät kuusen alle. Saatiin Missen kanssa ihan omakin lahja. Sellainen kissanminttutäytteinen muikku, mikä roikkuu nyt meidän portaikon kaiteessa, sitä on aina kiva huitaista siitä tassulla. Sitten saatiin sellainen pinkki pörröinen matolelu, mikä menee jännästi tassujen välissä ihan kuin se olisi elävä, onkohan se elävä? Ainakin näykin sitä ja vaanin sitä, heittelen vimmatusti ilmaan ja kannan suussani. Emäntä taitaa laittaa sen välillä aina piiloon, koska sitten se taas ilmestyy, ajattelee varmaan, että leikin sen hyllyjen alle, niinkuin jo kerran onnistuin tekemään. Itse olen kyllä aivan vakuuttunut siitä, että se pakeni sinne hurjaa saalistajaa eli minua! Uusivuosikin oli uskomaton, oli niin lämmintä, että mentiin sitten mökille. Monet on huolissaan lemmikeistään uuden vuoden aikaan, kun ne ampuu sellaisia raketteja taivaalle. Vuosi takaperin en ollut niistä äänistä ainakaan moksiskaan. Nyt ne ampuivat pari hienoa valojuttua mökin pihassa, niitä sitten katseltiin Missen kanssa ikkunan läpi, sekään ei nimittäin pelkää niitä ääniä. Emännän mielestä se on hieno juttu etten häiriinny mitenkään erilaisista äänistä mitä ulkoa saattaa kuulua. Oikeastaan olen aika kylmähermoinen kaikenlaisia ääniä kohtaan, mutta joskus saatan kyyristyä ja katsoa silmät suurena jotakin turvallisen matkan päästä. Säikähtäminen ei ilmeisesti olisi minulle hyvä juttu. Emäntä seuraili tarkkaan tässä yksi päivä kun leikin uudella madollani, että miten pitkään jaksan leikkiä kerralla ja kuinka kovasti hengästyn. Hänen mielestään aika normaalisti, vaikka kyllähän tuo lääkityskin varmaan rajoittaa vähän tuota menoa, ei anna sydämen sykkeen nousta niin ylös, niin sitten pitää vähän lepäillä. Läähätellyt en ole, ainoastaan kerran kesällä kun jahtasin kärpästä mökillä aivan villinä. Silloin emäntä auttoi ottamaan sen kiinni. Kyllä se pieni tarkkailu kuulemma on hyvästä, oppii tuntemaan minua ja sen, alkaako oireita kehittymään. Kunhan ei liikaa katsele, eikä ole liian huolissaan. Ei sellainen ole kivaa minusta, eikä kyllä emännästäkään. Nyt on sitten uusi vuosi ja uuden kujeet. Loppiaisena kannettiin kuusi ulos ja laitettiin koristeet pois. Se kuusi oli kyllä kiva, otin kovan juoksun ja neppasin palloa käpälällä ohi mennessäni, sitten ponnasin takapihan ovesta vauhtia kääntyen ilmassa ja neppasin palloa uudestaan ohi mennessäni, se oli kuulemma uskomattoman huvittavaa katseltavaa. Kuusta ei kyllä kaadettu, kerran katselin mietteliäänä sen runkoa, mutta emäntä otti minut syliin ja antoi minun nuuskia latvaa, sen jälkeen riitti ihan alempienkin pallojen näpläily. Joulukoristelaatikko oli hirmu mukava, sitä tutkin vimmatusti joka kerta kun se tuotiin. Siellä on kaikkea kivaa rapisevaa ja kiiltävää. Nyt täytyy mennä kissaunille, että jaksaa taas huomenna katsella ikkunasta lintulaudan vierailijoita. Tosin välillä me tuijotellaan Missen kanssa ulos yölläkin, eihän sitä koskaan tiedä, jos sinne eksyisi lintu silloinkin.
 |
| Joulukoristelaatikon kimpussa ennen joulua. Kas mitäs täältä löytyy? |
 |
| Misse ja minä ja meidän muikkulelu. |
