Emännän kanssa tässä pohdittu, että miten me kaiken karvaiset kaverit jaksetaan näillä helteillä, kun ei nuo ihmisetkään meinaa jaksaa tehdä mitään. Me oltiin tässä taas kovilla helteillä mökillä, siellä on vähän viileämpää. Nyt taas mennään viikonloppuna pariksi päiväksi kun emännällä alkaa vapaat. Kissakaverini Misse on jo sen verran iäkäs, että tahtoo väsähtää helteillä ihan täysin. Sehän saa olla mökillä nykyään vapaana, mistä minä olen kyllä vähän kade. Emäntä sanoi, että puusta itseni löytäisin, jos vapaaksi pääsisin, mutta narussa ulkoilen kyllä ihan sujuvasti monta tuntia.
Misse muuten sai pari myyrääkin ja toi minulle yhden ihan elävänä. Hyi että, mitä sille nyt olisi pitänyt mukama tehdä? Emäntä sanoi, että se yritti opettaa minua metsästämään, kun olen tällainen ikäni sisällä ollut kissa. Enhän minä siitä niin perustanut, kun se siinä minua toljotti. Sitten kun se lähti liikkeelle, niin kiinnostuin kyllä. Mutta kun enhän minä sitä sitten saanut enää kiinni, kun oli ne hiton valjaat päällä. Pääsi mokoma karkuun.
Misse on ihan läähätellytkin välillä reissuiltansa palattuaan mökillä, mutta minä en ole läähättänyt kertaakaan. Enkä pakene auringostakaan varjoon ulkona. Sydänsairaudestani huolimatta pärjään hyvin näillä helteilläkin. Joskus emäntä on viilennellyt meitä kostella kylmällä pyyhkeellä pyyhkien, mutta enpä minä tuosta ole niin perustanut. Misse-kaverini tuntuu tykkäävän siitä kun sillä on kuuma.
Mutta maltetaan nyt vaan, ei tämä ihana kesä ja helle ikuisuuksia kestä! Kohta se syksy taas kolkuttelee ovella, vaikka nyt onkin niin mukavan kesäistä. Emäntä laskeskeli, että täytän tänä vuonna kolme vuotta. Juuri eilen kuulin niiden puhuvan isännän kanssa, että ihmeen hyvin olen pärjäillyt sairaudestani huolimatta. Mutta niinhän minä olenkin! Vaikka se emännällä on aina välillä mielessä, että oireet voi tulla milloin vain, niin toivon ettei se kovin sure. Elän kuitenkin onnellista kissanelämää.