sunnuntai 30. marraskuuta 2014
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MUSKA
Minä täytän tänään 3-vuotta :) Emäntä on niin iloinen, että sain tämänkin päivän kokea. Sain katkarapuja kuorrutettuna kanapaloilla. Mimmi-kaverini osallistui myös kesteihin. Sain synttärilahjaksi sellaisen kissan tunnelin, millä sitten kovasti leikittiin. Jahdattiin Mimmin kanssa toisiamme vuorotellen tunnelista. Kiva päivä!
maanantai 24. marraskuuta 2014
Pientä kertausta HCM-sairauteeni liittyen
Hei vaan kaikille. Päätinpä taas tulla vähän kertoilemaan tästä sydänsairaudestani kuulumisia. Kun onhan se totta, että ihmisten ja koirien lailla tuo HCM-mörkö koskettaa myös meitä niin monia kisuja. Ihan niinkin, että sitä ei omistaja koskaan edes tiedä olevan olemassa. Tässä minun sairaudessanihan sydänlihas paksuuntuu yhdestä tai useammasta kohtaa aiheuttaen toisinaan myös erilaisia oireita. Mutta ei meillä kaikilla ole mitään oireita!
Aina on hyvä muistaa, että jokaisella meistä sairaus esiintyy hyvin yksilöllisenä ja itse HCM-tautiakin on olemassa montaa erilaista muotoa ja siitä riippuu muutokset, mitä sydämeen sitten tulee. Jos hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on lievä tai hyvin paikallinen, kisu saattaa olla oireeton jopa koko elämänsä. Vaikeammissa tapauksissa sydän joutuu tekemään enemmän töitä paksuuntumisen vuoksi ja aiheuttaa useammin oireita kuten veden kertymistä keuhkoihin johtuen sydämen sisäisestä paineesta ja paksuuntumisen aiheuttamista toimintahäiriöistä. On myös hyvä tietää, että HCM voi olla seurausta muistakin sairauksista kuten kilpirauhasongelmista tai korkeasta verenpaineesta. Ennen eläinruokien kehittymistä esiintyi myös tauriinin puutteesta johtuvaa HCM-sairautta, nykyään se on harvinaista, koska valmisruokiin on yleensä lisätty tauriinia. Me kisut kun ei aina päästä niitä hiiriä popsimaan.
Mistä taudin sitten voi tunnistaa? No usein kokenut eläinlääkäri saattaa kuulla sivuäänen sydämessä tai rytmihäiriön merkkejä sydäntä kuunnellessaan rutiinikäynnillä. Kissa saattaa olla väsynyt ja ruokahaluton. Myös nukutuksessa voi joskus ilmetä ongelmia ja sairaus huomataan. HCM voidaan todeta kohtalaisen helposti sydämen ultraäänitutkimuksella. Oireettomuus on salakavalaa ja oireet voivat tulla sitten äkisti ihan äkkikuolemana tai veritulppana aiheuttaen halvauksen. Hengityksen nopeutuminen tai nopea hengästyminen voivat myös olla syitä lisätutkimuksiin.
Oireettomien kissojen lääkehoito ei ole vielä tutkimuksissa varsinaisesti osoittanut muutoksia taudin luontaisen etenemisen kannalta. Mutta esimerkiksi beetasalpaajan käyttö voi olla joissakin tapauksissa perusteltua jo tutkimusten varjolla. Ihmisissä vastaavassa sairaudessa tämän lääkkeen käyttö on vähentänyt äkillisen kuoleman riskiä. Kisuilla, joilla on suuri riski saada veritulppa (ultrassa näkyy esimerkiksi voimakkaita verenvirtauspyörteitä sairaudesta johtuen) verenohennuslääkkeistä kuten disperiinistä voi olla hyötyä veritulppien ehkäisyssä.
Kisuilla joilla on jo nesteen kertymistä keuhkoihin tai muualle kehoon sydämen vajaatoiminnasta johtuen, ace-estäjät diureetin (nesteenpoistajan) kanssa voivat olla perusteltuja lääkkeitä. Kaikkiaan lääkehoito kissojen kohdalla on vielä kokeellista ja vielä on pitkä matka siihen, että löydettäisiin hyvä lääkehoito, koska jokainen tapaus on myös niin yksilöllinen. Emäntä sanoi kyllä meillä, että haluaa yrittää lääkehoitoa heti, jos se vaikka vaikuttaisi ennusteeseen edes vähän positiivisesti.
Ennuste voi taudissa vaihdella todella paljon, tämä on hyvä muistaa kaikkien HCM-kisujen kanssa elävien! Sairauden kulku ja sydämen muutokset vaikuttavat siihen kovasti. Sydämen sisällä olevat verenkierron häiriintymiset johtuen muutoksista vaikuttavat paljon ennusteeseen. Sydämen eteisen ahtautumisen taso, sydämen rytmi, sekä verenpaine vaikuttavat paljon ennusteeseen. Yleisesti ottaen kisuilla, joilla on hyvin jäykät sydämen kammiot, häiriöitä verenvirtauksessa, selvästi suurentunut eteinen tai rytmihäiriöitä, johtaa nuo oireet yleensä huonompaan ennusteeseen. Myös nuorella iällä puhjenneet nopeasti etenevät HCM-tapaukset ovat huonoennusteisempia.
Aina on hyvä muistaa, että kissa jolla on hyvin mieto tai hyvin paikallisesti sydämessä näkyvä HCM ilman suurempia verenkierron häiriintymisiä itse sydämessä, saattaa elää täysin normaalin mittaisen elämän!
Me halutaan antaa voimaa ja toivoa teille kaikille, joiden kissoilla todetaan HCM. Emäntä ajatteli joskus, että kun se minunkin sairaus löytyi jo niin nuorena, että en varmaan elä pitkään. Täytän kuitenkin ihan kohta 3 vuotta. Olen saanut viettää ihania kissanpäiviä perheeni kanssa jo enemmän, mitä ikinä luultiin olevan mahdollista. Mennään tässä lähikuukausina sydänultraan uudestaan katsomaan tilannetta, että kerrotaan kyllä sitten ihan täälläkin kuulumiset, että mitä muutoksia siellä sitten havaitaan.
Positiivisia ajatuksia kaikille!
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
hyvin menee :)
Aateltiin emännän kanssa tulla vaan tervehtimään kaikkia karvakorvien ystäviä. Sinällään täällä ei mitään uutta, eikä ällistyttävää ole tapahtunut. Lunta olen ihmetellyt ja pakkasta. Niin se talvi taas tulee. Lintulautaa eivät ole mokomat vielä laittaneet, mutta kyllä minä ahkerasti lintuja bongailen ikkunan takaa pihapuusta.
Meinattiin ensin, että käydään sydänultrassa tässä kuussa, mutta kun on kaikenlaista hässäkkää ja olen mukavasti jaksellut, niin mennään sitten vasta ensi vuoden puolella. Lähinnä se pitäisi katsoa vaan siksi, että nähtäisiin mitä muutoksia on mahdollisesti tullut ja onko tullut lisälääkityksen tarvetta. Voi minua, vaikka otan kyllä lääkkeet tosi nätisti.
Tuon Mimmi-kaverin kanssa touhuillaan päivät pitkät, se on kyllä ihan hassu kissanpentu. Touhuaa aivan hirveästi ja minä vaan katselen silmät suurena vieressä. Välillä otetaan painia ja sitten käyn sitä pesemässä. Ei se kyllä minun viereen tule nukkumaan, menee aina emännän kainaloon. Kai se emäntä on sille emo ihan niinkuin minullekin. Käyn lähes päivittäin mahaa tassuttelemassa ja kehräämässä, mutta olen minä kyllä joutunut nyt ottamaan tällaisen ison tytön roolin. Pitäähän tuolle vekaralle näyttää miten arvokas aikuinen kissa käyttäytyy.
Emäntää nauratti kun oltiin ensimmäistä kertaa sen työvuoron ajan keskenään kotona. Kun se tuli kotiin, niin minä murisin täällä kun naapurissa joku kolisi. Voi kauhistus, onhan täällä pakko vahtia kun on tuollainen pikkuinen talossa. Joku voi vaikka tulla! Minä en ole kuulemma koskaan ennen murissut millekään äänille. Tuo vekara vaan nukkui tyytyväisenä, kun minä vahdin. On se lasten vahtiminen kovaa hommaa.
Emäntä oli kuulemma vähän etukäteen huolissaan siitä, miten minä jaksan peuhata pienen kissan kanssa. En kyllä hengästy leikkiessä normaalia enempää ja osaan pysähtyä välillä sitten pötkölleen lepäilemään. Yleensä siinä vaiheessa Mimmikin on niin väsynyt, että pötköttelee samalla tavalla. Eli kuntoni on ulkoisesti vielä hyvä pyrähtää leikkeihin mukaan.
Pianhan tuo minun syntymäpäiväkin on tulossa, mitähän kivaa emäntä ja isäntä minulle hommaa? Puhuivat, että hommaavat varmaan jouluksi uuden kiipeilypuun. (maltan tuskin odottaa).
niin ja tosiaan ps. ollaan toivuttu meidän flunssasta kyllä täysin :)
![]() |
Mitähän tuo nyt touhuaa? |
![]() |
Opetan Mimmiä syömään seiti-kalaa, se on niin hyvää! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)