No hyh hyh kun on märkää ja pimeää. Oltiin tuossa mökilläkin vielä menneinä viikonloppuina, mutta enhän minä hieno neiti töppösiäni ulkona kastele! Kävin pihassa kääntymässä, katselin hetken terassilla paria talvipulleaa tirppaa ja painelin sisälle nukkumaan. Olen kesäsielu, silloin minä tykkään ulkoilla.
Isäntä duunasi jo jotain valoja tuonne takapihan pimeyteen, kuulemma pistävät kohta taas ikkunoihinkin niitä kiiltäviä härpäkkeitä, jotka loistaa. Ne on kyllä oikeastaan aika nättejä.
Emännän kanssa siivottiin tänään, olin jälleen kerran mukana lattian moppauksessa. Tykkään seurata sitä rättiä kun se menee edestakaisin. Emäntä lupasi antaa katkarapuja tänään, no ei ole kyllä vielä näkynyt! Painelin siis päikkäreille tänne kiipeilypuun ylätasanteelle, jonka Mimmi-kaverini aina aika ajoin kehtaa valloittaa minulta. Harmi, emäntä heitti sen yhden pahvilaatikonkin pois, mikä tuossa lattialla nökötti ja jolla Mimmin kanssa leikittiin. Siinä oli sellainen kiva kansi, minkä sai itse auki. Menin sinne aika usein silmät kiiluen piiloon. Tilasivat kuulemma ruokaa taas ulkomailta, niin saadaan sitten uusi laatikko. No olkoon tämän kerran.
Vointini on ollut oikein hyvä, kakkakepposia teen enää satunnaisesti, mutta suurin osa menee nyt oikeaan paikkaan. Folion laitto lattialle siis ehdollisti minut pois ikävästä tavastani, joka oli jäädä päälle. Haluan, että minulla on oma laatikko pissaamista ja oma laatikko kakkaamista varten, onneksi niitä on riittävästi ja ne pidetään siistinä. Äskenkin emäntä yhden tuossa pesaisi samalla kun siivoili.
Eilen emäntä taas kokeili sitä minun nisupattia eikä meinannut aluksi huomata sitä ollenkaan. Eli se on pienentynyt tässä syksyn saatossa ainakin puolella siitä, mitä se oli. Kummallinen mötikkä, mutta eipä tuo minua vaivaa.
Kovasti emäntä on haeskellut tutkimustietoa netistä liittyen tähän HCM-sairauteen. Uusia hoitoja kokeillaan ja tutkitaan kokoajan. Kohta on tulossa kokeiluun lääke, jolla voidaan hoitaa jo todettua veritulppaa, sillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia aikaan. Ne viisaat tiedemiehet yrittävät kovasti löytää keinoa, millä tämän sydänsairauden saisi kokonaan pysäytettyä. Joillakin lääkehoidoilla on todettu ainakin hidastavaa vaikutusta, kuten tuolla ACE-estäjällä, jota minä syön.
Hyvinhän tässä on jakseltu, sairauteni ei osoita mitään merkkejä, kohtauksiakaan ei ole ollut. Jaksan temmeltää Mimmin kanssa, mutta nukun myös aika paljon. Virkeimmilläni olen aamupäivällä ja myöhään illalla. Välillä vedetään iltarallia siinä puolen yön aikaan, mutta emäntä on iloinen, että me kuitenkin osataan olla hiljaa suurin osa yötä niin, ettei ne herää. Meille on kehittynyt vähän nuo ihmisten rytmit. Nyt kun on niin pimeää, niin ei oikeastaan tiedä, että onko yö vai päivä.
Missä ne katkaravut viipyy?
Noh, parin viikon päästä vaihtuu kuukausi ja silloin minulla on synttärit. Kuulemma joku lahja on minulle tilattu. Mikä lie?
Jospa kohta saataisiin lunta, se on niin hassun kylmää ja valkoista.
Kivaa joulun odotusta kaikille, pitäkää huolta omista karvapalleroistanne.
Muska