Jopas on taas aikaa vierähtänyt, ettei olla ehditty käydä edes täällä blogin puolella moikkailemassa.
Emäntä ja isäntä on olleet lomalla ja ollaan oltu suurimmaksi osaksi täällä mökillä, no tietenkin! Minä olen täällä maalla niin onnellinen, kun on metsää ja lintuja ja kaikkea kivaa kuunneltavaa ja katseltavaa.
Me ollaan tuon Mimmi-kaverin kanssa melkoinen tiimi, vuorotellen pyydetään ulos ovella ja tehdään yhdessä pitkiä lenkkejä. Meillä on parikin lempipaikkaa, missä halutaan käydä. Ranta on yksi niistä.
Emäntä on huomannut, että minulla on täällä tosi hyvä ruokahalu ja olen tosi hyvässä kunnossa kevääseen verrattuna. Karva kiiltää ja posketkin on vähän pyöristyneet.
Kipulääkityksestä on ollut minulle kovasti hyötyä. Aina kun se ruisku tuodaan minun nenän eteen, niin avaan itse suun ja otan lääkkeen. Olen leikkisämpi, toimeliaampi ja mitä parasta, kakkakepposia sattuu harvemmin. Tällä hetkellä tosin vaikea sanoa onko syynä siihen kipulääke, vaiko viljaton raksu, jota nyt vihdoin ja viimein olen suostunut syömään, vaikka edelleen viljaraksut maistuisivat minulle paremmin ja niitä laitetaan välillä muutama houkuttimeksi muiden raksujen sekaan. Emännän mielestä sen kyllä sitten huomaa minun kakkasen hajusta ja koostumuksesta, kun olen viljaa syönyt, että kai minulla on nyt sitten joku vilja-allergiakin. Emäntä sanoo, että kissa on lihansyöjä, eikä tarvitse viljaa, että popsi vaan tyttö niitä viljattomia raksuja ja minähän popsin.
Ensi viikolla meille tulee kuulemma tänne mökille joku kissavieras, asuvat palvelijansa kanssa tuossa vierasmökissä, mutta kyllähän siitä jännää tulee. Ehkäpä pääsemme tutustumaan? Se on kuulemma tosi iso poika eikä ymmärrä mitään tytöistä - pöh.
Onneksi täällä mökillä on tilaa ja tilusta vaikka isommalle poppoolle, että tuollainenkin lomailu onnistuu.
Sydänoireita minulla ei ole ilmaantunut. Vuosi sitten kesällä minulla oli viimeksi pieni kramppauskohtaus, mutta se meni nopeasti ohi, eikä vastaavanlaisia ole näkynyt, vaikka olen paljon riehakkaampi nykyään. Myöskään hengästymistä ei riehuessa ole ilmennyt, että kaiketi sydämen kanssa pärjäillään tällä hetkellä hyvin.
Nisäkasvain on pysynyt samassa koossa nyt pidemmän aikaa, eli ei ole sieltä kasvanut isommaksi. Senkin osalta siis tilanne on hyvä. Kaikkiaan emäntä on tosi kiitollinen siitä, että näinkin pitkä aika ollaan saatu kulkea tätä yhteistä taivalta. Sellainen pelko on alkanut kuulemma väistyä kun koko tilanteeseen on alkanut tottua ja sen paremmin hyväksyä. Olen kuulemma jo saanut elellä pidempään mitä emäntä ikinä uskoi ja toivookin minulle hyviä kissanpäiviä, sekä arvokasta päätöstä maanpäälliselle taipaleelle. Äkkikuoleman mahdollisuus on aina, mutta emäntä on siitä puhunut, että sellainen nopea olisi varmasti minulle oikein hyvä, kun minun aikani tulee täyteen. Siihen osaa jo kuulemma varautua paremmin.
Mutta ei mietitä liikaa tämän sairauden synkkää puolta! Olen osoittanut, että sen kanssa voi elää useitakin vuosia ongelmitta :)
Ihanaa heinäkuuta kaikille, Tässä pari kuvaa...<3 Muska
Välillä täältä näkee sellaisia suuria valkoisia lintuja ja veneitä.
Oho, vesi oli päässyt vähän nousemaan, onneksi oli nuo köydet, että laituri ei karannut! Ja minä tyttö halusin nähdä vesikirppuja, joten hyppäsin sitten veden yli niitä katselemaan.
