Tervehdys taas kaikille! Kesä tuli ja meni, näinhän sen voi kai lyhykäisyydessään sanoa. Minulla oli tosi hyvä kesä, voin sydämen puolesta hyvin ja muutenkin tuli puuhattua kaikkea kivaa.
Näin syksyn tullen mökkireissutkin ovat vähenemään päin, vaikka emäntä lupaili, että tässä muutama viikonloppu taas tulossa, milloin sinne päästään. Nyt ollaan oltu kotona kaikin mukavuuksin.
Aina kun aurinko paistaa, etsin kotoa sen aurinkospotin lattiassa, mihin menen mielelläni kellimään. Vielä on myös niin lämmintä, että emäntä pitää ikkunoita joskus auki ja saadaan nuuskia ikkunan välistä raitista ilmaa. Ulkoilut valjaissa ovat painottuneet mökille. Siellä on mukava ulkoilla kun on rauhallista ja ei ole autoja tai muuta jännittävää. Emäntä sanoi, että vuosi sitten kesällä huutelin joka ilta ulos, kun käytettiin takapihalla, mutta nyt opin tuohon mökkiulkoiluun tänä kesänä, että siellä pääsee. En oikeastaan ole mikään hirveän kova ulkoilemaan, tuo kaverini Mimmi tykkää enemmän, mutta se sanoi, että täällä kaupungissa ulkoilu on aika pelottavaa, joten sekin käy ulkona mieluummin mökillä.
Tässä on emäntä ihmetellyt, kun olen alkanut oikein pyytää ruokaa. Eli ruokahaluni on parantunut selvästi. En ylensyö, vaan syön kissalle normaaleja määriä. Aikaisemmin olin vähän nirsokin syömään välillä. Olen tosi hyvässä kunnossa kuulemma, turkkini kiiltää ja sutjakkuudestani huolimatta olen mukavan lihaisa. Paino ei ole noussut, mutta yleiskuntoni on parempi kuin keväällä.
Olen taas kiukutellut välillä noista viljattomista raksuista ja olisin mieluummin syönyt märkäruokaa. Emäntä antoi kokeeksi tässä sitten muutaman viljaraksun ja taas olin ihan kakkapyllynä. En ollut pitkään aikaan tehnyt lattialle laatikon viereen kakkoja, mutta nytpäs sitten tein oikein kahtena päivänä peräkkäin. Minä niin hirveästi tykkäisin niistä viljapitoisista raksuista, mutta emäntä totesi, että ei niitä voi minulle antaa. No se haki nyt sitten vähän taas variaatiota noihin viljattomiin raksuihin ja aloin kyllä taas syödä niitä. Kyllästyn kuulemma herkästi samaan raksuun ja on pakko olla paria eri makua tarjolla vuorotellen, että syön nappuloita. Ja tiesittehän, että kun raksukipossa on kolo keskellä, niin se on yhtä kuin tyhjä?
Emännällä on muuten vinkki nirsoilevien kissojen ruokintaan. Mulle laitetaan joskus kuivattu kanapala tai joku muu herkkupala raksujen/ruoan päälle, joten sen syötyäni pistän poskeeni muutakin lautasella olevaa. Sitten toinen vinkki on se, että ruokakupit kannattaa vaihtaa usein, myös raksukupit. Niihin kun kertyy kuolaa ja muuta meidän kisujen syödessä. Meille märkäruoka tarjoillaan aina puhtaalta lautaselta. Lisäksi meillä pestään kissankipot pääosin käsin. Tiskikonejäämät voi oikeasti vaikuttaa ruoan maistumiseen. Meillä on tarkka hajuaisti!
No oikeastaan sydänsairauteni puolesta ei ole uutta ilmaantunut. Sitä tässä emäntä kuului puhuvan isännän kanssa, että on tosi outoa, että minulla ei ole ollut niitä kohtauksia enää, vaikka välillä riehutaan Mimmi-kaverin kanssa tosi paljon. Kuulemma tuntuisi hassulta, että niitä olisi ollut juuri silloin, kun ne ei ole kotona, koska tosi vähän me joudutaan keskenään kotona olemaan, on nuo emännän työt onneksi sellaisia vuorotöitä.
Nyt on taas vitamiinikuurikin menossa. Emäntä ajatteli, että kun ruokahalua tuntuu riittävän, niin varmasti ei tee pahaa lisävitamiinit. Onneksi ne antaa niitä tuolle kaverillekin, niin ei aina olla tabletteja laittamassa pelkästään minun suuhun. Tulee kuulemma kiiltävä talvikarva kun on vitamiinit kohdillaan ja kun en ihan aina noita raksuja pupella, että söisin mieluummin niitä märkäruokia.
Emäntä uhkaili kyllä, että se antaa meille ensi viikolla matokuurin - mikäs se olikaan taas, syötetäänkö meille matoja?
Kivaa alkanutta syksyä kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille tyypeille! Palataan taas asiaan.
<3 Muska
