Heippa taas kaikille!
Syksy on ollut meillä kiireistä aikaa, mutta blogin päivitys on ollut mielessä monesti. Emännän kanssa ollaan taas vähän katseltu internetin ihmeellistä maailmaa, joten päätettiin kertauksen vuoksi kerätä muutamia lyhyitä faktoja tästä sydänsairaudestani muillekin luettavaksi.
Ollaan jo aikaisemmin kerrottukin blogissa mitä HCM tarkoittaa ja tosiaan hypertrofinen gardiomyopatia eli HCM voi koskettaa kaikkia meitä karvalapsia rotuun ja näköön katsomatta. Se on yleisin kissoilla todettu sydänsairaus.
On kuitenkin tiettyjä rotuja, jotka voivat perinnöllisistä syistä olla alttiimpia HCM:lle. Niitä ovat mm. ragdoll (kuten minun äiti oli), abessiinialainen, sfinx, brittiläinen, persialainen, maine coon ja ocicat. Myös muissa roduissa, kuten siberian kissoissa, on havaittu periytyvää HCM-sairautta. Yleisimmin alttiita rotuja tutkitaan ennen jalostukseen käyttöä sydämen ultraäänitutkimuksilla. Lisäksi on olemassa eri roduille määritettyjä geenitestejä verestä, joilla saatetaan havaita HCM-geenin kantajuus. Geenien löytämiseksi tehdään jatkuvasti tutkimustyötä. Ainakin ragdoll-rodulle on olemassa geenitesti verestä.
Ragdoll-rodulla on havaittu geenivirhe, joka aiheuttaa HCM-sydänsairautta. Jalostuksessa on paljon kyseisen geenin kantajia, joten kaikkia ei voida karsia pois jalostuksesta heti, mutta testin avulla pystytään kantajuus selvittämään ja kantajien käyttöä jalostuksessa kontrolloimaan. Ragdoll-kissojen geeniperimä kapenisi liikaa, jos kaikki kantajat poistettaisiin siitoksesta kerrallaan ja se altistaisi puolestaan muille ongelmille.
testeistä lyhyesti:
negat/negat tulos tarkoittaa sitä, ettei kissa ole kummaltakaan vanhemmalta perinyt geeniä, mutta se ei takaa, että kissa ei sairastuisi jossakin elämänvaiheessa.
negat/posit tulos tarkoittaa sitä, että kissa on "heterotsygootti", eli toinen "alleeli" on virheellinen. Tällöin kissa periyttää 50%:sti geenin jälkeläisilleen. Vielä ei ole paljoa tietoa siitä kuinka suurella todennäköisyydellä kissa voi tämän perimän saadessaan sairastua HCM:n, mutta viitteitä on siitä, että tauti saattaa tulla lievempänä ja sairastunut kissa saattaa elää lähes normaalipituisen elämän melko lievä oireisena.
posit/posit testitulos tarkoittaa sitä, että molemmat kissan alleelit ovat virheellisiä, eikä kissaa suositella siitoskäyttöön, koska geeni siirtyy 100%;sti jälkeläisiin. Kissa sairastuu suurella todennäköisyydellä HCM:n jo varsin nuorena ja oireet ovat myös vakavammat.
(alleeli=saman geenin vaihtoehtoinen muoto, joilla on kromosomissa sama paikka)
(heterotsygootti=yksilöllä on kaksi eri muotoa samasta geenistä, vanhemmilta saadut geenit ovat erilaiset)
Minun äiti oli perinyt geenin molemmilta vanhemmiltaan ja siirsi näin ollen geenin 100%:sti kaikkiin jälkeläisiin. Äitiä voisi siis kutsua homotsygootiksi. HCM:ää aiheuttava geeni tuli molemmilta vanhemmilta. Minun isä-pappa oli naapurin maatiaiskolli, joten sen perimästä ei ole tietoa. Onhan tuota sairautta myös maatiaisilla. Tähän tietoon olen ainoa jälkeläinen, jolla HCM on todettu. Esimerkiksi minun äiti oli käynyt sydänultrassa jossakin vaiheessa, mutta sairautta ei siinä näkynyt. Äiti eli oireettomana koko elämänsä. Kun se sai meidät, sille tuli hengitysoireita, joiden vuoksi se jouduttiin lopettamaan. Sille ei koskaan tehty kuolinsyyn selvitystä, mutta meillä on emännän kanssa ollut epäilys, että sille tuli sydämen vajaatoiminta, jota hoidettiin keuhkotulehduksena. Jos eläinlääkäri tuolloin olisi ollut valveutunut, olisi saattanut epäillä HCM:ää geenien perusteella ja tilanne olisi saattanut helpottaa nesteenpoistolääkityksellä ja muulla sydämen toimintaa parantavalla lääkityksellä - kukapa tietää, kuinka olisi käynyt.
Yli viidennes sairastuneista kissoista on täysin oireettomia sairauden alkuvaiheessa. Pitkälle edetessään sairaus johtaa aina sydämen vajaatoimintaan.
Oireita voivat olla tihentynyt hengitys tai hengitysvaikeudet, väsymys, painonlasku, oksentelu, huimaus, ongelmat liikkumisessa, viileät raajat ja verenkierto-ongelmat veritulppien vuoksi.
Jos lääkitys päästään aloittamaan ajoissa, se yleensä hidastaa HCM:n kehittymistä sydämen vajaatoimintaan. Lisäksi sillä saatetaan ehkäistä veritulppien syntyä (verta ohentava lääkitys).
Lääkitys voi myös parantaa kissan elämänlaatua.
HCM-sairaan kissan ravitsemuksesta tulee pitää hyvää huolta. Suolaisia ruokia tulisi välttää. Suola lisää nesteen kertymistä elimistöön ja voi nostaa verenpainetta. Suola kuormittaa myös munuaisia, joten kissalle kuin kissalle tulisi syöttää kissalle sopivaa ravintoa. Lisäksi ruoan on sisällettävä tarpeeksi tauriinia, sillä sen puutos voi aiheuttaa sydänongelmia kissoille. Laadukkaissa nykyaikaisissa kissanruoissa tauriinia on yleensä aina lisättynä.
Paras tapa todeta HCM on sydämen ultraäänitutkimus, joka on täysin kivuton toimenpide kissalle.
Siinäpä oli vähän tiedettä ja vähemmän tiedettä, mutta faktoja lyhyesti sairaudestani ihan kertauksen vuoksi. Tuo genetiikkaoppi on kyllä sellainen sekamelska, että sitä lukiessa meinaa emännän ja kissaparan pää mennä sekaisin. Hyvähän se on kuitenkin ymmärtää sairauden periytyvyyttäkin.
Uutta HCM-tutkimusjulkaisua ei ole tullut vastaan. Se on tiedossa, että eläinlääketiede pyrkii tutkimaan jatkuvasti lisää kyseistä sairautta ja sen hoitomahdollisuuksia. Lisäksi periytyvyystutkimuksia kehitetään kaiken aikaa.
Mikäli omalla kissalla on todettu HCM ja haluaa lahjoittaa tulevaisuudessa kissan ruumiin eläinlääketieteelliselle tutkimukselle, kannattaa siitä tiedustella omalta eläinlääkäriltä, miten sen kanssa kannattaa toimia. Myös Eviralta voi saada lisätietoa asiaan. Suomessa Evira tekee kuolinsyyn selvityksiä lemmikkieläimille, jos tapahtuu äkillinen kuolema ja haluaa selvittää kuolinsyyn. Eviralla on myös rooli tätä kautta mm. eläinten perinnöllisten sairauksien tutkimisessa ja geenitestien kehittämisessä.
Meillä emäntä on kuulemma harkinnut minun maallisten jäännösten lahjoittamista tieteen käyttöön sitten kun minun aikani tulee lähteä. Mitään päätöstä ei olla kuitenkaan tehty, kun minulle olisi kuulemma lepopaikka edesmenneen Misse-kaverini vieressä mökillä. Nämä on kuitenkin asioita, joita emäntä on miettinyt ihan yhteisen hyvän kannalta. Minä kun kuulemma hiirestän siinä vaiheessa jo vehreämmillä niityillä.
Paljon tuli taas asiaa, toivottavasti jotakin hyödyllistäkin. Mutta onhan sitä nyt kivaakin kerrottavaa, ettei ihan synkistelyksi menisi! Minullehan kuuluu edelleen hyvää, mitään uutta ei ole minun voinnissani tapahtunut. Nyt maanantaina, kun oli se superkuu, huutelin koko yön ikkunassa ulos. Emännällä ja isännällä meinasi kuulemma ihan hermot mennä, kun naukuilin vähän väliä haluten ulos. Emäntä aikaisti sitten minun viikottaista kiimanestolääke-annosta ja meinasi kuulemma antaa tällä viikolla toisen mokoman annoksen loppuviikosta, etten nyt vaan alkaisi kiimailemaan. Minähän olen pärjännyt puolikkaalla pillerillä viikossa, mutta tämä viikko on kuulemma poikkeus. Tosin nyt kyllä makoilen ihan rauhassa kiipeilypuussani, enkä todellakaan hinkua ulos tuonne talvipakkaseen.
Mökilläkin ollaan oltu kovasti. Siellä on talvellakin ihan mukavan lämmin nukkua parvella piipun vieressä, Nyt kun ollaan sivuttu näitä ikäviäkin aiheita, niin laitetaanpa tähän loppuun kuva minun pyllylämmittelystä mökillä.
purnauu kaikille, palataan pian taas asiaan. <3 Muska
