torstai 20. heinäkuuta 2017

täällä voidaan hyvin



Moikka taas kaikille!

Tulin kertomaan, että se minun haavatulehdus sitten parani ihan paikallishoidolla ja niiden sulamattomien ompeleiden poistolla muutamassa päivässä. Pukua jouduin pitämään kaikkiaan 4 päivää, mutta hienostihan minä sitten jaksoin. Viimeisen päivän aamuna päätin riisua sen itse, että nyt riittää. Emäntä totesi, että siistihän se haava oli, rupi oli jo tullut, joten puvulle ei ollut sitten enää tarvetta.

Tässä nyt olen sitten kissanpäiviä Mimmi-kaverini kanssa vietellyt. Mökiltä tultiin kotiin kun emännän loma loppui ja se sanoi, että pari viikkoa vielä menee, ennenkuin pääsen sinne uudestaan. Voi voi, hinku sinne olisi kyllä kova. Niillä on ollut nyt kaikenlaisia menoja tässä, että ollaan oltu sitten täällä kaupungissa.

Ne vitsailee, että minä olen vaihtunut siellä leikkauksessa. Minusta on kuulemma tullut niin kehrääväinen ja leikkisä. Lisäksi ne sanoo, että minä olen vähän paksuuntunut. No tottakai, kun minulle niin hyvin ruoka maistuu.

Emäntä on tiputtanut entisestään metacam-annosta, kokeilevat nyt, että josko minä alkaisin pärjätä ilman sitä lääkettä.

Muutenkaan ei nyt mitään uutta erityistä ole ollut, hammashoitoon kuulemma pääsen sitten, kun tuosta leikkauksesta olen riittävästi toipunut, ainakin kuukausi kuulemma pidetään väliä siitä, kun tämä haavahomma parantui. Hammaskiveä kuulemma poistavat.

Toivottelen kaikille kauniita heinäkuun päiviä.
Tullaan taas kertomaan kuulumisia.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

pientä takapakkia paranemiseen


Heipsan taas kaikille <3

Tuli sitten vähän pientä takapakkia ja harmia minun leikkauksesta toipumiseen, tänään on tiistai, ylihuomenna olisi tullut jo 4 viikkoa leikkauksestani.

Sunnuntaina isäntä ja emäntä huomasivat, että sterilisaatiohaavani oli yllättäen alaosastaan noin 1cm matkalta auki. Heti ne putsaili jollain keitetyllä vedellä ja laimennetulla betadinella ja pistivät puvun minulle päälle. Hyvävointinen olin muutoin, en apaattinen tai kuumeinen, joten katsoivat, että pärjätään maanantaihin kun oma eläinlääkäri on taas paikalla.
Hyvinhän tuo yö puvun kanssa sitten meni täällä mökilläkin.
Maanantaina emäntä tutki haavaa ja minä kehräsin selälläni onnesta, siitä oli tullut vähän märkää ja emännästä näytti siltä, että pyöreän avoimen aukon keskellä olisi näkynyt tikkilangan solmu. Sitten se taas putsasi sitä ja soitti ensitöikseen eläinlääkäriin, minne saatiin aika samalle päivälle.

Lääkärissä olin isännän kanssa ja olin tosi kiltisti. Siellä totesivat heti, että minulla on sulavien ompeleiden aiheuttama tikkireaktio. Ne poisti muutaman näkyvän sulamattoman ompeleen, mitä puski läpi haavasta, ja putsasivat sen. Annoin niiden ihan nätisti hoitaa haavan, koska olen kuulemma niin reipas tyttö. Antibioottikuuria ei tähän erään tarvittu. Annettiin ohjeeksi pitää pukua ja puhdistaa haavaa kahdesti päivässä betadinelaimennoksella kunnes se on mennyt kiinni.

Onhan minun olo aika kurja tässä puvussa, mutta emäntä on kyllä ollut minulle tosi kiltti ja antanut namipaloja ja paljon erityishuomiota.

Tänä aamuna ne taas sitten tutki sitä minun haavaa ja putsaili sillä kummalta haisevalla liuoksella. Se on nyt kuulemma siisti eikä ollut enää märkinyt. Oli menossa kiinni päin ollen ½ cm mitoiltaan. Laittoivat vielä sen mokoman puvun minun päälleni, mutta kaippa minä tämänkin nyt reippaana tyttönä kestän.

Vointini on muuten normaali ja syön ja käyn laatikolla normaalisti, sekä kehräilen. Vähän mökin portailta käyn välillä lintuja bongaamassa. Koen liikkumiseni vähän vaikeaksi puvussa, joten en pitkälle portailta halua lähteä. Kuulemma jos ei ala parantua tuo haava, niin sitten saadaan antibioottikuuri ihan puhelinsoitolla. Emäntä todella toivoo, että asia hoituisi näin, koska olen niin herkkä antibiooteille ja masu menee niistä herkästi sekaisin.
Tässä isännän ja emännän kanssa jatketaan lomaviikkoa mökillä, onneksi niillä on kuulemma nyt aikaa minua vahtia ja hoitaa.

Terkkuja kaikille ja päivitellään taas kuulumisia

Muska