No heippa pitkästä aikaa kaikille!
Onkin ollut pitkä tauko, että ollaan käyty kirjoittelemassa kuulumisia.
Tosi helteinen kesä meni hienosti ja nyt onkin jo ensilumet maassa. Minulla on mennyt hyvin, emäntä lopetti kaikki HCM-lääkitykseni jo toukokuussa, purettiin tuo viimeinen lääke, verenpainelääke lääkärin ohjeen mukaan asteittain, ja emäntä kuunteli samalla sykettä. Mitään ongelmia ei ilmennyt, eikä ole ilmennyt sen jälkeen.
Olen voinut hyvin ja paksusti, vaikka tuo hellekesä meinasi tehdä tepposia vähän tuolle ruokahalulle, niin kiitettävästi olen ottanut painon nyt sitten syksyn mittaa takaisin.
Ruoka-aineallergiatkin ollaan saatu pikku hiljaa balanssiin oikeilla tuotteilla ja emäntä keksi tuon omega lohiöljyn, mitä antaa minulle muutamia kertoja viikossa. Se on vähentänyt myös vatsaoireita pois ja saanut turkkini kiiltämään. En tosin kyllä söisi sitä mielelläni, siitä tulee niin rasvainen suu! Ruokaan sitä ei kuulemma minulle kannata antaa, jää syömättä meinaan.
Ajatella, että suurin ongelmani on viimeisen vuoden aikana ollut tuo ruokayliherkkyys ja atopiaan taipuvaisuus, eikä sydänsairaus.
Mitään merkkejä HCM:n palaamisesta ei ole ollut, ultranihan todettiin yllättäen puhtaaksi tuolloin vuosi sitten keväällä ja ilmeisesti emäntä ja isäntäkin on alkaneet sen pikkuhiljaa uskoa, että olen kunnossa.
Olen nykyään varsinainen rakkauspakkaus, kehrään aivan hirveästi silityksistä, juttelen kovasti ja voin todella hyvin. Leikin paljon yksin ja myös Mimmi-kaverini kanssa, mutta osaan onneksi kissamaisesti levätäkin.
Ollaan oltu aika paljon myös mökillä, mikä oli varsinkin silloin helteillä hyvä juttu, koska kotona olisi ollut tosi kuuma.
Ensi kuussa täytänkin jo sitten 7 vuotta! Niin ne vuodet vierii, emäntä sanoo, että taidan elää juuri nyt elämäni parasta aikaa.
Kaikki terveiset minulta on nyt siis vain hyviä terveisiä! Mutta jos joku on löytänyt tämän meidän blogin hiljattain, niin totta tosiaan vuosien varrelta on kerääntynyt kaikenlaista tietoa sairaudesta ja myös niistä oireista ja ongelmista joita kohdattiin. Muuten en olekaan missään nimessä tyypillinen tapaus, sillä jostain syystähän sairaus hävisi minulta, eikä sille syytä oikein ole vieläkään. Mutta ehkäpä jossain meitä onnekkaita on muitakin, vaikka tällainen on äärimmäisen harvinaista.
Kyllä ne kuulemma vielä joku vuosi tässä ultrauttaa minut uudestaan ja katsoo, pysyykö mörkö poissa, mutta toistaiseksi olen hyvässä kunnossa.
Palaillaan taas jutun juureen, kun sellaista on! Terkkuja kovasti kaikille. <3 Muska
 |
| Tässä olen mökillä Mimmi-kaverini kanssa viikko sitten. |
