Heippa Kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kamuilleni!
Luvattiin tulla tänne emännän kanssa päivittämään kuulumisia sydänultran jälkeen ja siellä tosiaan käytiin viime viikolla. Sillä oli loma, niin ei oikein aikaisemmin ehtinyt. Oltiin mökillä muuten melkein koko viikko, olipa ihanaa!
Mutta siis viime viikkoon, mokomat taas lykkäsivät minut siihen kantolaatikkoon ja kärräsivät jollekin eläinklinikalle. Joku pöpö on kuulemma liikkeellä, joten jouduin jäämään sinne yksin. Voitteko kuvitella, yksin! No oli siellä onneksi se tuttu eläinlääkäritäti, joka on minulle aina kyllä tosi kiltti. Sitten ne mokomat ajeli taas karvoja, olin kuulemma lääkäritätin mielestä tuuhea ja pehmeäkarvainen. Jemmasikohan se niitä jonnekin?? Minun ihanaa pehmeää karvaani.
No..itse asiaan, siis sydämessäni ei edelleenkään ole merkkejä HCM:stä! Minultahan löytyi tuo sivuääni ensimmäistä kertaa elämässäni rokotuskäynnillä pari viikkoa sitten ja emäntä kyllä vähän huolestui. Mitään sydänongelmaan viittaavaa oiretta minulla ei ole ollut. Olin kuulemma oikein kiltisti ollut tutkimuksessa ja ainoat löydökset olivat : vasemman eteiskammioläpän (mitraaliläpän) erittäin pieni vuoto. Lääkäritäti epäilee, että olen sairastanut oireettoman sydämen läppätulehduksen, mikä voisi tuon paikallisen oireen aiheuttaa. Rakenteellisia muutoksia ei sydämessä sen osalta näkynyt. Sivuääni, joka oli muuten luokkaa I/VI, eli hyvin hento, selittynee tuolla DRVOTO (dynamic right venticular outflow track obstruction) pyörteellä. Se minulla oli jo edellisessä sydänultrassa havaittu. Tämä on hyvälaatuinen muutos kissoilla, se tarkoittaa veren pyörrettä ennen keuhkovaltimoläppää sydämessä. Siinäkin samalla pieni läppävuoto esiintyi, mutta kuulemma liittyy tuohon pyörteeseen, eikä ole merkityksellinen löydös. Veri kulkee kuitenkin kaikkiin suuntiin kuten pitääkin, eikä rakenteellisia muutoksia sydämessä näkynyt. Lausunnossani lukee, että minulla ei havaita merkkejä HCM:stä tai mistään muustakaan sydänsairaudesta. Joten elämää jatketaan entiseen tapaan, eikä minulle kuulemma tule enää kutsuja tähän tutkimukseen automaattisesti! Olen jo niin iäkäs rouva ja tuo sydänmörkö on nyt pysynyt poissa, että eläinlääkäritäti oli sitä mieltä, että tuon HCM:n seurannan osalta ultraa ei tarvita enää. Sairaus oli minulla 1-vuotiaana muutosten perusteella ja se poistui alle 6-vuotiaana, eikä se ole senkään jälkeen palannut. Olen siis yksi niistä harvinaisista tapauksista, joita silloin tällöin tulee vastaan. Syytä tuskin saadaan selville koskaan. Emäntä sanoo, että tämä käy meille oikein hyvin!
No sitten ne puhui jotain, että seuraava hammashoito pitäisi tehdä ikääntyneen kissan anestesiassa. Olenko minä muka ikääntynyt? Omasta mielestäni olen kyllä vielä erittäin sutjakka ja nuorekas. Sitten ne jutteli siitä, että vatsaoireiden vuoksi minulla voisi hyvinkin olla tuo IBD, tulehduksellinen suolistosairaus. Sitä minulle on väläytetty jo aikaisemmin. Nyt löytyi taas raksu, jolla masuoireet on pysyneet kurissa, joten seurataan oireilenko aaltoilevasti jatkossa ja sitten kuulemma otetaan taudin diagnostiikkaan liittyviä verikokeita ja tehdään ultra suolistoon. Emäntä oli sitä mieltä, että seuraillaan nyt vielä, kun oireet ruokavaliolla on taas alkaneet pysymään kurissa. Ongelmaksi ilmeisesti muodostui edellisessä raksussani kananmuna, koska olen siipikarjalle allerginen, ehkä sekään ei enää sopinut minulle.
Sain myös sitä namin makuista kipulääkettä noihin lonkkavaivoihin, kävelen välillä kuulemma vähemmän sulavasti lähinnä takapään osalta, joten meno on kyllä kipulääkkeellä vetreämpää. Olen taas kuurina sitä nyt saanut ja ihan itse tulen sitä hakemaan, kun purkin äänen kuulen.
Mutta jälleen kerran emäntä on helpottuneella mielellä, kun minä olen saanut kärsiä kaikki mokomat tutkimukset, vaikka eipä tuo oikeastaan kovin hirveää ollut, mutta älkää kertoko sitä emännälle, mieluummin annan sen lelliä ja lässyttää minulle!
Niin joo ja sitten ne on puhuneet jostain kissavauvasta jo jonkin aikaa, että huhtikuussa olisi tulossa minulle ja Mimmi-kaverilleni pikkuveli. Onkohan se totta? Tulenpa kertomaan, jos näin tapahtuu ja jos muutakin uutta kerrrottavaa ilmaantuu.
Vaikka tämä pöpöaika on hirveää, niin eihän menetetä toivoa! Peskää tassuja huolellisesti, mutta älkää niinkuin minä kielellä!
rakkaudella Muska
