HCM - lääkitäkkö vai ei?

Kun kissalla todetaan HCM on tärkeää muistaa, että taudin eteneminen on yksilöllistä, mutta yleisesti ottaen se johtaa ennen pitkää ennenaikaiseen kuolemaan, parannuskeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt. Tämä uutinen on taudissa ehkä kaikkein surullisin ja sen kanssa jokainen sairastuneen kissan omistaja joutuu elämään. Jotkut kissat elävät kohtalaisen pitkään ilman suurempia oireita sairaudestaan, toisilla tauti kehittyy nopeasti kuolemaan johtavaksi.

Minä olin diagnoosin saatuani vasta noin vuoden ikäinen, voisi ajatella, että sairauteni on agressiivista laatua, koska se todettiin jo niin varhain. Tiedossa on, että äitini kantoi geeniä, jonka on todettu aiheuttavan sairautta ragdoll-rotuisissa kissoissa. Perityn sairaden kantajalla tauti voidaan siis todeta jo varsin nuorena. Sairauteni ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin agressiiviseksi siihen nähden, että toinen syntymäpäiväni lähestyy ja olen edelleen ulkoisesti täysin oireeton sairauteni suhteen. Huononeminen voi tietenkin tapahtua milloin vain, mutta toistaiseksi minulla on hyvä olla eikä lääkitykseni ole aiheuttanut näkyviä sivuvaikutuksia.

Kysymys kuuluu siis, kannattaako HCM-kissan omistajan aloittaa lääkitystä oireettomalle kissalle? Tämä on kysymys, mistä löytyy monta teoriaa ja väittelyä. Toiset vannovat oireettoman kissan lääkitsemättömyyden nimeen, toisille asia on päivänselvä, että lääkitys aloitetaan heti, kun sairaus todetaan. Loppupeleissä sillä ei paranneta kissaa sairaudesta, mutta jos oireita on, niitä todennäköisesti pystytään lääkityksellä helpottamaan. Meillä tähän päätökseen ei mennyt kauan. Vaikka olen oireeton, ainoa sairauden merkki on sydämen ultraäänessä todetut muutokset, emäntä ja isäntä ymmärtävät, että sairaus etenee omalla painollaan. Itse sydänlihaksen paksuuntuminen ei aiheuta oireita vaan sydämen toiminnan muutokset, jotka ovat seurausta sydänlihaksen paksuuntumisesta ajan saatossa. Yksi riskitekijä on veritulpat. Syön lasten disperiiniä pienellä annoksella kahdesti viikossa estämään veritulppien syntymistä. Veritulpan aiheuttama kuolema voi olla äkillinen sydänpysähdys, kuten ihmisillä sydänkohtaus. Veritulppa voi tukkia myös muita suonia ja aiheuttaa halvauksia, jotka voivat olla kissalle erittäin kivuliaita. Ei ole lainkaan yllätys, että tällaisen mahdollisuuden ollessa olemassa lääkitystä annetaan minulle, enkä minä itse ainakaan kärsi lääkkeen saamisesta. Lääkkeellä ei ole siis parantavaa merkitystä, mutta sillä voi estää tulevaisuudessa veritulppien syntyä ja säästää minut sellaiselta kärsimykseltä. Syöhän monet ihmisetkin verenohennuslääkkeitä ihan samasta syystä! Emäntäni näkee kyseisen lääkkeen antamiselle selkeän syyn, sillä voidaan ehkäistä joitakin komplikaatioita,vaikka tietenkään takeita ei ole. Eihän kaikki ihmisetkään säästy veritulpilta, vaikka söisivätkin verenohennuslääkkeitä, siinä asiassa me kissat ei olla sen monimutkaisempia.

Toinen lääke jota syön, on benatsepriili.  Tätä lääkettä saan joka päivä pienen annoksen. On varmaan todella paljon lääkäristä kiinni, mitä lääkitystä suositellaan kissojen HCM:n. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että myös ihmisillä voi olla hypertrofinen kardiomyopatia ja kyllä, sitäkin löytyy geneettisenä ominaisuutena, eli myös ihminen voi saada perinnöllisenä samanlaisen sairauden. Ihmisellä sairautta tunnetaan yli sataa erilaista tyyppiä, meillä kissoilla vain murto-osa siitä, mutta ainakin ragdolleissa on pystytty toteamaan geeni, joka aiheuttaa sairautta. Ihmisillä on todettu, että vastaavanlaisilla vaikuttavilla lääkeaineilla on saatu hyvää tulosta aikaan. Entäpä kisuilla?Kyllä vaan, asiaa on jo ihan oikeasti tutkittu myös kissoilla. Kyseessähän on siis verenpainelääke. Sveitissä esimerkiksi tutkittiin tällä lääkeaineella 32:n kissan ryhmää, joilla oli oireeton tai vähäoireinen HCM. Seurannassa todettiin tieteellisesti merkittävää vähenemistä vasemman kammion seinämän paksuuntumisessa ja lääke oli hyvin siedetty. Päätelmäksi tuli, että benatsepriilillä voi olla myönteisiä vaikutuksia sydänlihakseen. Koirilla tutkittuna kyseinen lääke on vastaavantyyppisissä sydänongelmissa lisännyt myös elinaika-ennustetta merkittävästi, keskimäärin 2,7 kertaa pidempi elinaika vertailuryhmään nähden. Emäntäni uskoo, että voi lääkityksellä lisätä elämäni laatua, sillä kai on eniten merkitystä.

Kannattaako kissaa siis lääkitä? Meillä otetaan lääkkeitä, ei kai ole virhe päättää toisinkaan. Tilanne olisi varmaan eri, jos minä jollakin tapaa kärsisin lääkkeiden antamisesta tai minulle tulisi voimakkaita sivuoireita. Kyllähän se välillä järjestelyjä vaatii, mutta otan lääkkeet kyllä tosi mielelläni, saanhan aina samassa yhteydessä herkkuja :) Jokaisen siis täytyy tehdä tämä päätös itse, mutta emäntä on luvannut kertoa kuulumisiani täällä blogissa säännöllisin väliajoin, ehkä tämäkin on hyvä mittari sille, kuinka hyvin tulen lopulta pärjäämään sairauteni kanssa lääkityksellä. Ehkä jonakin päivänä tarinani antaa tukea jollekin samassa tilanteessa olevalle tai niille päätöksille, mitä täytyy tehdä. Eniten toivon, että sairauteeni löytyy eräänä päivänä parannuskeino. Liian monta nuorta kisua, kuten myös ihmisiä, on tämän sairauden seurauksena lähteneet täältä liian aikaisin.

sydänpyllyasiaa...

Olisi hieman pyllyasiaa...olen aikaisemmin kertonut HCM-kissojen lääkinnästä ja ruokavaliosta, mutta me kisutkin käydään vessassa ja itseasiassa se on omistajan tehtävä seurata, että me voidaan hyvin myös pissalla ja kakalla käynnin suhteen. Emäntäni mietti joskus alussa, kun aloin syömään lääkkeitä sairauteeni, että tykkäsin juoda aika paljon ja sitten kävin monta kertaa päivässä pissillä. On hyvä muistaa, että sydänsairauteni voi aiheuttaa jonkinasteisia turvotuksia eli nesteen kerääntymistä elimistööni, vaikka se ei välttämättä tässä vaiheessa näkyisi ulospäin. Tämä juomis-ja vessakäyttäytyminen tasoittui ajan kanssa, mutta käyttämäni lääke voi nostaa aluksi veren kreatiniini-pitoisuutta ja myös siitä syystä minua saattoi hoidon alussa janottaa ja pissittää hieman tavallista enemmän.  Lääke saattoi ajaa myös turvotuksia pois elimistöstäni.

Joillekin kisuille saattaa tulla lääkkeestä kova ripuli, niin minulle ei onneksi käynyt. Jos niin käy, niin pitää huolehtia, että kisu juo riittävästi vettä, ettei pääse kuivumaan. Lääkkeen määrääjään on myös syytä olla yhteydessä ongelmien ilmaantuessa.

Se kuinka usein me käydään vessassa on oikeastaan aika yksilöllistä. Kaikkien kisujen vessakäytöstä on välillä hyvä seurailla, mutta varsinkin silloin, jos huomaa siinä jonkin asian muuttuneen. Kyllä se on aika helppo huomata, jos kissalla on pissaamis-tai kakkaamisvaivoja. Kissa saattaa käydä laatikolla useita kertoja tekemättä mitään, virtsaa tai ulostaa jonnekin muualle kuin laatikkoon tai sitten ponnistelee tavallista enemmän. Kaikki nämä ovat hälytysmerkkejä ja saattavat olla oire jostakin sairaudesta. Silloin kissaa kannattaa käyttää eläinlääkärissä.

Minä juon nykyään aika mukavasti, kissojen veden tarve on noin ½ dl/kg vuorokaudessa. Vettä saa myös märkäruoasta,se kannattaa muistaa. Emännän mielestä se on tosi hyvä juttu, että juon riittävästi, koska lääkkeitä käyttäessä elimistö on aina kovilla. Näin munuaiseni toimivat hyvin ja lääkkeet pääsevät poistumaan riittävästi elimistöstäni. Kakalla käyn yleensä joka päivä. Ne on koostumukseltaan tavallisia pötköjä. Ummetuksen merkkejä voi olla esimerkiksi kovat papanat ja vähäinen ulostemäärä kerrallaan. Parafiiniöljy voi olla hyvä ensiapu lyhytaikaisessa käytössä ummetukseen. Myös ihmisten valmisteista esimerkiksi Duphalac sopii kissalle umetuksen hoitoon, sitä voi antaa esimerkiksi 1ml:n kerrallaan ja katsoa vauhdittaako se kakka-asiaa. Jostain olen kuullut, että noin 4ml/vrk on turvallista antaa, mutta se tulisi antaa neljässä osassa eli ei kaikkea kerrallaan. Emäntäni on jollekin kisulleen antanut 1ml:n kahdesti vuorokaudessa kun on ollut masu kovalla ja siitä oli apua. Oli kyllä asiasta kysynyt ihan eläinlääkäriltä.

Muistattehan, että meillä on aina riittävästi vessoja ja ne pidetään puhtaina, kisu ei halua käydä likaisella laatikolla. Ainakin kerran päivässä ne pitäisi putsata jätöksistä. Meillä suositaan hienoa paakkuuntuvaa hajustamatonta hiekkaa, Missellä ja minulla on yhteensä 3 laatikkoa. Jos kisu saisi valita, se kävisi hienolla hiekkarannalla pissillä. Sellainen avolaatikko, missä on puhdasta pehmeää hiekkaa on aivan ihana! Meilläkin pesupäivänä kierin juuri putsatussa laatikossa jossa on puhdasta hiekkaa.

Joten tärkeintä on muistaa yksilölliset vaihtelut ja se, että vessatoimintoja seurataan terveyden vuoksi. Kisulla pitää olla monipuolista ruokaa, hyvä vessapaikka ja riittävästi raikasta vettä, ettei tule sitten pyllyongelmia :)