torstai 31. lokakuuta 2013

HUI, HALLOWEEN ON TÄÄLLÄ...

Ulkona on hirmu pimeää ja se kiva ensilumikin suli. Emäntä kertoi, että nyt on halloween-aika, tuolla kaukaisissa maissa ihmiset pukeutuu kummajaisiksi ja kerjää karkkia. Pitäisiköhän minunkin tehdä niin, tosin kerjään kissan namuja joka päivä ojentautuen koko pituudeltani jalkaa vasten :) Pitäisikö siis keksiä jekkuja, jos en saa karkkia...niitäkin minä osaan tehdä. Voisin taas käydä purkamassa wc-paperirullan? Tai varastaa emännän hiuslenkin sen hiussolkipussista, olen oppinut missä niitä pidetään. Voisin myös pyöritää töppösellä pähkinöitä pois kulhosta lattialle.

Kai tämä juhla on jokin muistojuhla jo tuon puoleisessa kulkeville, viettääköhän minun äitikin siellä halloween-juhlaa? Onko eläimellä sielu? Se on varmaan asia, mitä joku joskus on miettinyt, minusta tuntuu, että on. Paljon olen kuullut juttuja kun kotona on puhuttu, että esimerkiksi minua ennen täällä asunut kissa oli tullut nukkumaan emännän jalkoihin sen poismenon jälkeenkin, öisin oli kuulemma tuntunut sen kulku ja paino jaloilla...HUI! Kerran kun minä olin jo täällä, emäntä kertoi minun nukkuneen kiipeilypuussa ja emäntä oli kulkenut keittiön ohi nähden kissan ruokakupilla. Oli tietysti olettanut sen olevan Misse-kaverini, mutta kas kummaa Misse olikin nukkunut asunnon perällä makuuhuoneessa, eikä olisi siinä ajassa kuulemma mitenkään ehtinyt ohittaa emäntää. Ruokakupilta oli oikein kuulunut raksujen rouskutus, mutta kun emäntä oli katsonut sinne uudestaan, siellä ei ollutkaan kissaa. HUI! Nämä on kuulemma ihan tosi juttuja, mistäpä sitä tietää, miten eläinten sielut vaeltaa näin halloween-aikaan. Emäntä sanoi kerran, että se tiesi hetken jolloin se toinen kissa kuoli, joka täällä asui ennen minua. Ei ollut kuulemma päässyt mukaan lääkäriin, mutta hetkeksi oli tullut nenään se tuoksu, miltä se kissa tuoksui viimeisenä päivänään. Kertoi minulle, että silloin tiesi sen kissan olevan poissa. Mutta kaikesta pelosta huolimatta kuoleman voisi varmaan nähdä myös kauniina asiana ja näin vaikka sitten halloween-tunnelman kautta hauskana asiana!
Siinäpä kaikille kummitustarinaa kerrakseen...HUI!

HAPPY HALLOWEEN!


perjantai 18. lokakuuta 2013

Kissa uunin pankolla


Syksy on tullut, tänään satoi ensilumi. Olin aivan ihmeissäni, mitä tuo valkoinen hiutale on, mitä tippuu taivaalta. Pääsin kokeilemaan sitä miltä se tuntuu tassuihin takapihallamme, silmät suurena ihmettelin sen tuoksua ja kylmyyttä. On myös jännää seurata ikkunasta, kuinka isäntä harjaa sitä oven edestä. Olenhan minä yhden talven jo nähnyt niin että muistankin sen, kissan elämässä yksikin vuosi on vaan niin hirvittävän pitkä aika. Vastahan siellä oli kesä, ampiaiset pörräsi ja sireeni tuoksui.

Kissa pitää lämpöisistä paikoista ja monesti meitä tapaa juuri niistä kuumimmista sopista varsinkin näin talven tullen. Maalla uunin päällä makaava kissa on varmasti monelle tuttu näky. Kissa ei ole kotoisin pohjoisista oloista vaan meidän esi-isämme paistattelivat auringon kylvämissä maissa, edelleenkin viihdymme lämpöisissä paikoissa.

Jokaisen kissanomistajan on hyvä muistaa, ettei kissa kuulu suomen luontoon, emmekä kestä kovia pakkasia. Koirillekin on monesti rakennettuna lämmitetty koppi, jos ne ovat ulkosalla. Myös kissa tarvitsee turvallisen lämpöisen paikan. Jos tapaat pakkasessa pitkään harhailevan kissan, voi sen ottaa sisälle lämmittelemään ja sitten on hyvä selvittää sen mahdollinen omistaja. Tarvittaessa pakkasessa pitkään harhailevan kissan voi toimittaa vaikkapa löytöeläinkotiin. Hidasliikkeisyys, turvapaikan etsintä, maukuminen ja vapina voivat olla merkkejä kylmettymisestä. Eihän meistä kukaan halua, että pikkukisun korvat tai töppöset paleltuvat!

Minusta on kivaa katsella ikkunasta hiutaleiden rauhallista leijailua. Emäntä sanoo, ettei koskaan tiedä näenkö seuraavaa talvea sydänsairauteni takia, mutta ainakin tänä vuonna sain taas nähdä kauniit lumihiutaleet ja pääsin niitä ihmettelemään. Olen siitä kiitollinen ja niin on varmaan perheenikin. Täällä sisällä on hyvä ja lämmin olla ja viettää laiskoja kissan päiviä. Tänä vuonna lupasivat laittaa pihalle lintulaudan, paria oravaa pääsin ihmettelemään takapihallamme ikkunasta, kun ne kuopivat ostettua siemensäkkiä. Antoivat sitten niille pähkinöitä ja pistivät jyväsäkin piiloon. Ehkä tänä talvena näen sitten vieläkin enemmän pikkuisia lintuja, joille on kiva "naksuttaa" ikkunasta. Oravakin oli minusta sellainen otus, että olisin mieluusti ottanut sen kiinni jos saisin. Voihan se olla, että niitäkin lintulaudalla vierailee.

Toivottelen kaikille lokoisia talvenaluspäiviä, pitäkää itsenne ja lemmikkinne lämpimässä :)