Kevät tekee tuloaan nopeaa vauhtia. Pötköttelen onnellisena auringon säteissä lattialla ja nuuhkin heräävää luontoa ikkunan raosta. Mökillekin olen taas päässyt katselemaan humisevia metsämaisemia. Meidän lintulaudalla käy edelleen vieraita, olenpa sieltä metsähiirenkin bongannut. Olisipa käpäläni viuhahtanut nopeasti, jos en olisi joutunut katselemaan moista herkkua ikkunan takaa.
Olen voinut hyvin, mielialani on ollut levollinen ja iloinen. Emäntä sanoi, että tuossa maaliskuulla minulla oli selvästi kevättä rinnassa, kun muutaman kerran naukuilin ulko-oven takana. Vaikka syön niitä ehkäisypillereitä, etten haluaisi vauvoja, saatoin silti aistia kevään ja luontaiset tarpeeni.
Jaksan edelleen leikkiä ja riehua, kuten emäntä aina sanoo. Riehumiseni on välillä melkoista menoa säntäillen huoneesta toiseen. Joskus meillä kissoilla on vain sellainen hassu tarve juoksennella ympäriinsä. Kevät tuo muuten mukanaan kaikenlaista pölyä ja me kissatkin ollaan tähän aikaan vuodesta alttiimpia kaikenlaisille pöpöille. Kissaflunssaakin on kuulemma liikkeellä, itsellä ei onneksi sellaista oireilua ole ollut.
Silmäni meinaa vähän rähmiä tuon pölyn vuoksi, niitä emäntä sitten välillä hellästi putsailee. Joka kevät sama juttu. Pienen pienet aivastukseni aika ajoin ovat kuulemma söpöjä. Se eläinlääkäri-täti sanoi, että se voi liittyä atopiaan, toiset kissat ovat vain herkempiä joillekin ruoka-aineille tai esimerkiksi pölylle. HCM-oireisiin ei lääkäri ainakaan sitä yhdistänyt. Tuota ajoittaista pikku aivastelua minulla on ollut aina. Olen kyllä tosi hienokarvainen ja pörheä tyttö, varsinkin pesuhommien yhteydessä meinaa joskus nenänpielestä kutittaa.
Kaikkiaan kai on sitten tärkeintä, että minulla ei ole havaittavissa mitään oireita ja porskutan onnellisia kissanpäiviä täysillä eteenpäin. Nyt kun kevättä meinasi tulla rintaan, ruokahaluni vähän laski. Emäntä sanoo, että nirsoilen. Se on kuitenkin ihan normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Se vaihe meni ohi ja ruokakin taas maistuu paljon paremmin. Keväällä kun vain pitäisi päästä ulos nuuskimaan sulotuoksuja. Jos kisu ei syö ollenkaan, niin sitten pitää huolestua. Paastoaminen kun ei sovellu meille kissoille vaan romauttaa kuntomme nopeasti ja saattaa aiheuttaa nopeasti elinvaurioita.
Minä taisin olla vähän herkkupylly, olisin vain syönyt raksuja ja kissan nameja. Nyt taas vedetään ruokaa Misse-kissan kanssa vieri vieressä. Emäntä antaa minulle edelleen niitä vitamiineja, että saan varmasti kaikki tarvitsemani ravintoaineet.
Toivotaan kivaa kaunista kevättä ja odotetaan iloisena häntä pystyssä kesän tuloa!
 |
| lämmittelypaikka mökillä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti