Hei vaan kaikille. Emäntä päätti tulla kertoilemaan kuulumisiani. Nyt on huomattu, että kasvaimeni, joka siis löytyi läheltä nisää ja kainaloa tänä vuonna, on valitettavasti kasvanut taas kokoa. Se suurenee viikko viikolta aina vähän ollen nyt jo pienen viinirypäleen kokoinen.
Se ei kyllä vaivaa minua mitenkään ja olen syönyt, leikkinyt ja touhuillut muutenkin normaalisti, mutta ajoittain vaikutan kuulemma väsyneemmältä. Saatan kökötellä paikallani ja silmät alkavat lupsamaan kiinni ja meinaan nukahtaa niille sijoilleen.
Olen edelleen erittäin kiinnostunut päivittäisistä tapahtumista ja jaksan ottaa painikisoja Mimmi-kaverini kanssa. Olen kuulemma aina niin superkultainen kissa.
Olen huomannut, että ulkona on alkanut tulla kevät. Räystäät tippuu ja lumet sulaa. Olen taas käynyt tällä kertaa valjaissa nuuskimassa ulkona kevätilmaa ja katselen ulos ikkunasta. Kissan on aika ajoin pohdiskeltava. Siltä minä kuulemma välillä näytän, että pohdiskelen syntyjä syviä siinä maisemia katsellessani.
Emäntäkin on kuulemma tehnyt pohdiskelutyötä. Sen mielestä tiimalasistani alkaa hiekka olemaan aika lopussa, mitä se sitten tarkoittaakin. Se silittelee minua hirveästi ja juttelee mukavia ja sitten me aina touhutaan jotain pientä kivaa. Jotenkin se on minusta surullinen välillä, enkä oikein meinaa ymmärtää miksi. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan kovin surullinen olisi, minusta ei tarvitse. Minä elän päivä kerrallaan.
Sydämeni puolesta en ole osoittanut mitään uusia oireita. Tässä kasvainjutussa ongelmana on se, että jos se on pahanlaatuinen, niin kuin nämä tällaiset kasvaimet tuppaavat olemaan, niin ennen pitkää se leviää keuhkoihini. Se puolestaan kyllä tulee rasittamaan hengitystäni.
Emäntä ja isäntä ovat päättäneet, että antavat minun olla ja elellä kissan elämää tämänkin tilanteen kanssa niin kauan kuin itse jaksan, mutta minun ei kuulemma anneta kärsiä.
Voihan tuo olla, ettei minulle enää ole montaakaan viikkoa aikaa, jos tämä kasvaintautini leviää nopeasti.
Minä lähetän pehmeällä käpällä "yläfemmat" kaikille kisujen palvelijoille, jotka jaksavat hoitaa ja huolehtia meistä kipeistäkin kisupoloisista vuodesta toiseen. Kun meissä on vielä virtaa ja elämäniloa, jaksamme kyllä olla kiitollisia ja ihastella jokaista päivää kuin lahjana.
Mutta ennen kuin minä olen poissa täältä maallisesta elämästä, haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja tukijoita vuosien varrelta, sekä kertoa, että minä elin ihan superihanan elämän. Nyt täytyy kuitenkin lähteä taas touhuamaan päivän touhuja!
3 kommenttia:
Tosi ikävä kuulla Muskan kunnon heikkenemisestä... Löysin blogisi vähän aikaa sitten kun meidän pienellä maatiaispojalla todettiin HCM :(
On ollut rohkaisevaa lukea, että sydänvaivojen kanssa voi kuitenkin viettää hyvää kissanelämää :) Tsemppiä ja rapsutuksia Muskalle!
Kiitos sinulle tsempeistä! Tämä on todellakin ikävä sairaus ja sen kanssa oppii elämään. Muskan kohdalla suuri arvoitus on tällä hetkellä se, meneekö se ennemmin tähän rintakasvaimeen vaiko väsyykö sydän lopulta. Muskaa ei ole voitu leikkauttaa sydämen vuoksi ja tämä kasvain on nyt sitten seurausta siitä, että on ollut hormoonilääkityksellä (todennäköisesti). Tavoitteena olikin antaa toivoa ja voimaa niille, jotka kamppailevat saman tilanteen kanssa. Ihanaa, että tavoitteessa on onnistunut ja olet löytänyt meidät. Paljon silityksiä teidän kissalle ja tsemppiä! Tämän kanssa voi todellakin elää. <3
Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää Muskalle ja koko perheelle! ♥
Lähetä kommentti