Kovasti on pitänyt kiirettä, nyt ollaan jo pääsiäisestä asti asuttu sijaiskodissa, missä on kaksi koiraa minun ja kissakamuni Mimmin lisäksi...hui!
Itseasiassa emäntä on sitä mieltä, että meillä on mennyt ihmeen hyvin. Se pelkäsi etukäteen, että stressaannun suotta ja sydäntilanteeni pahenee. Olen ottanut tämän kaiken muutoksen kuulemma todella hienosti aikuisen kissan tavalla. Onhan täällä tuttuja ihmisiä kuitenkin. Alussa kun tultiin tänne "evakkokotiin", niin kuljin naukuen huoneissa. Olin viimeksi täällä jo kissojen taivaaseen menneen kaverini Missen kanssa ja epäilivät, että tunnistettuani paikan etsiskelin hetken sitä.
Koiria katselen hyvän etäisyyden päästä joko pöydältä tai muilta tasoilta ja ne saattaa joskus kävellä ihan vierestäni. Jos ne uskaltautuu nenäkkäin kanssani, annan kunnon sähinäni puhua. Pari kertaa on kuitenkin nuuskittu toistemme neniä koiran kanssa sähinäni jälkeen.
Pystyn kävelemään koirien ohi ja olemaan samassa tilassa kuin ne aika hyvin. Varsinkin kun ne rentoutuu ja nukkuu, kuljen enemmänkin samoissa tiloissa. Niiden huomiosta en niinkään välitä.
Mimmi-kaverini ottaa niihin enemmän kontaktia, mutta se on itsekin vielä ihan kakara, eikä ymmärrä mikä olisi arvokkaan kissan toimintaa! Koirista ei saa pitää, mutta niitä voi sietää...
Sydämen puolesta voinnit on olleet entisenlaiset, jaksan vielä touhuilla ja leikkiä, enkä ole uusia oireita osoittanut suuresta muutoksesta huolimatta. Meille on laitettu sellainen feliway-haihdutin seinään, se kuulemma rauhoittaa. Meillä on muutenkin omat tilat talossa, mihin ovi on välillä kiinni, että saadaan nukkua ja olla rauhassa. Ollaan aina siellä silloin, kun isäntä ja emäntä ei ole paikalla. Muutoin ovi onkin pääasiassa auki ja saadaan kulkea miten halutaan.
Myöskään nisäkasvain ei ole osoittanut mitään leviämisen merkkejä, edelleen se selvästi tuntuu kainalon lähellä ylänisän vieressä, mutta ei ole merkittävästi kasvanut. Olen nyt pärjännyt jo useamman viikon puolikkaalla perlutex-tabletilla. Aikaisemminhan söin kokonaista viikossa kahdessa osassa. Ei ainakaan ole kuulemma ollut mitään selkeitä kiimaelkeitä, mitä ei saisi tietenkään tulla esille tässä tilanteessa.
Mutta hyvinhän tässä menee, lintuja bongaillaan ikkunasta ja on täällä sellainen lasinen terassikin, missä ollaan Mimmi-kaverin kanssa käyty tutkailemassa. Onneksi meillä on omia leluja ja kiipeilypuu omissa tiloissa, että on jotakin tuttua ja mukavaa täälläkin.
Remonttipuuhat on kuulemma jo alkaneet siellä meidän omassa kodissa, meille kuulemma tulee uusi keittiö nyt samalla.
Minä se odottelen kesämökkisäitä, niitä olisi ensi viikolla jo tarjolla. Täältäkään kun ei olisi pitkä matka mökille vapaiden viettoon.
Kuvia tulossa...nyt ei emäntä ehdi niitä laittamaan.
Kurnau kaikille <3 Muska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti