Vointini on ollut mainio.

Terkkuja kaikille, syksyillat pimenee ja on mukava köllötellä kynttilän valossa. Haluttiin emännän kanssa tulla kertomaan, että vointini on jollakin tapaa kohentunut. Olen ensinnäkin saanut menettämäni painon takaisin, painoin viimeksi 4,1 kg. Olin kesällä nimittäin aika hoikka tyttö.
Lisäksi nisäkasvaimeni on alkanut pienentyä suhteellisen reipasta vauhtia, mikä vähän emäntää kummastuttaa. Kasvaimen laatuahan ei koskaan päästy tutkimaan, mutta se on sellainen pehmeähkö pussukka enää, olisiko sitten ollut jokin kysta kasvaimen sijaan - mene ja tiedä. Se ei vaivaa minua millään tapaa edelleenkään, mutta emännän tuo muutos on yllättänyt.

Minähän olen saanut nyt puoli vuotta puolet pienempää annosta kiimanehkäisyyn määrättyä lääkitystä ihan emännän omasta kokeilusta. Se on hyvin riittänyt pitämään kiimat poissa. Emäntä epäileekin nyt entistä vahvemmin, että tuo nisäpatti oli tuon lääkkeen aiheuttama. Oli kuulemma jostain jenkkiläiseltä sivustolta löytänyt aiheesta tietoa, että progesteroni, mitä tuo minun lääkkeenikin sisältää, voi aiheuttaa erilaisia kasvainmuutoksia erityisesti nisissä. Kiimani oli todella voimakas aikoinaan, että kumma kyllä pienempi annos nykyään riittää. Annostahan voi kokeeksi säätää niin, että vähentää annosta pikkuhiljaa ja katsoo, tuleeko käytökseen muutosta kiimaisempaan suuntaan. Minulle ei niin käynyt, puolikas tabletti viikossa riittää.

Mimmi-kissan kanssa ollaan kovasti touhuiltu milloin mitäkin, mutta minua meinaa vähän enemmän laiskottaa kuin sitä. Emäntä aina vitsailee, että minulla on 90-vuotiaan mummon sydän - mitähän se sillä tarkoittaa? Onhan se varmaan niin, että haluan nukkua enemmän ja välttää stressiä. Välillä kyllä villiinnyn juoksemaan laserin perässä tai painimaan Mimmi-kaverini kanssa. Tänä aamuna tulin isäntää vastaan makuuhuoneesta leikkipallo suussa, olisin ollut kovasti liikunnallisella tuulella. Mimmi-kaverini vaan tosin halusi nukkua. Kovasti bongaillaan vierekkäin lintuja ikkunasta ja vietetään pesuhetkiä yhteisissä tuumin.

Emäntä keksi myös kakkakepposiini varsin toimivan keinon. Se levitti foliopaperia sinne, missä tykkäsin kepposella käydä. No kyllähän se harmitti, rapisee niin inhottavasti tassujen alla ja tuntuu kylmältä, päätinpä siis jatkaa toimintaa laatikolle, mikä sai emännän kovin iloiseksi.
Pari vahinkoa olen sen jälkeen tehnyt ja emäntä yrittääkin antaa minulle kissan mallasta melkein päivittäin, jotta kakka ei menisi kovalle ja se aiheuttaisi vaivoja. Olen herkkävatsainen ja varmaan lääkityksenikin aiheuttaa toisinaan vatsaärsytystä.

Emäntä yritti varailla minulle aikaa Kirsi-tädille, mutta se on kuulemma poissa vuoden vaihteeseen asti ainakin. Sinällään se ei kyllä minua haittaa, kun jakselen niin hyvin. Lääkkeitäkin on kuulemma määrätty niin reilusti, että pärjätään hyvin ensi vuoden puolelle.

Ensi viikonloppuna on sitten se halloween-juhla. Täytynee pukeutua hienoimpaan turkkiini ja laittaa kiilusilmät :) Mennään kuulemma taas mökille viikonloppua viettämään. Tykkään nukkua siellä parvella joko villapeitolla tai emännän ja isännän petissä. Siellä on oikein mukavan lämmintä sitten kun siellä kunnolla saadaan lämmöt päälle. Ja mikä parasta, siellä on myös paljon hapekasta ilmaa. Viimeksi kävin aika lyhyillä lenkeillä, kun töppöseni palelee niin herkästi, en ole oikein talviulkoilija, tykkään lenkkeillä kesällä. Mimmi-kaverini kävi vähän pidemmällä lenkillä.

Kohta ne minun synttärit taas on. Isäntä tilasi minulle kuulemma kauko-ohjattavan hiiren, mikähän se sellainen on?

Lokakuuta ja kakkakepposia

Ohos kun meinaa väsyttää, tätä tämä kissan elämä on, kun on kylmä ja talvi alkaa tulla, niin nukuttaa vieläkin makeammin sisällä lämpöisessä.
Emäntä on ollut tällä viikolla ihmeissään, kun se punnitsi minut. Painoni on noussut takaisin entisiin mittoihin! Minähän siis laihduin tässä keväällä ja emäntä sanoi, että varmaan tuo rintapatti on sitten syöpää ja siksi alan laihtua. Olen tosi hyvässä kunnossa, kylkiluita ei enää tunne kuten ennen ja karvakin on paksu ja kiiltävä. Nisäkasvain tuntuu myös vaihtavan kokoaan, välillä se on emännän mielestä pienempi ja pehmeämpi ja välillä napakampi. Ollaan mietitty, että jos se onkin jokin hormonikysta.
Painon nousu HCM-kissalla voisi olla myös merkki nesteen kertymisestä elimistöön kuten keuhkoihin. Sydänhän pikkuhiljaa menee vajaatoimintaan, jos sairaus etenee niin pitkälle ja saattaa aiheuttaa turvotuksia kuten ihmisillekin. Mutta olen yleisolemukseltani kuulemma tosi leikkisä ja virkeä, eikä esimerkiksi hengityksen kanssa ole tullut silmiinpistäviä muutoksia, joten emännän mielestä mun ruokahalu on ollut vaan parempi ja olen liikkunut nyt vähemmän, joten paino on taas noussut.
Saatiin Mimmi-kaverin kanssa tässä matokuurit, kun sillä on kuulemma tässä kuussa se rokotus, että piti sellainenkin sitten syödä. Yöks....tosin syön kyllä ihan mielelläni annetut lääkkeet, verenpainelääkettä tulen joskus ihan itse keittiöön pyytämään lähellä antoaikaa.

Olen siis voinut tosi virkeästi vaikka kyllähän tuo sairaus minua kokoajan varjostaa. Ollaan emännän kanssa seurailtu yhtä HCM-kissaa siellä kaukana meren takana Amerikassa sen sivujen kautta. Se nainen hoiti ihan hirveästi viimeiseen asti kisuaan, oli nyt sitten lähtenyt kissojen taivaaseen noin 6-vuotiaana elokuussa, on se niin surullista.

Kakkakepposia teen edelleenkin, kuulin, että meinaavat tutkituttaa seuraavalla lääkärikäynnillä minun pissi-ja kakkanäytteen, jos niissä on jotain vikaa. Kakkaan usein hiekkalaatikon viereen, eikä se näytä mitenkään vaikealta. Emäntä epäilee, että yhdistän tuohon kakkaamiseen jonkin kivun tai  yllättävän tilanteen aikaisemmista muistoistani ja siitä on jäänyt minulle nyt tapa päälle. Kyllä se minun peppuakin kurkkii, ettei minulla ole vain kohtutulehduksen merkkejä. Silloin kuulemma alapää saattaa vuotaa. Mutta kun minullahan on aina niin puhdas peppu! Enkä minä sitä sen erityisemmin pese ja olen muutenkin virkeä. Emäntä tietää, että tuo minun kiimanestolääke voi altistaa kohtutulehduksille, sellainenkin täytyy pitää mielessä.

En ole mitenkään muuten sairaalloinen, päinvastoin, joten päättivät kysyä sitten siltä lääkäritädiltä neuvoa, kun käydään tässä taas kontrollissa joku päivä. Minullahan on ollut jo pienenä herkkä vatsa ja olen tosi valikoiva ruokani suhteen. Emäntä epäili, että minulla saattaisi tietenkin olla jotain suolisto-ongelmaa, koska minulla oli sitä jo pienenä. Lupasi ostaa minulle maitohappobakteeria ja kokeilla sitä, jos nuo lääkitykset on sitten niin rankkoja minun pikku masulle.

Nyt se pesi taas kovasti hiekkalaatikoita, jotta en ainakaan sen takia välttelisi niitä. Sanoi isännällekin, että pitäisi ostaa taas hajustamatonta kissanhiekkaa, jos minä en vaikka tykkää siitä baby powder-tuoksuisesta. Sekin kuulemma voi olla yksi syy laatikon välttelyyn. Meille kun tuli tuo ipana-Mimmi, niin silloin ne sen tuoksuhiekan vaihtoi. Minähän kyllä olen tosi herkkänenäinen! Joten voihan tuo olla, että se tuoksu ottaa nenään ja siksi en halua kuoputtaa kovasti kakka-asioitani laatikkoon.

Mutta muuten menee hirmu hyvin ja olen tuolle Mimmillekin oikea äiti, aina pesen sitä ja jos se toheltaa jotain, niin menen heti katsomaan, ettei sillä ole mikään hätänä.

Viikonloppuna kuulemma taas mennään mökille nyt kun vielä kelejä on, onpas kiva, jospa siellä ei olisi niin paljoa hirvikärpäsiä nyt kun olllut pakkasöitä :)

kurnau---Muska