Moikka taas kaikille! Täällä olen kotona taas yrittänyt totutella autojen hurinaan ulkona ja vesisateen ropinaan ikkunassa. Emäntä palasi pari viikkoa sitten töihin ja ollaan isännän kanssa vielä tässä lomailtu. Kaikki vapaat ollaan oikeastaan mökkeilty muutamia päiviä lukuunottamatta.
Viimeksi alkuviikosta sattui mökillä muuten jotain jännää! Meinasin saada hiiren kiinni sisältä. Emäntä alkoi ihmetellä, että mikä ihmeen vikinä kuuluu keittiöstä ja siellähän minä olin keittiön kaapissa nappaamassa tunkeutujaa. Siellä me Mimmi-kaverin kanssa sitten tuijoteltiin pitkät tovit, kun se mokoma pääsi karkaamaan.
Ulkona olen bongaillut hirveästi lintuja, sirkutan ja naksutan niille aina kun ollaan valjaslenkillä. Minä niin mielelläni pari nappaisin, ovat vaan niin pahuksen nopeita.
Sammakoita minä varovasti tassulla silittelen, kun niitä mökkinurmella hyppii. Erehdyin kerran sellaista nuolaisemaan ja oli kyllä niin kamalan makuinen! Kuolasin kyllä ihan hirveästi. Sen koommin en niitä ole tassupaijailua lukuunottamatta yrittänyt ottaa...ihme otuksia!
Karva kiiltää edelleen ja olen ollut muutenkin ihan mukavassa kunnossa. Olen jaksanut lenkkeillä ja leikkiä, kakkakepposetkin on merkittävästi vähentyneet. Emäntä sanoo, että viljapitoinen raksu taitaa olla minulle se huono vaihtoehto, jos joskus niitä saan, niin meinaa mennä maha vähän sekaisin ja sitten käyn kyykyllä laatikon vieressä.
Sydän ei ole osoittanut edelleenkään näkyviä ongelmia, hengitys on normaalia ja jaksan juoksennella.
Silmät meinaa taas vähän rähmiä ja emäntä on niitä putsannut. Minulla tahtoo olla sellaisia kausia, että silmät rähmii enemmän. Erityisesti jos imuroinnista alkaa olla enemmän kuin viikko, niin minun silmäkulmaan ilmestyy ruskea nökkönen. Emäntä aloittaakin usein tässä vaiheessa myös vitamiinikuurin. Olen vähän tällainen herkkis. Silmät eivät ole onneksi tulehtuneet koskaan!
Niiskutteluahan minulla on ollut aika-ajoin pienestä asti ja eläinlääkärillekin siitä mainittu. Saatan olla kuulemma vähän atoopikko ja se sitä niiskutusta joskus aiheuttaa. Olenkohan allerginen kissalle kuten emäntä joskus vitsailee?
Ruoka ja uni maistuu. Uusia tämän kesän herkkuja minulle on kypsennetty kana, sekä voi. Siis ihan totta, en ole koskaan välittänyt voinokareista, joita minulle on tarjottu. Mimmi-kaveri saa toisinaan pienen nokareen ja nyt ne on alkaneet maistua minullekin. Turkkiin tulee eloa ja kiiltoa, kun heti sen jälkeen sitä rasvaa sudin oikein turkkiinkin. Rasvahan ei ole vaarallista kissalle :) Kunhan muistaa suolamäärät ja kohtuuden. Kalaöljyä emäntä joskus mietti, että voisi ostaa ravintolisäksi, mutta toisaalta laadukkaisiin kissanruokiinkin on nykyään aika hyvin lisätty vitamiineja ja öljyjä.
Joten minulla tosiaan menee edelleen ihan hyvin. Emäntä sitä on puhunut monesti, että olen sellainen elävä esimerkki siitä, kuinka sairaudesta huolimatta voi elää monia rikkaita vuosia voiden hyvin ja ollen onnellinen kissa. Jokaisesta päivästä se on kuulemma kanssani kiitollinen, että olen voinut näin hyvin ja ollut elämäniloinen. Ensi joulua saatika kevättä emäntä ei uskalla edes etukäteen ajatella, jokainen tuleva kuukausi tai mahdollisesti vuosi on suuria lahjoja.
No mitäs minä kissa sellaisesta ymmärtäisin, elän päivä kerrallaan. Otin äsken nokareen kissan mallasta, ettei tule karvapallotukkoja, kun en minä sitä heinää osaa niin syödä. Painelen tästä kiipeilytelineeseen nukkumaan. Ensi viikolla mennään kuulemma taas mökille, sitä odotellessa
- Muska <3
 |
| Keksin mielestäni erittäin näppärän paikan pyykkitelineen päältä! Tällainen näky kuulemma emäntää yksi päivä kohtasi kun heräsi yöllä ihmeelliseen metallin kilinään :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti