Kesämökkeilyä

Moikka taas kaikille.
Isännällä ja emännällä on ollut loma ja ollaan oltu toipumisaikani jälkeen melkein kaikki yöt mökillä.

Täällä pääsen lenkkeilemään monta kertaa päivässä ja uni maittaa.
Eilen käytiin rannassa illalla ja nähtiin kolme joutsenta ihan läheltä.
Olen muutenkin hirvittävän kiinnostunut linnuista ja nyt kun pihapöntöissä pesii lintuja, haluaisin niitä kokoajan  katsomaan.
Isäntä vei minut grillikotaan eilen, mistä näkee ikkunasta hyvin yhteen linnunpönttöön. Voi kun minä niitä sieltä naksuttelin. Pesintärauhaa ei kuulemma saa liian kanssa häiritä. Miten minä muka häiritsen jos jahtaan niitä siinä ihan lähellä?

Tänä aamuna olin varsinkin virtaa täynnä, herätin isännän ja emännän heti kahdeksan jälkeen ja vaadin äänekkäästi ruokaa ja ulos.
Uskokaa tai älkää, minä todellakin vaadin nykyään ruokaa. Ruokahaluni on selvästi parantunut leikkaukseni jälkeen.

Leikkauksesta toipuminen on sujunut ongelmitta, pari sulamattoman tikin pätkää vielä pilkistää reunoista, emännän mukaan ne kyllä sieltä sitten irtoaa ja tarvittaessa hän ne kuulemma pois nyppäisee. Itse haavat ovat kuulemma jo hyvin kiinni ja karvakin kasvaa takaisin. Kolme viikkoahan siitä koettelemuksesta jo on.

Syön edelleen nelio vet lääkitystäni, sekä metacam-kipulääkettä. Nelio vet lähdetään purkamaan pois hammaskiven poiston jälkeen, siitä ollaan ohjeet lääkäriltä saatu. Se lääkäri joka minut leikkasi sanoi, että nyt ainakaan kuukauteen ei lähdetä hammaskivelle tekemään mitään, että toivun ensin hyvin leikkauksestani.


Kivaa keski-kesää kaikille kera parin kuvan!

<3 Muska

leikkaustoipumista...

Voi kuinka surkeaa, minulla on kolmatta päivää pusero päällä! Miksi?!!! Emäntä sanoi, että haavat näyttää ihan siisteiltä, nisäpattihaava on itseasiassa vähän isompi kuin tuo sterilointihaava, se näyttää tänään jo paljon paremmalta.

No ensinnäkin ne on kuulemma joutuneet tekemään oikein vuorotyötä isännän kanssa minun suhteen. Emäntä nukkuu öisin sohvalla muutaman tunnin ja herää kellon soittoon puolen tunnin välein ja tuijottaa minua, sitten se jatkaa unia. Aamulla se painelee nukkumaan pariksi tunniksi ja isäntä herää vahtaamaan minua.
Kuulemma sen takia, etten vaan riisu pukuani ja nuole haavojani.

Ruokahalu minulle palasi tosi pian leikkauksen jälkeen. Oksentelua ei ole onneksi ollut, emäntä on antanut minulle kissanmallasta, että maha pysyy toiminnassa nyt kun en liiku niin paljoa.

Vessa-asiat onkin olleet vähän ongelma. Emäntä on joutunut kantamaan minua hiekkalaatikolle, että muistaisin käydä pissillä. Kakka-asiaakin joutui jännittämään, mutta eilen aamuna vihdoin tein isonkin asian ja tänä aamuna teinkin sellaisen oikein kunnon pitkän kakan.

Mimmi-kaverini ei enää sähise minulle, mutta katsoo välillä silmät pyöreänä. Kyllä minä sitäkin olen jaksanut jo vähän pestä. Se alkuperäinen leikkauspuku oli punainen väriltään, eikä ollut kummankaan mieleen, ei minun, eikä Mimmin. Emäntä on tässä muokkaillut kaikenlaisia pukuja minulle ja nyt löytyi sitten toimivin joustavasta sidoksesta, johon se leikkasi jalan reiät ja reikiä myös selkäpuolelle, ettei purista liikaa.

Saan välillä vimmattuja kohtauksia, että saisin pestä itseäni, välillä lepäilen paljon. Olen puku päällä vähän masentunut, kun emäntä ottaa sen pois, niin olen aivan innoissani ja eläväinen, mutta kun mieluusti nuolisin niitä haavoja.

Kyllä se yrittää minulle selittää, että ei minun tarvitse enää montaa päivää pukua pitää. Miksi minua kiusataan näin? En minä oikein ymmärrä, mutta kiltisti minä annan sen puvun sitten laittaa takaisinkin, vaikka harmittaahan se.

Emäntä lupasi, että mennään ensi viikolla loppuviikosta mökille ja voidaan sitten harkita sen puvun poistamista kun ollaan kahdeksannen päivän kohdalla. Kymmentä päiväähän ne suosittelee pitämään pukua, mutta se meinasi katsoa vähän senkin mukaan miten haavat paranee. Mimmi-kaverini toipui hyvin ilman pukua, se ei kuulemma nuollut haavaa. Minä olen kuulemma liian innokas sen nuolemisen suhteen.

Päivä kerrallaan tässä mennään, laitellaan taas kuulumisia.
Emäntä sanoi, että onneksi minulla on se kipulääke niihin nivelvaivoihin, koska se auttaa nyt leikkauskipuunkin. Nelio Vet puolikas (verenpainelääke) jatkuu vielä toistaiseksi, ei ole lähdetty sitä vielä purkamaan, kun minulla on kuulemma hammaskiven poistokin vielä edessä. Se eläinlääkäritäti joka minut leikkasi oli kurkannut minun suuhun siinä leikkauksen aikana ja oli sanonut, että hammaskivellä ei ole niin kiire, ei ainakaan kuukauteen lähdetä sitä poistamaan. Emäntä on samaa mieltä.

Terkkuja sairaslomalta kaikille
Muska

leikkaus onnistui!

Moikka kaikille <3 huh huh kun on karmea krapula!
Elikkä siis, meidän isäntä vei minut aamulla taas sinne eläinlääkäriin ja pistivät piikin peppuun ja sen jälkeen en muista muuta, kuin että herätessäni siellä oksensin ja minulla oli karmea punainen puku päälläni ja sitten minua tultiin hakemaan kotiin. Ja mokomat piti 12 tuntia syömättäkin! Hirveää kiusaamista!

Emäntä kertoi, että minulta oli poistettu kohtu ja se nisäpatti,mistä se on hössöttänyt kokoajan. Oli  rasvasolupatti, jonka sisällä oli nesterakkuloita, eli hyvänlaatuinen muutos. Kuulemma en sitä kiimanestopilleriä nyt sitten enää tarvitse. Ja minulla on nyt kuulemma joku hieno mikrosirukin - mikä se sellainen on? Vakoillaanko minua sen kautta?

Sydämeni ei aiheuttanut koko aikana minkäänlaisia ongelmia nukutuksessa, hapetus pysyi hyvänä, eikä ilmennyt rytmihäiriöitä tai muuta poikkeavaa. Sydän kesti siis nukutuksen hyvin, vaikka eläinlääkärikin oli varoitellut, että mikä on kanta, jos minä en selviäkkään tästä hommasta.

Tottakai minä selvisin! Minä olen taistelijaluonne.

Kun tultiin kotiin, olin jo hyvinkin hereillä, vaikka tosi kovassa humalassa. Ensimmäisenä halusin ruokakupille, emäntä laittoi minulle tonnikalaa jota varovasti maistelin. Olen kuulemma saanut pahoinvoinnin estolääkkeen piikkinä.

Siitä pikkuhiljaa sitten liikuin enemmän ja maistelin raksuja. Voi kamala miten Mimmi-kaverini sähisi minulle, haisen niin ihmeelliselle, että eihän se tunnistanut minua ollenkaan.
Emäntä otti sen jumppapuvun pois, että voin valvotusti pestä itsestäni eläinlääkärin hajuja pois. No kappas kun se meinasi laittaa puvun takaisin, niin näytin luonteeni. Sähisin ja pihisin, että sitä retkua et minun päälle muuten laita.
No sitten se askarteli minulle uuden puvun hihasta ja sideharsosta, ihan kiva sanoisin, annoin hyvinkin sovitella sen päälleni. Mimmi-kaverinikin alkoi sietää minua paremmin, kostikohan se minulle, kun minä pähisin sille silloin kun se tuli leikkauksesta?

No kävin tuossa pissillä ja nukun kiipeilytelineeni ylimmällä tasolla tätä kamalaa krapulaani pois. Mahassa on nyt sitten kaksi haavaa ja emäntä toivoo, että sietäisin pukua nyt edes ensi viikolle asti. No ehkä siedän ehkä en, kuulemma se joutuu nyt vähän valvomaan näitä minun touhujani, mutta onneksi on kuulemma lomalla, että jaksaa ja ehtii.

Eli haluttiin tulla vaan kertomaan, että kaikki on mennyt nyt tähän asti hyvin.
<3
Milloin pääsen mökille?

rakkaudella Muska

ps. tässä kuva upeasta asustani, jonka emäntä minulle teki :)