Voi kuinka surkeaa, minulla on kolmatta päivää pusero päällä! Miksi?!!! Emäntä sanoi, että haavat näyttää ihan siisteiltä, nisäpattihaava on itseasiassa vähän isompi kuin tuo sterilointihaava, se näyttää tänään jo paljon paremmalta.
No ensinnäkin ne on kuulemma joutuneet tekemään oikein vuorotyötä isännän kanssa minun suhteen. Emäntä nukkuu öisin sohvalla muutaman tunnin ja herää kellon soittoon puolen tunnin välein ja tuijottaa minua, sitten se jatkaa unia. Aamulla se painelee nukkumaan pariksi tunniksi ja isäntä herää vahtaamaan minua.
Kuulemma sen takia, etten vaan riisu pukuani ja nuole haavojani.
Ruokahalu minulle palasi tosi pian leikkauksen jälkeen. Oksentelua ei ole onneksi ollut, emäntä on antanut minulle kissanmallasta, että maha pysyy toiminnassa nyt kun en liiku niin paljoa.
Vessa-asiat onkin olleet vähän ongelma. Emäntä on joutunut kantamaan minua hiekkalaatikolle, että muistaisin käydä pissillä. Kakka-asiaakin joutui jännittämään, mutta eilen aamuna vihdoin tein isonkin asian ja tänä aamuna teinkin sellaisen oikein kunnon pitkän kakan.
Mimmi-kaverini ei enää sähise minulle, mutta katsoo välillä silmät pyöreänä. Kyllä minä sitäkin olen jaksanut jo vähän pestä. Se alkuperäinen leikkauspuku oli punainen väriltään, eikä ollut kummankaan mieleen, ei minun, eikä Mimmin. Emäntä on tässä muokkaillut kaikenlaisia pukuja minulle ja nyt löytyi sitten toimivin joustavasta sidoksesta, johon se leikkasi jalan reiät ja reikiä myös selkäpuolelle, ettei purista liikaa.
Saan välillä vimmattuja kohtauksia, että saisin pestä itseäni, välillä lepäilen paljon. Olen puku päällä vähän masentunut, kun emäntä ottaa sen pois, niin olen aivan innoissani ja eläväinen, mutta kun mieluusti nuolisin niitä haavoja.
Kyllä se yrittää minulle selittää, että ei minun tarvitse enää montaa päivää pukua pitää. Miksi minua kiusataan näin? En minä oikein ymmärrä, mutta kiltisti minä annan sen puvun sitten laittaa takaisinkin, vaikka harmittaahan se.
Emäntä lupasi, että mennään ensi viikolla loppuviikosta mökille ja voidaan sitten harkita sen puvun poistamista kun ollaan kahdeksannen päivän kohdalla. Kymmentä päiväähän ne suosittelee pitämään pukua, mutta se meinasi katsoa vähän senkin mukaan miten haavat paranee. Mimmi-kaverini toipui hyvin ilman pukua, se ei kuulemma nuollut haavaa. Minä olen kuulemma liian innokas sen nuolemisen suhteen.
Päivä kerrallaan tässä mennään, laitellaan taas kuulumisia.
Emäntä sanoi, että onneksi minulla on se kipulääke niihin nivelvaivoihin, koska se auttaa nyt leikkauskipuunkin. Nelio Vet puolikas (verenpainelääke) jatkuu vielä toistaiseksi, ei ole lähdetty sitä vielä purkamaan, kun minulla on kuulemma hammaskiven poistokin vielä edessä. Se eläinlääkäritäti joka minut leikkasi oli kurkannut minun suuhun siinä leikkauksen aikana ja oli sanonut, että hammaskivellä ei ole niin kiire, ei ainakaan kuukauteen lähdetä sitä poistamaan. Emäntä on samaa mieltä.
Terkkuja sairaslomalta kaikille
Muska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti