Moikka taas kaikille teille ihanille <3 täällä Muska....
joko oli ikävä minua?
No kerronpa tässä vähän kuulumisiani:
Eli eilen olin aamulla kovin ihmeissäni kun en saanut ruokaa, vaikka kuinka koetin pyytää ja etsiä sitä joka paikasta, jopa linnulle tarkoitettu siemenpallo kiinnosti, niin kova nälkä minulla oli. Istuin ruoka-alustani päällä ja odotin ja ihmettelin, kun minun isäntä ja emäntä eivät ymmärtäneet, että minulla on nälkä.
 |
| Tarjolla oli vain Mimmin metsästämiä hiuslenkkejä |
Emäntä oli jotenkin hassu minulle, silitteli hirveästi ja ihan kuin sillä olisi vähän silmäkin ollut kostea, jutteli minulle meidän mukavista vuosista yhdessä ja rauhoitteli minua. Olin ihan ymmälläni. Se kertoi minulle jälkeenpäin, että pelkäsi niin kovasti, että jos minä en kestäkään tätä nukutusta.
Sitten ne vasta tempun tekivätkin! Laittoivat mokomat kuljetusboksiin ja pakkaskelissä kiikuttivat autoon, tiesin, että nyt ei mennä mökille.
Sittenhän ne taas kerran vei minut siihen pahanhajuiseen lääkäripaikkaan ja se yksi täti tuikkasi piikin pyllyyn ja olinpahan taas niin uninen, että taisin nukahtaa. Jossakin humussa vielä kuulin, kuinka se täti totesi, että sydän näyttää edelleen vakaalta. Sitten en kyllä muista mitään.
Kun heräsin, niin olin vieläkin siinä oudossa paikassa, lähdin kuulemma käppäilemään pitkin lattioita ja juttelin kovaan ääneen. Onneksi aika pian kuulin emännän äänen ja pääsin takaisin kotiin.
Kylläpä minulla oli huono olo, karvoja on ajeltu kaulalta (ottivat kuulemma jonkin verikokeen siitä) ja tassustakin puuttuu karvaa, olen kuin mikäkin kapinen kettu. Keikahtelin nurin ja naukaisin pari kertaa kovaan ääneen kun maailma niin pyöri silmissä. Sitten minä oksensin, tuli ihan hirveä olo. Emäntä silitteli ja antoi raitista ilmaa välillä ikkunan edessä, minua väsytti ihan hirveästi. Emäntä sanoi, että näytin ihan kiinalaiselta kissalta kun minun silmät oli niin viirussa. Kovasti teki mieli ruokaa, mutta nukahtelin kipon eteen, otin vain tuoksuja. Emäntä vahtasi vieressä, ei se kuulemma olisi minun antanut kuin maistaa, olin kuulemma niin tokkurassa. Minä kyllä sitten illan mittaa itse ymmärsin, milloin saan syödä.
Ja tuo kaverini Mimmi, sekin vain sähisi minulle ja sähisee muuten vieläkin, haisen jotenkin oudolle. Kävin kierimässä hiekkalaatikossakin, että saisin sen eläinlääkärin hajun itsestäni pois.
Onneksi se hirveä olo helpotti illan mittaa ja yöllä jo lauloin laulua ikkunassa, kuten usein ennenkin eläinlääkärikäynnin jälkeen.
No ne kivat uutiset oli kuulemma ne, että minun nukutus meni hyvin ja hammaskivi poistettiin. Hammasröntgen otettiin ja purukalusto on kunnossa. Lisäksi minulta otettiin joku ikääntyvän kissan verikoepaketti - ajatelkaa, minä olen ikääntyvä kissa!
No verikokeissa kaikki oli sinällään kunnossa. Verensokeri oli vähän koholla, mutta se täti sanoi, että tämä tulos liittyy usein stressiin, mitä eläin kokee lääkärissä. Lisäksi sellainen arvo kuin urea oli koholla vähän, mutta siitäkin se täti sanoi, että voi liittyä ravitsemuksellisiin asioihin, koska muut munuaisarvot olivat kunnossa. Ehkäpä tämä pitkäaikainen lääkityskin vaikuttaa vähän noihin munuaisiin.
Mutta nyt minä alan pikkuhiljaa kuulemma päästä eroon lääkkeistäni, eli nyt emäntä on tehnyt minulle ohjelman, jonka mukaan sitten verenpainelääke, minun viimeinen HCM-lääke, puretaan pois pikkuhiljaa. Tai emäntä oikeastaan sai sen ohjelman siltä kivalta lääkäritädiltä, minkä mukaan mennään. Samalla se kuulemma seuraa minun sykkeitä aika ajoin.
Mainittakoon, että minun nukutus meni kuulemma tosi hyvin, sydänkäyrä oli kokoajan hyvä ja tasainen, eli minun pienen pieni sydämeni kesti tämänkin reissun.
Nyt minulla on tosi hienot hampaat, kuin filmitähdillä, niin kiiltävät ja puhtaat. Olen ollut kuulemma tosi reipas tyttö ja viikonloppuna pääsen kuulemma mökille, kun emännällä ja isännällä alkaa loma.
Emäntä sanoi, että nyt kun kirjoitti tuota lääkkeiden purkukalenteria, että muistaa miten lääkettä annetaan, niin tuli todelliseksi se tunne ja vuosien työ, kuinka heidän elämäänsä on rytmittänyt minun lääkehoitoni, että pian se vaihe on ohi, jos vaan kaikki menee hyvin. Ai niin ja sitä kipulääkettäkin olen saanut nykyään vain tarvittaessa.
Mutta ihanaa helmikuista viikkoa kaikille, tullaan kyllä vielä kertomaan kuulumisia ja miten meidän lääkehoidon purku onnistuu. Kiitos kaikille seuraajillemme suuresti näistä vuosista, silloin tulee tunne, että meidän tarinalla on merkitystä ja se on niin hieno, että sen haluaa jakaa.
Tässä muutama kuvamuisto eiliseltä:
 |
| Emäntä teki kalenterin minun lääkehoidolle, näillä näkymin päästään eroon verenpainelääkkeestä toukokuun puolessa välissä. |
 |
| Voi kun minua nukuttaa, tekisi kyllä mieli syödäkin. |
 |
| voi voi, nyt se tuikkasi sen piikin pyllyyn ja minua alkaa nukuttaa. |
