Eilen täydet 10 vuotta täyteen !

 

No moikka kaikki rakkaat karvanaamat! Minä täällä, Muska. 

Musta tuli eilen aikuinen nainen, kun täytin täydet 10 vuotta. Sain paljon herkkuja ja tuollaisen ihanan kisupedin, mikä on mukavasti patterin vieressä, niin voin siinä lämmitellä lonkkiani. 

Mulla on ollut vähän vauhdikaskin vuosi, eikä olla ehditty niin päivittelemään kuulumisia. Minähän kävin helmikuussa sydänultrassa ja edelleenkään sydänmöröstä ei ollut siellä merkkejä, että olen tällainen kummallinen poikkeus, joka sai vuosien varrella puhtaat paperit HCM:stä, vaikka 6 vuotta ehdin syömään lääkkeitä ja se minulla todettiin jo vuoden iässä. Emäntä ei olisi koskaan uskonut tämän päivän tulevan, että täytän täyden kympin! 

Minulla on mennyt ihan hyvin muuten, mutta ruoka-aineallergiat on vaivanneet, emäntä löysi tosi namin nautamuron, mistä tykkäsin ihan hirveästi, mutta siitä puhkesikin leukaan aknea ja turkki alkoi kutista siinä määrin, että nuolin taas pois karvat mahasta ja takakintuista. Nyt odotellaan, että ne kasvaisi takaisin, kun ruokavalio muutama viikko sitten taas korjattiin. Nykyään mulla on kyllä muuten tosi vähän mahavaivoja, kakat on kuulemma hienoja ja ripulia ei ole ollut moneen kuukauteen. Eläinlääkäritäti on joskus väläytellyt, että minulla saattaisi olla IBD ja oli kuulemma puhetta, että kun menen seuraavan kerran hammashoitoon, niin voidaan mitata b-vitamiinitaso verestä ja tehdä suolistoultra. Hammaskiven poistoa minulle suositeltiin taas, mutta kaverini Mimmin tilanne oli akuutimpi ja se kävi viikko sitten hammashoidossa. Minun vuoroni menee ensi vuoden puolelle, kun jonotkin on aika pitkät sinne, minne emäntä haluaisi minua viedä. Seurataan nyt tuota allergiatilannetta ensin, kun en oksentele, enkä ripuloi, niin jotakin on ruokavaliossa myös oikein tällä hetkellä.

Kiireinen vuosi tämä on ollut siinäkin mielessä, että emäntä toteutti uhkauksensa ja meille muutti huhtikuussa isokorvainen poikakissa. Sen nimi on Wagner,, sillä on hassut siniset silmät ja hirmu pitkä puuhkahäntä.. Se on ihan överirakastunut muhun ja aina en oikein ymmärrä sen halua tulla mun iholle. Se kutsuu mua isoksi ihanaksi kissaksi, olin kuulemma suurin naaras, mitä se oli ikinä nähnyt ja minulla on kuulemma ihanan iso pehmeä peppuli. On se kyllä jo isompi kuin minä täytyy myöntää, mutta mä olen pomo, olen tehnyt sen selväksi. Noh, kyllä mä sitä vähän välillä pesen ja sen kanssa hippaa leikin, mutta on se kyllä vielä aika lapsellinen.

Tänä vuonna tuleekin kuulemma oikea joulukuusi, en ole ihan varma, olenko nähnyt niitä muualla kuin metsässä. Se kuulemma tuoksuu ihanalle sisällä. Sitä on varmaan kiva heilutella ja karistella neulasia lattialle.

Toivotan teille kaikille ihanaa joulun odotusta ja yritetään tulla laittamaan vaikka vähän kuvia minusta tuon kersan kanssa. Onneksi minulla on tuo luottokaverini Mimmi, joka jakaa hienosti isosiskon ja kasvattajan roolin.

rakkaudella Muska 

Hienoja uutisia!

 

Heippa Kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kamuilleni! 

Luvattiin tulla tänne emännän kanssa päivittämään kuulumisia sydänultran jälkeen ja siellä tosiaan käytiin viime viikolla. Sillä oli loma, niin ei oikein aikaisemmin ehtinyt. Oltiin mökillä muuten melkein koko viikko, olipa ihanaa!

Mutta siis viime viikkoon, mokomat taas lykkäsivät minut siihen kantolaatikkoon ja kärräsivät jollekin eläinklinikalle. Joku pöpö on kuulemma liikkeellä, joten jouduin jäämään sinne yksin. Voitteko kuvitella, yksin! No oli siellä onneksi se tuttu eläinlääkäritäti, joka on minulle aina kyllä tosi kiltti. Sitten ne mokomat ajeli taas karvoja, olin kuulemma lääkäritätin mielestä tuuhea ja pehmeäkarvainen. Jemmasikohan se niitä jonnekin?? Minun ihanaa pehmeää karvaani.

No..itse asiaan, siis sydämessäni ei edelleenkään ole merkkejä HCM:stä! Minultahan löytyi tuo sivuääni ensimmäistä kertaa elämässäni rokotuskäynnillä pari viikkoa sitten ja emäntä kyllä vähän huolestui. Mitään sydänongelmaan viittaavaa oiretta minulla ei ole ollut. Olin kuulemma oikein kiltisti ollut tutkimuksessa ja ainoat löydökset olivat : vasemman eteiskammioläpän (mitraaliläpän) erittäin pieni vuoto. Lääkäritäti epäilee, että olen sairastanut oireettoman sydämen läppätulehduksen, mikä voisi tuon paikallisen oireen aiheuttaa. Rakenteellisia muutoksia ei sydämessä sen osalta näkynyt. Sivuääni, joka oli muuten luokkaa I/VI, eli hyvin hento, selittynee tuolla DRVOTO (dynamic right venticular outflow track obstruction) pyörteellä. Se minulla oli jo edellisessä sydänultrassa havaittu. Tämä on hyvälaatuinen muutos kissoilla, se tarkoittaa veren pyörrettä ennen keuhkovaltimoläppää sydämessä. Siinäkin samalla pieni läppävuoto esiintyi, mutta kuulemma liittyy tuohon pyörteeseen, eikä ole merkityksellinen löydös. Veri kulkee kuitenkin kaikkiin suuntiin kuten pitääkin, eikä rakenteellisia muutoksia sydämessä näkynyt. Lausunnossani lukee, että minulla ei havaita merkkejä HCM:stä tai mistään muustakaan sydänsairaudesta. Joten elämää jatketaan entiseen tapaan, eikä minulle kuulemma tule enää kutsuja tähän tutkimukseen automaattisesti! Olen jo niin iäkäs rouva ja tuo sydänmörkö on nyt pysynyt poissa, että eläinlääkäritäti oli sitä mieltä, että tuon HCM:n seurannan osalta ultraa ei tarvita enää. Sairaus oli minulla 1-vuotiaana muutosten perusteella ja se poistui alle 6-vuotiaana, eikä se ole senkään jälkeen palannut. Olen siis yksi niistä harvinaisista tapauksista, joita silloin tällöin tulee vastaan. Syytä tuskin saadaan selville koskaan. Emäntä sanoo, että tämä käy meille oikein hyvin!

No sitten ne puhui jotain, että seuraava hammashoito pitäisi tehdä ikääntyneen kissan anestesiassa. Olenko minä muka ikääntynyt? Omasta mielestäni olen kyllä vielä erittäin sutjakka ja nuorekas. Sitten ne jutteli siitä, että vatsaoireiden vuoksi minulla voisi hyvinkin olla tuo IBD, tulehduksellinen suolistosairaus. Sitä minulle on väläytetty jo aikaisemmin. Nyt löytyi taas raksu, jolla masuoireet on pysyneet kurissa, joten seurataan oireilenko aaltoilevasti jatkossa ja sitten kuulemma otetaan taudin diagnostiikkaan liittyviä verikokeita ja tehdään ultra suolistoon. Emäntä oli sitä mieltä, että seuraillaan nyt vielä, kun oireet ruokavaliolla on taas alkaneet pysymään kurissa. Ongelmaksi ilmeisesti muodostui edellisessä raksussani kananmuna, koska olen siipikarjalle allerginen, ehkä sekään ei enää sopinut minulle. 

Sain myös sitä namin makuista kipulääkettä noihin lonkkavaivoihin, kävelen välillä kuulemma vähemmän sulavasti lähinnä takapään osalta, joten meno on kyllä kipulääkkeellä vetreämpää. Olen taas kuurina sitä nyt saanut ja ihan itse tulen sitä hakemaan, kun purkin äänen kuulen. 

Mutta jälleen kerran emäntä on helpottuneella mielellä, kun minä olen saanut kärsiä kaikki mokomat tutkimukset, vaikka eipä tuo oikeastaan kovin hirveää ollut, mutta älkää kertoko sitä emännälle, mieluummin annan sen lelliä ja lässyttää minulle! 

Niin joo ja sitten ne on puhuneet jostain kissavauvasta jo jonkin aikaa, että huhtikuussa olisi tulossa minulle ja Mimmi-kaverilleni pikkuveli. Onkohan se totta? Tulenpa kertomaan, jos näin tapahtuu ja jos muutakin uutta kerrrottavaa ilmaantuu.

Vaikka tämä pöpöaika on hirveää, niin eihän menetetä toivoa! Peskää tassuja huolellisesti, mutta älkää niinkuin minä kielellä!

 rakkaudella Muska 

Vähän kehnompi juttu...

Pitkästä aikaa rakkaat tervehdykset kaikille lukijoille ja karvapeppujen ystäville, täällä Muska. Voi voi, miten minä nyt tämän teille kertoisin, mutta tuli vähän kurjempi juttu.

Kävin nimittäin niin tällä viikolla, että kävin rutiinikäynnillä eläinlääkärissä ja rokotteen tehosteella. (Laittoivat mokomat piikin minun kannikkaan!) Se eläinlääkäritäti, ihan uusi minulle, kertoi isännälle käynnillä, että minun pienestä kultaisesta sydämestäni kuuluu sivuääni. Hampaissa olisi taas vähän hoitoa vaativaa, mutta sivuääni pitäisi selvittää ennen nukutusta.

Emäntä on nyt niin murheissaan, onko se mokoma sydänmörkö nostamassa taas päätään. Joudun kuulemma jo ensiviikolla taas siihen hommaan, että kainalosta ajellaan karvaa ja sitten siinä pöydällä pötkötellään pimeässä ja katsellaan näkymiä sillä ihme mötikällä. Sydänultran tekee sama lääkäri, joka teki HCM-diagnoosin  ollessani reilu vuoden ikäinen ja joka myös totesi edelliskerralla sydämen olleen kunnossa. Nyt kyllä emäntää vähän jännittää. Kyllä se minulle jutteli, että tuo mörkö on ollut aina taka-alalla mielessä, vaikka tässä välillä oli yllättävä sydämen muutos ja lääkkeiden lopetus. Olenhan minä toki jo rouvasikään ehtinyt, tänä vuonna tulee 10 vuotta mittariin, ajatelkaa! Sivuääni nyt voi tietenkin olla jokin muukin juttu, mutta kuulemma tuosta sydänultrasta aloitetaan taustani tietäen. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaan viittaavaa oiretta, päinvastoin olen ollut ikäisekseni kuulemma äärettömän virkku ja leikkisä. Painonikin on pysynyt ihan samana 3:n vuoden takaiseen rokotushetkeen, olen 4,5kg täyttä ihanaa pumpulipeppulia.

Ruokavalio-ongelmat meinasi syksyllä rassata vatsaani ja jouduttiin kokeilemaan eliminaatiodieettiä, en kyllä ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Sain sellaisia lohipipanoita, mitkä maistui minulle kyllä ihan tosi hyvin, mutta kylläpä minun tukka kutisi! Kutisi lopulta niin paljon, että ihan alamahani kaljuksi nuolin. Lohiraksu (harmillisesti) laitettiin pannaan ja saan muuta ruokaa, karva on lähtenyt nyt onneksi jo hienosti kasvamaan takaisin. Eli tämä minun herkkä masuni on kuulemma kanssa ollut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän ja vähemmän ongelma, eikä oikein sellaisia raksuja tahdo löytyä, missä ei olisi kanaa jossain muodossa. Myöskään vilja ei minulle sovi. Onneksi tuo paino ei sitten kuulemma ollut tippunut. 

Mutta nyt sitten taas elellään päivä kerrallaan ja miettimättä paras sanon minä. Jos se HCM nyt sitten onkin palannut, niin ainakin minä sen kerran selätin! Sain elellä yli 2 vuotta ilman lääkkeitä. Viime vuonna meidän piti jo vähän käydä kontrollissa, mutta tuo mokoma pöpö, mikä liikkuu maailmalla, pisti aikataulut uusiksi. Ei sitten lähdetty epävarmoina aikoina tutkituttamaan, kun tiedettiin, että tämä rokotuskäynti on edessä ja emäntä sanoi, että sydän siellä kyllä kuunnellaan. Sitä tässä vaan muisteltiin, että tämä on ensimmäinen kerta, kun sivuääni minulla on todettu. Aikaisemmin näkyvän HCM:n aikana minulla ei sellaisia kertaakaan kuulunut. Toisekseen olen kuulemma kyllä nyt eläväisempi ja virkumpi kuin silloin, kun söin lääkkeitä. Emäntä jopa heitti ilmaan etten olisi vaan kehitellyt kilpirauhasongelmia. Nekin voi kuulemma joskus sivuääniä sydämeen tehdä. Minulta on otettu verikokeita mm. kilpirauhasarvot 2018, mutta olenhan minä kyllä kypsynytkin tuon jälkeen vähän tätä ikää lisää. 

Mutta tullaan takuulla päivittämään mitä sitten löytyi ja missä mennään ensi viikon käynnin jälkeen.

Rakkaita terveisiä kaikille ja tässä kuva minusta vähän vähemmän edustavana.