Pitkästä aikaa rakkaat tervehdykset kaikille lukijoille ja karvapeppujen ystäville, täällä Muska. Voi voi, miten minä nyt tämän teille kertoisin, mutta tuli vähän kurjempi juttu.
Kävin nimittäin niin tällä viikolla, että kävin rutiinikäynnillä eläinlääkärissä ja rokotteen tehosteella. (Laittoivat mokomat piikin minun kannikkaan!) Se eläinlääkäritäti, ihan uusi minulle, kertoi isännälle käynnillä, että minun pienestä kultaisesta sydämestäni kuuluu sivuääni. Hampaissa olisi taas vähän hoitoa vaativaa, mutta sivuääni pitäisi selvittää ennen nukutusta.
Emäntä on nyt niin murheissaan, onko se mokoma sydänmörkö nostamassa taas päätään. Joudun kuulemma jo ensiviikolla taas siihen hommaan, että kainalosta ajellaan karvaa ja sitten siinä pöydällä pötkötellään pimeässä ja katsellaan näkymiä sillä ihme mötikällä. Sydänultran tekee sama lääkäri, joka teki HCM-diagnoosin ollessani reilu vuoden ikäinen ja joka myös totesi edelliskerralla sydämen olleen kunnossa. Nyt kyllä emäntää vähän jännittää. Kyllä se minulle jutteli, että tuo mörkö on ollut aina taka-alalla mielessä, vaikka tässä välillä oli yllättävä sydämen muutos ja lääkkeiden lopetus. Olenhan minä toki jo rouvasikään ehtinyt, tänä vuonna tulee 10 vuotta mittariin, ajatelkaa! Sivuääni nyt voi tietenkin olla jokin muukin juttu, mutta kuulemma tuosta sydänultrasta aloitetaan taustani tietäen. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaan viittaavaa oiretta, päinvastoin olen ollut ikäisekseni kuulemma äärettömän virkku ja leikkisä. Painonikin on pysynyt ihan samana 3:n vuoden takaiseen rokotushetkeen, olen 4,5kg täyttä ihanaa pumpulipeppulia.
Ruokavalio-ongelmat meinasi syksyllä rassata vatsaani ja jouduttiin kokeilemaan eliminaatiodieettiä, en kyllä ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Sain sellaisia lohipipanoita, mitkä maistui minulle kyllä ihan tosi hyvin, mutta kylläpä minun tukka kutisi! Kutisi lopulta niin paljon, että ihan alamahani kaljuksi nuolin. Lohiraksu (harmillisesti) laitettiin pannaan ja saan muuta ruokaa, karva on lähtenyt nyt onneksi jo hienosti kasvamaan takaisin. Eli tämä minun herkkä masuni on kuulemma kanssa ollut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän ja vähemmän ongelma, eikä oikein sellaisia raksuja tahdo löytyä, missä ei olisi kanaa jossain muodossa. Myöskään vilja ei minulle sovi. Onneksi tuo paino ei sitten kuulemma ollut tippunut.
Mutta nyt sitten taas elellään päivä kerrallaan ja miettimättä paras sanon minä. Jos se HCM nyt sitten onkin palannut, niin ainakin minä sen kerran selätin! Sain elellä yli 2 vuotta ilman lääkkeitä. Viime vuonna meidän piti jo vähän käydä kontrollissa, mutta tuo mokoma pöpö, mikä liikkuu maailmalla, pisti aikataulut uusiksi. Ei sitten lähdetty epävarmoina aikoina tutkituttamaan, kun tiedettiin, että tämä rokotuskäynti on edessä ja emäntä sanoi, että sydän siellä kyllä kuunnellaan. Sitä tässä vaan muisteltiin, että tämä on ensimmäinen kerta, kun sivuääni minulla on todettu. Aikaisemmin näkyvän HCM:n aikana minulla ei sellaisia kertaakaan kuulunut. Toisekseen olen kuulemma kyllä nyt eläväisempi ja virkumpi kuin silloin, kun söin lääkkeitä. Emäntä jopa heitti ilmaan etten olisi vaan kehitellyt kilpirauhasongelmia. Nekin voi kuulemma joskus sivuääniä sydämeen tehdä. Minulta on otettu verikokeita mm. kilpirauhasarvot 2018, mutta olenhan minä kyllä kypsynytkin tuon jälkeen vähän tätä ikää lisää.
Mutta tullaan takuulla päivittämään mitä sitten löytyi ja missä mennään ensi viikon käynnin jälkeen.
Rakkaita terveisiä kaikille ja tässä kuva minusta vähän vähemmän edustavana.
1 kommentti:
♥️
Lähetä kommentti