kissan ranta

Nyt mä rantaan meen, luokse kirkkaan veen,
Kiitää alla auringonlaskun, surenkorento sininen, se on iloinen.

Pieni vesikirppu lehdelle lumpeen kellähtää, se katselee niinkuin minä, päältä vetten elämää.
Tuoksuu järvellä särki, hopeakylkinen,
jos tassuni vetehen uitan, ehkä sitä hipaisen.

On tuolla kaukana jossain vastarannan sorsapari,
ne pomsahtavat pintaan ja uivat taas vetten ali.
Minä uida ehkä voisin, mutten tohdi veteen hypähtää,
kiitää järven yli kuikka, sen laulu ilmoille helähtää.

On mulle maailma suuri ja niin ihmeellinen, 
jos olisin pikkulintu, sitä katsoisin lennellen.
Pienen oksan alla, metsähiiri hipsuttaa, 
sen vierelle hiivin hiljaa, josko kiinni sitä sais koittaa.
Kun aurinko laskee taakse jylhien metsien, se säteensä järvelle loistaa, väriloiston viimeisen.

 Tuolla vedessä jossain, kala hyppäsi kohti ilmaa. Sen kaunis hopeinen kylki, näkyi vasten auringon siltaa. Voi kun olen niin pieni tässä suuressa maailmassa, 
minä sitä täällä ihmettelen, ääntä korvani kantamassa. 
Voiko se olla lintu, tai sittenkin joku muu, kaikki on minulle niin uutta, rannan humiseva naavapuu.

 Korkealla surisee kuoriainen, sittiäinen suuri metsän,
 jos se lähelleni tohtii tulla, siltä matkan kyllä estän. Laitan sen käpälään pehmoiseen ja siellä se surisee, jos otteeni irroitan, se lentoon ampaisee. 
Oli tuossa kimalainen raskasta taakkaa kantaen. Se kerää koriinsa mettä metsän kukkien.
Ne kukat huumaavilta tuoksuu, rapisee tassuissa jokainen varpu, 
pieni muurahainen edelläin tallustaa, ei se tassuuni tartu. 
Se suureen kekoon kantaa pitkää oljenkortta, nyt kun katson tarkkaan, on niitä aika monta.

Taakseni jää metsäjärvi, suvi-ilta sininen. Pientä polkua ylös nousen, on siellä mökki pienoinen. 
Sen lämmössä voin mä jälleen kissanuneen levähtää, kesken pienen unen pikkukärpästä pyydystää. Näen unta mä maailmasta tuosta, jossa kulkea jälleen sain, 
heiluu unessa tassu pieni, viiksikarva värähtää vain. 
Liekö unessani voin kalan kiinni saada, 
tai lentää niin kuin lintu edessäin järvi aava.

Saanko leikkiä?

Jälleen on aika päivittää blogia loppukesäisissä tunnelmissa. Emäntäni on huomannut täällä maalla mökillä ollessa pienen jutun, nimittäin villiinnyn aivan täysin kärpäsistä ja muista ötököistä, joita tulee sisälle mökkiin. Saatan juosta itseni läkähdyksiin niiden perässä. Emäntä on ollut joskus hieman huolissaan asiasta ja pyytää minua rauhoittumaan hieman. Monesti sitten pitkän spurtin jälkeen kellähdän kyljelleni hengästyneenä, välillä olen jopa läähättänyt. Minun lääkitykseni varmaankin estää sydäntäni lyömästä liian nopeasti ja se saa aikaan sen, että joudun pysähtymään. Monet sydänsairaan lemmikin omistajat varmasti miettivät, että voiko kisua leikittää liikaa vai voiko siitä olla haittaa? Mielestäni tässä asiassa kissa tuntee itsensä parhaiten, jos olen liian hengästynyt, pysähdyn kyllä lepäämään. Sitäpaitsi jos minä lähtisin kisujen taivaaseen leikin lomasta, olisinpa ainakin onnellinen! Kyllä kisua voi leikittää, kunhan meno ei äidy liian hurjaksi. Sitä asiaa emäntä kyllä pystyy kontrolloimaan minua leikittäessään. Joskus kun olen ollut liian hurjana kärpäsen perässä, se on auttanut minua ottamaan sen kiinni. Siihen minulla onkin hauska tekniikka, käytän yhtä käpälää, jolla nappaan lentävän kärpäsen ilmasta. Kissan luonteeseen kuuluu tarve saalistaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä estää millään tavoin. Emännänkin mielestä minun täytyy saada elää mahdollisimman normaalia kissan elämää ja kun olen väsynyt, minun täytyy antaa nukkua rauhassa. Rasittavampaa sydämelleni on suuret muutokset ja stressi päivittäisessä elämässä. Jokainen sydänsairaan kisun omistaja voi vähentää turhia stressitekijöitä arjesta. Selkeät rutiinit ja turvallinen ympäristö luovat parhaat puitteet stressittömille kissan päiville.
Taidanpa laittaa muutaman kesäkuvan touhuistani :)

Täällä mustin ja mirrin pussissa on selvästi jotain jännää...

 No niinpäs olikin, ihana kissanminttuhiiri joka kilisee :)

 Mitähän jännää tuolla ulkona tapahtuu?

 Sulla on nyt kyllä jotain kivaa kädessä....

 raps - tassu käy!

 Missen kanssa lintujen bongailua.