Jälleen on aika päivittää blogia loppukesäisissä tunnelmissa. Emäntäni on huomannut täällä maalla mökillä ollessa pienen jutun, nimittäin villiinnyn aivan täysin kärpäsistä ja muista ötököistä, joita tulee sisälle mökkiin. Saatan juosta itseni läkähdyksiin niiden perässä. Emäntä on ollut joskus hieman huolissaan asiasta ja pyytää minua rauhoittumaan hieman. Monesti sitten pitkän spurtin jälkeen kellähdän kyljelleni hengästyneenä, välillä olen jopa läähättänyt. Minun lääkitykseni varmaankin estää sydäntäni lyömästä liian nopeasti ja se saa aikaan sen, että joudun pysähtymään. Monet sydänsairaan lemmikin omistajat varmasti miettivät, että voiko kisua leikittää liikaa vai voiko siitä olla haittaa? Mielestäni tässä asiassa kissa tuntee itsensä parhaiten, jos olen liian hengästynyt, pysähdyn kyllä lepäämään. Sitäpaitsi jos minä lähtisin kisujen taivaaseen leikin lomasta, olisinpa ainakin onnellinen! Kyllä kisua voi leikittää, kunhan meno ei äidy liian hurjaksi. Sitä asiaa emäntä kyllä pystyy kontrolloimaan minua leikittäessään. Joskus kun olen ollut liian hurjana kärpäsen perässä, se on auttanut minua ottamaan sen kiinni. Siihen minulla onkin hauska tekniikka, käytän yhtä käpälää, jolla nappaan lentävän kärpäsen ilmasta. Kissan luonteeseen kuuluu tarve saalistaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä estää millään tavoin. Emännänkin mielestä minun täytyy saada elää mahdollisimman normaalia kissan elämää ja kun olen väsynyt, minun täytyy antaa nukkua rauhassa. Rasittavampaa sydämelleni on suuret muutokset ja stressi päivittäisessä elämässä. Jokainen sydänsairaan kisun omistaja voi vähentää turhia stressitekijöitä arjesta. Selkeät rutiinit ja turvallinen ympäristö luovat parhaat puitteet stressittömille kissan päiville.
Taidanpa laittaa muutaman kesäkuvan touhuistani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti