kissan ranta

Nyt mä rantaan meen, luokse kirkkaan veen,
Kiitää alla auringonlaskun, surenkorento sininen, se on iloinen.

Pieni vesikirppu lehdelle lumpeen kellähtää, se katselee niinkuin minä, päältä vetten elämää.
Tuoksuu järvellä särki, hopeakylkinen,
jos tassuni vetehen uitan, ehkä sitä hipaisen.

On tuolla kaukana jossain vastarannan sorsapari,
ne pomsahtavat pintaan ja uivat taas vetten ali.
Minä uida ehkä voisin, mutten tohdi veteen hypähtää,
kiitää järven yli kuikka, sen laulu ilmoille helähtää.

On mulle maailma suuri ja niin ihmeellinen, 
jos olisin pikkulintu, sitä katsoisin lennellen.
Pienen oksan alla, metsähiiri hipsuttaa, 
sen vierelle hiivin hiljaa, josko kiinni sitä sais koittaa.
Kun aurinko laskee taakse jylhien metsien, se säteensä järvelle loistaa, väriloiston viimeisen.

 Tuolla vedessä jossain, kala hyppäsi kohti ilmaa. Sen kaunis hopeinen kylki, näkyi vasten auringon siltaa. Voi kun olen niin pieni tässä suuressa maailmassa, 
minä sitä täällä ihmettelen, ääntä korvani kantamassa. 
Voiko se olla lintu, tai sittenkin joku muu, kaikki on minulle niin uutta, rannan humiseva naavapuu.

 Korkealla surisee kuoriainen, sittiäinen suuri metsän,
 jos se lähelleni tohtii tulla, siltä matkan kyllä estän. Laitan sen käpälään pehmoiseen ja siellä se surisee, jos otteeni irroitan, se lentoon ampaisee. 
Oli tuossa kimalainen raskasta taakkaa kantaen. Se kerää koriinsa mettä metsän kukkien.
Ne kukat huumaavilta tuoksuu, rapisee tassuissa jokainen varpu, 
pieni muurahainen edelläin tallustaa, ei se tassuuni tartu. 
Se suureen kekoon kantaa pitkää oljenkortta, nyt kun katson tarkkaan, on niitä aika monta.

Taakseni jää metsäjärvi, suvi-ilta sininen. Pientä polkua ylös nousen, on siellä mökki pienoinen. 
Sen lämmössä voin mä jälleen kissanuneen levähtää, kesken pienen unen pikkukärpästä pyydystää. Näen unta mä maailmasta tuosta, jossa kulkea jälleen sain, 
heiluu unessa tassu pieni, viiksikarva värähtää vain. 
Liekö unessani voin kalan kiinni saada, 
tai lentää niin kuin lintu edessäin järvi aava.