HCM-sairauden kanssa eläessä on käytävä säännöllisesti eläinlääkärissä. Tänään minä kävin taas siellä. Saavuin aulaan äänekkäästi maukuen, kunnes tajusin, että aulassa oli koiria. Niitä tuijotin häkin raosta nenä nuuskuttaen, kamala miten ne tuhisi ja haukkui toisilleen, minä yritin olla ihan hiljaa paikallaan kopassa sylissä, ettei ne vaan huomaisi minua! Jouduttiin odottamaan hyvän aikaa, koska aika oli myöhässä, mutta olin kyllä mielestäni tosi reipas.
No tietenkin sitten niihin kuulumisiin, mitä emäntäkin niin jännitti sydän syrjällään. Tilanteeni on vuoden takaiseen nähden mennyt positiivisempaan suuntaan. Sydämessä ei edelleenkään ole sivuääniä ja sykekin on maltillisella tasolla ja sama kuin vuosi sitten. Sydämeni lyö kuulemma 150 kertaa minuutissa, mikä on ihan normaalia siinä tilanteessa. Lääkärini on erikoistunut sydänasioihin ja kovin kiinnostunut voinnistani ja iloinen, että olen pärjännyt niin hyvin. Kiitosta sain kasvustani, olen nostanut painoani edelliseen kertaan nähden lähes 2kg, mikä kuulemma kertoo siitä, että kasvan hitaasti kuten ragdoll-emoni, mikä on rodulle tyypillistä. Painonnousu näkyi siis selkeänä massana ja kasvuna koossani, olen toki vielä pikkuinen, mutta aika muhkea atleettinen mussukka. Yleisvointinihan on nykyään ennallaan aikaisempaan nähden, hengitysoireita tai muuta vastaavaa ei ole tullut. Lääkityksiä ei siis tarvinnut muuttaa, samalla jatketaan. Vuoden päästä katsotaan sitten taas sydänultra ja mietitään, tarvitseeko lääkityksiä tuolloin muuttaa. Seuraava lääkelisäys saattaa olla beetasalpaaja jos tilanne etenee siihen pisteeseen. Eläinlääkäri kertoi, että naaraskisuilla oireettomuus on tyypillisempää aina sinne 3-4 ikävuoteen asti, jonka jälkeen usein oireita ilmenee. Muistetaan nyt kuitenkin, että jokainen kisu on yksilö. Olen kuulemma oikein hyväkuntoisen näköinen ja kyllähän minä sen nyt tiedän!
Olipas sitten kiva palata kotiin kera hyvien uutisten, sirkutin heti Misse-kissalle kotiin tultuani ja menin heti sitä pesemään. Missekin vuorostaan suki minua tervetuliaisiksi, taisin vähän haista eläinlääkäriltä.
Nyt jään innolla odottamaan, mitä saan syntymäpäivänä, siihen ei ole enää kuin pari viikkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti