Emäntä löysi internetin kautta tutkimuksen, jossa oli tarkasteltu vuosina 1997-2005 127:n HCM-kissan erityispiirteitä ja selviytymistä. Päätimme jakaa lyhennettynä tämän tutkimuksen pääkohtia herättämään ajatuksia.
Yleistyksenä huomattiin tässä otannassa, että diagnoosin jälkeen keskimääräinen elinaika oli 1276 päivää.
Yleisimmin kissat olivat nuoria, yleensä uroksia ja ragdoll-rotuisia kissoja oli eniten tässä kohderyhmässä. Pidempään selviytymisikään sairauden kanssa liittyi kissojen nuoruus, oireettomuus, normaali sydämen vasemman eteisen koko ja SAM(Systolic anterior motion of the mitral valve) vasemman eteisen ja kammion välisen läpän toimintaan liittyvä ilmiö, joka usein liittyy HCM-sairauteen. Tämä SAM ilmeni usein oireettomilla kissoilla ja sen yhteyttä parempaan ennusteeseen pohdittiin tutkimuksessa, mutta todennäköisempää oli juuri tuo oireettomuus yhteytenä parempaan ennusteeseen. SAM:n olemassaolo tosin paransi ennustetta tämän tutkimuksen mukaan kissoilla, joilla oli todettavissa kliinisiä oireita. Kissoilla, joilla havaittiin vasemman eteisen suurenemista, ennuste oli usein huonompi.
28% tutkimusryhmän kissoista ei saanut lääkitystä sairauteensa, loppuja hoidettiin erilaisilla kompinaatioilla lääketyyppejä: beetasalpaaja, ace-estäjä ja nesteenpoistolääkitys. Huomioitavaa on, että nuoremmat kissat selvisivät herkemmin yli 3 vuotta sairastumisestaan, kun taas vanhemmat kissat yleensä alle vuoden ajan.Näillä nuorilla kissoilla ei yleensä ollut oireita, niillä oli normaali vasemman eteisen koko ja SAM-toimintaa havaittavissa sydämessä. Iäkkäämmät kissat, sekä pitkäkarvaiset rodut Maine Coon ja Ragdoll olivat tutkimuksen varjolla huonoimmassa asemassa ennusteen suhteen. Maine Cooneilla ja Ragdolleilla tuntuu olevan taipumuksena kehittää huomattavasti vaikeampi HCM ja nopeammin. Varsinkin ragdoll-rotuisten kissojen kohdalla tehtiin huomio, että sairaus kulkenee vahvasti geneettisesti periytyvänä.
Tässä tutkimuksessa 11%:lla kissoista ei ollut kuultavissa sydämen sivuääniä ("murmur"/"gallop" -ääntä). Sydämen sykenopeudelle ei löydetty erityistä yhteyttä ennusteen suhteen. SAM:n olemassaolo oli kissoilla hyvä asia tutkimuksen perusteella, vaikka vastaavasti ihmisille, jotka sairastavat HCM-sairautta asia on juuri päinvastoin ja lisää ihmisillä äkkikuoleman todennäköisyyttä.
Tämä SAM oli minulle ja emännälle uusi asia. Sen ymmärtäminen vei hetken aikaa, mutta löydettiin oikein hyvä video missä liike näkyy hyvin ja sen pystyy käsittämään paremmin. Kyseisessä videossa selitetään SAM juuri kissojen näkökulmasta ja apuna on käytetty ihmisen sydämestä otettua kuvaa, missä SAM näkyy. Eli ketä kiinnostaa, niin tästä löytyy linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=jAWOZBDa4rU
Hmm...Muskakissa toteaa, olen elänyt diagnoosini jälkeen nyt noin 440 päivää. Tällä ennusteella minulla voisi siis olla vielä kaksikin mukavaa kissan vuotta jäljellä...mutta kissallahan on 9 elämää? ;)
torstai 27. helmikuuta 2014
Oireiden alku?
Kuulin tässä yhtenä päivänä, kun emäntä sanoi meidän isännälle, että onkohan minun oireeni alkaneet. Olen kuulemma pari viikkoa ihan tosissani nirsoillut ruoan kanssa. Kalaa suostun vielä raksujen lisäksi syömään, mutta mikään muu entinen herkku ei tahdo minulle oikein maistua. Ruokahaluttomuushan on yksi HCM:n oire kissoilla. Toinen juttu mikä minulle sattui oli muutama päivä sitten, kun menin tapani mukaan saunaan jälkilöylyihin. Tykkään aina mennä saunan lauteelle makaamaan kun sauna laitetaan päälle ja sitten kun sauna on pois päältä. Olin siellä ilmeisesti aika pitkään, taisin nukahtaakin. Saunan ovi oli kyllä auki. Tulin sieltä lopulta olohuoneeseen ja hengitin tosi nopeasti. En kuitenkaan läähättänyt. Emäntä avasi hetkeksi ikkunan ja menin sinne sitten raitista ilmaa nuuhkimaan. Hetken päästä hengitys oli tasaantunut normaaliksi, enkä ole sen jälkeen hengittänyt nopeasti. Nopea hengitys on yksi oire, mitä meillä HCM-kisuilla pitää tarkkailla. Itse ajattelen, että minulla taisi olla vähän kuuma, mutta emäntä nyt tietenkin aina hössöttää!
Nykyään on tullut uusi oire myös niinä päivinä, kun joudun ottamaan disperiiniä ja ehkäisypillerin puolikkaan, eli kaksi kertaa viikossa. Tuo ehkäisypilleri taitaa väsyttää minua ihan tosissaan, koska sen jälkeen nukun usein tosi sikeästi ja herään yllättäen naukuen. Emäntä tulee silloin silittämään, kerran se ihan kyseli, että onko minulla kipuja. Hetken päästä kuitenkin aina kehrään. Isäntä mietti, että taidan nukkua niin sikeästi, että näen jotakin pahoja unia ja herään siksi naukuen. Muutoin en heräile itkien, tätä tapahtuu vain pillerin oton jälkeen illalla. Voi kai tuo ehkäisylääke sitten aiheuttaa painajaisiakin? Minuahan ei ole leikattu sen vuoksi, että sydämeni ei todennäköisesti kestäisi nukutusta. Joskus myös leikkauttaminen voi pahentaa/edistää HCM-sairautta, mutta tästä varmaan löytyy monenlaisia mielipiteitä. Halusin kuitenkin niin kovasti tehdä vauvoja, että minut sitten päätettiin laittaa ehkäisytabletille. Mitään pahoja sivuoireita niistä ei ole minulle muutoin tullut, mutta täytyy myöntää, että minua taitaa välillä silti vähän miehet kiinnostaa. Eilenkin kuulemma naukuilin muutaman kerran kutsuhuutoja, onhan nyt kevään tulo ja kisuilla usein halu tehdä pieniä juuri tähän aikaan vuodesta! Miksi ei minullakin. Kai tuo pilleri nyt kuitenkin pahimmat oireet pitää kurissa. Emäntä mietti, että ruokanirsoiluni voisi liittyä siihenkin.
Emäntä kertoi minulle, että ensimmäistä kertaa se on alkanut miettiä sairauttani melkein päivittäin ja pitää minua enemmän silmällä. Sairauteni on kuulemma niin helppo unohtaa, kun olen ollut niin hyvinvoiva ja oireeton. Muutoin olen kuitenkin entisenlainen kissa. Edelleen jaksan leikkiä ja touhuta, mutta joitakin pieniä elkeitä minussa kuulemma on jostakin, mikä herättää huolta. Itse en ole huolissani enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Mitä ne nyt aina hössöttää? Minähän olen ihan tyytyväinen.
Totuus on se, että julma muistutus sairaudestani hiipii jälleen esiin. Kaikki voi olla vain kuvitelmaakin, mutta koskaan ei voi tietää, onko tämä sen kaiken oireilun alku? Emäntä lupasi kirjoitella taas voinnistani pian, minä se vaan pötköttelen tyytyväisenä ja leikin välillä riehakkaasti vailla huolen häivää. Kunpa se vaan muistaisi, että minäkin voin aistia sen huolet ja murheet, ettei nyt kovin alkaisi murehtimaan.
torstai 13. helmikuuta 2014
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Olen onnekas
Emäntä on tutustunut paljon kaltaisteni kissojen tarinoihin, jotka ovat jo kovasti oireilevia ja lääkitystä joudutaan hienosäätämään jatkuvasti. Se kuulemma miettii joskus, että milloinkohan minulle tulee oireita, kun nyt voin vielä niin hyvin. Eläinlääkärini sanoi kerran, että usein varsinkin naarailla oireet alkavat vasta kolmen ikävuoden jälkeen. Minä itse ajattelen, että olen tässä suhteessa onnekas kissa. Tottahan se on, että saan elää vielä laadukasta elämää oireettomana, vaikka joudunkin ottamaan lääkkeitä päivittäin. Ympäristöni on myös varautunut siihen, että jonain päivänä oireitakin alkaa ilmetä, eikä niitä pidä säikähtää. Ne kuuluvat asiaan. Vaikka minulle ei mitään ennustetta voi asettaa, ainakin sairauteeni liittyvät tietyt piirteet on tunnistettavissa, joten oireet eivät tule yllätyksenä. Minä itse olen tyytyväinen siihen, että kotini on stressitön ja rauhallinen. Kun nukun, minun annetaan levätä rauhassa, jotta taas jaksan touhuta. Tänä aamuna olin jo aikaisin hereillä katselemassa lintulaudan pulleita vierailijoita. Päivän mittaa otan torkkuja, kissahan oikeasti nukkuu suuren osan elämästään. Siinä mielessä me ollaan isompien kissapetosukulaistemme kaltaisia. Mutta nopeampi väsyminen on yksi ensioire, mikä saattaa alkaa jossakin vaiheessa näkymään. Jaksan vieläkin leikkiä leluilla ja mellastaa Misse-kaverini kanssa. Välillä otetaan kuulemma aika hurjiakin painikisoja, mutta se on niin hauskaa! Leikkiessä nopea lepäily tai läähätys voisi olla sellaisia oireita, mitä sydänsairauteni voisi tuoda esille. Olen onneksi sen verran sporttinen, että olen pysynyt sutjakassa kunnossa. Liikapainohan voisi minua rasittaa.
Koska olen näin onnekas kissa, toivon, että suomalaiset on yhtä onnekkaita tuolla meneillään olevissa olympialaisissa. Me täällä kotona harrastetaan perheen kanssa kovasti urheilun katsomista televisiosta, välillä käyn töppöselläkin pyydystämässä hiihtäjiä.
 |
| Näin monta lääkettä söin menneenä vuonna :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)