Oireiden alku?

Kuulin tässä yhtenä päivänä, kun emäntä sanoi meidän isännälle, että onkohan minun oireeni alkaneet. Olen kuulemma pari viikkoa ihan tosissani nirsoillut ruoan kanssa. Kalaa suostun vielä raksujen lisäksi syömään, mutta mikään muu entinen herkku ei tahdo minulle oikein maistua. Ruokahaluttomuushan on yksi HCM:n oire kissoilla. Toinen juttu mikä minulle sattui oli muutama päivä sitten, kun menin tapani mukaan saunaan jälkilöylyihin. Tykkään aina mennä saunan lauteelle makaamaan kun sauna laitetaan päälle ja sitten kun sauna on pois päältä. Olin siellä ilmeisesti aika pitkään, taisin nukahtaakin. Saunan ovi oli kyllä auki. Tulin sieltä lopulta olohuoneeseen ja hengitin tosi nopeasti. En kuitenkaan läähättänyt. Emäntä avasi hetkeksi ikkunan ja menin sinne sitten raitista ilmaa nuuhkimaan. Hetken päästä hengitys oli tasaantunut normaaliksi, enkä ole sen jälkeen hengittänyt nopeasti. Nopea hengitys on yksi oire, mitä meillä HCM-kisuilla pitää tarkkailla. Itse ajattelen, että minulla taisi olla vähän kuuma, mutta emäntä nyt tietenkin aina hössöttää!

Nykyään on tullut uusi oire myös niinä päivinä, kun joudun ottamaan disperiiniä ja ehkäisypillerin puolikkaan, eli kaksi kertaa viikossa. Tuo ehkäisypilleri taitaa väsyttää minua ihan tosissaan, koska sen jälkeen nukun usein tosi sikeästi ja herään yllättäen naukuen. Emäntä tulee silloin silittämään, kerran se ihan kyseli, että onko minulla kipuja. Hetken päästä kuitenkin aina kehrään. Isäntä mietti, että taidan nukkua niin sikeästi, että näen jotakin pahoja unia ja herään siksi naukuen. Muutoin en heräile itkien, tätä tapahtuu vain pillerin oton jälkeen illalla. Voi kai tuo ehkäisylääke sitten aiheuttaa painajaisiakin? Minuahan ei ole leikattu sen vuoksi, että sydämeni ei todennäköisesti kestäisi nukutusta. Joskus myös leikkauttaminen voi pahentaa/edistää HCM-sairautta, mutta tästä varmaan löytyy monenlaisia mielipiteitä. Halusin kuitenkin niin kovasti tehdä vauvoja, että minut sitten päätettiin laittaa ehkäisytabletille. Mitään pahoja sivuoireita niistä ei ole minulle muutoin tullut, mutta täytyy myöntää, että minua taitaa välillä silti vähän miehet kiinnostaa. Eilenkin kuulemma naukuilin muutaman kerran kutsuhuutoja, onhan nyt kevään tulo ja kisuilla usein halu tehdä pieniä juuri tähän aikaan vuodesta! Miksi ei minullakin. Kai tuo pilleri nyt kuitenkin pahimmat oireet pitää kurissa. Emäntä mietti, että ruokanirsoiluni voisi liittyä siihenkin.

Emäntä kertoi minulle, että ensimmäistä kertaa se on alkanut miettiä sairauttani melkein päivittäin ja pitää minua enemmän silmällä. Sairauteni on kuulemma niin helppo unohtaa, kun olen ollut niin hyvinvoiva ja oireeton. Muutoin olen kuitenkin entisenlainen kissa. Edelleen jaksan leikkiä ja touhuta, mutta joitakin pieniä elkeitä minussa kuulemma on jostakin, mikä herättää huolta. Itse en ole huolissani enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Mitä ne nyt aina hössöttää? Minähän olen ihan tyytyväinen.

Totuus on se, että julma muistutus sairaudestani hiipii jälleen esiin. Kaikki voi olla vain kuvitelmaakin, mutta koskaan ei voi tietää, onko tämä sen kaiken oireilun alku? Emäntä lupasi kirjoitella taas voinnistani pian, minä se vaan pötköttelen tyytyväisenä ja leikin välillä riehakkaasti vailla huolen häivää. Kunpa se vaan muistaisi, että minäkin voin aistia sen huolet ja murheet, ettei nyt kovin alkaisi murehtimaan.