Kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 3

Voih kun minä olen ihan haltioissani. Kuinka tuo pieni kisuvauva leikkii aina kun se on hereillä. Seuraan silmä tarkkana sen touhuja. Ollaan otettu pieniä juoksuja yhdessä. Menen lähelle heti kun sen meno äityy liian villiksi, pitäähän sitä pientä nyt vahtia! Sehän voi vaikka satuttaa itsensä.

Emäntä ja isäntä on sitä mieltä, että olen alkanut olla taas oma itseni. Ruokahalu on palaamassa ja hereillä ollessani seuraan silmä kovana pikkuMimmin leikkejä. Se on niin suloinen vauva. Se sirkuttaa minulle hiljaa leikkiessään. Emäntä sanoi, että se on sitä kutsukurnutusta.

Otettiin tässä jo muutama juoksuleikki yhdessä. Vielä en ole uskaltanut kovempaan painiin ruveta, kun toinen on niin pikkuinen. Mieleni tekisi kyllä ihan hirveästi. Kun Mimmi nukkuu, käyn nuuskimassa sitä ja alan leikkiä leluilla, jos se vaikka tulisi leikkimään minun kanssa. Sitä on niin kiva katsella, kun se leikkii.

En enää sähise Mimmille, enkä säikähdä sen äkkinäisiä liikkeitä. Tänään jo kerran sen ohimennessä pesin sen päätä. Poloinen on niin pieni, että kyllä se pitäisi päästä pesemään ihan kunnolla.

Emäntä sanoi, että se taitaa nyt varoa vähän minua, kun alkuun äkkäilin, mutta kuulemma ajan kanssa meistä tulee varmasti kaverit.

Voih, minä en ole enää yksin <3

Jos Mimmi on liian pitkään poissa silmistäni, menen etsimään sitä. En malta nykyään olla enää kovin pitkään omissa oloissani.

On se kyllä pieni!

Mene nyt varovasti niissä portaissa!

Yritin houkutella Mimmiä pesään, mutta se vaan riehui.

Tuolta se Mimmi nyt sitten näyttää.Se on nyt 13-viikkoa vanha.

kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 2

En saa silmiäni irti tuosta pikkukissasta. Tuijotan sen leikkejä aivan lumoutuneena, mutta en ole vielä itse uskaltanut sitä leikkiin haastaa.

Ollaan mieluusti jo samassa huoneessa kokoajan. Seuraan Mimmiä minne se meneekin, pitäähän sitä paimentaa.

Joskus se tekee sellaisia äkkiliikkeitä, niin pitää vähän sähähtää. Mutta ollaan me jo nuuskittu toisiamme. Emäntä sanoo, että tutustuminen etenee ihan hyvää vauhtia. Tänään otettiin ensimmäiset kuonohaistelut ihan kahdestaan, haisee se kyllä tytölle. Siinä alkaa olla myös jotain muuta tuttua tuoksua.

Pitää minun nyt kuitenkin vielä osoittaa olevani se kuningatar täällä. Tuijotan tuota pikkukissaa herkeämättä, kun kukaan ei huomaa :) Ruokahalu minulla meinaa olla vähän huono. Emäntä laittoi minulle katkarapuja tarjolle, mutta pisti ne tiskipöydälle. Enhän minä sieltä osaa syödä niitä. Sanoi tarjoavansa ne lattialta kunhan Mimmi nukkuu, kun ei se halua, että pieni kissa vielä syö sellaisia.

Ehkäpä minä kohta uskallan jo vähän leikkiä sen kanssa...

Kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 1

Jassoo...no nyt minä sitten ymmärrän, että mitä se kaikki Mimmi-juttu oli ja hössötys. Toivat tänne vieraan kissan!!! Ja tuollaisen rääpäleen vielä kaikenlisäksi! Se söi meikäläisen ruoat ja kävi vielä minun hiekka-astiallakin!

Noh, kai minä itsekin olin joskus pieni? Mimmin tulosta on nyt 6 tuntia aikaa. Tuossa se nukkuu tyytyväisenä isännän kainalossa ja minä nuuskin vimmatusti paikkoja ja käyn  tutkimassa kaikki mihin se on tohtinut pikku käpälänsä laittaa. Kehtasi vielä leikkiä minun palloradallakin! Sehän on minun!

Misse opetti minut hyvin, ranskaa puhutaan ensin ja näytetään kaapin paikka! Eli ensin pähisin ja murisin. Sitten pakenin. Sitten olen kyllä ollut ihan superkiinnostunut sen touhuista, mutta enhän minä sitä nyt voi kenellekään myöntää. Kasvothan siinä menisi.

Näin yöllä on hyvä hetki hiippailla ja nuuskia joka nurkka. Kun se kakara ei ole hereillä ja kukaan ei ole vahtimassa minun touhujani!

Kaikkeen sitä pitää katin nyt sitten tottua!!!
MUTTA MINÄ OLEN KUULEMMA NYT SE ALFANAARAS! Muistakaakin se!

Huomenna päättyy pitkä yksinäinen odotukseni

Emäntä kertoi, että huomenna se Mimmi sitten tulee meille. Pitkä aika on ollut yksin. Olen ollut kuulemma vähän masentunut ja tosi seurankipeä.

Tänään ne kantoi sellaisen ison kassin ruokia kaupasta ja tuli jotain uudenlaista kissanhiekkaakin. Vauvatalkin tuoksuista kuulemma. Kuuluuko vauvakissoilla olla vauvatalkin tuoksuista hiekkaa? Sitten ne toi uuden kantolaatikon. Siitä olen kyllä vähän ihmeissäni. Ne pisti sinne Misse-kissan lempivillapeiton. Kävin heti tutkimassa, onko siellä kissa. Ei ollut, mutta jotain tuttua tuoksua siinä peitossa kyllä oli!

Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa jännittämään, kun tuollaisia juttuja tuovat. Ai niin, mökiltä on tuotu tuttu hiekkalaatikko tänne. Se oli meillä ennen siellä käytössä, nyt siellä on uusi. Mitähän ne sillä meinaa? Minullahan on jo monta hiekkalaatikkoa.

Jotakin on tekeillä. Emäntä ja Isäntä puhuu minulle Mimmi-kissasta, joka on kuulemma ihan vauva ja sille pitää olla nätisti. Olen kuullut sen nimen nyt tosi monta kertaa ja höristän aina korviani sen kuullessani.

Emäntä harjasi minut ja leikkasi minulta kynnet. Antanut joka päivä myös vitamiineja. Sanoi, että tulen vastustuskykyisemmäksi, kun on pikkuinen tulossa. Pienet pennut voi aina tuoda kausiflunssaa mukanaan, eikä se tällaiselle HCM-kisulle olisi hyvä juttu. Minulla muuten oli itsellänikin pienenä pieni flunssa, silmät rähmi ja nenä vuoti, mutta se meni itsestään ohi. Se tavallinen kausiflunssa kuulemma meneekin. Eläinlääkäri sanoi silloin, että sairastetaan kuten pikkulapset, että saadaan sitten vastustuskykyä. Se Mimmi on kyllä kuulemma rokotettu, se oli emännälle kuulemma tärkeätä pentua valitessa.

Nyt kyllä vähän jännittää....

Millonkohan isäntä pistää vähän narua uusiksi tähän raapimapuuhun?

runo Muskalle

Isä kaikkien pienten kissojen,
Isä meidän jokaisen.
Voinhan tehdä toiveen pienen hennon,
mukana taivaalle kyyhkyn lennon.

Vaikka sateenkaarisilta odottaa,
on siellä joku, joka kisuani tavoittaa.
Odottaa luokseen lailla perhosen kosketuksen,
vaikka olisit jo antanut lupauksen.

Anna kissan pienen täällä jatkaa,
polkuaan pientä, yhteistä matkaa.
Anna sen vielä iloa tuoda,
rakkaita muistoja meille luoda.

Tiedän on aika valuva pois,
kunpa terve hän olla vois.
Kunpa viettää vois vuosia monia täällä,
luonamme sen ihmisten maan päällä.

Mutta niin ei kirjoitettu tähtösiin,
jostain syystä näin päätettiin.
On Muskalla pieni sydän kultainen,
se sydän on rikki ja hiljainen.

Se jaksaa vielä voimaa antaa,
pienen kissan elämää harteillaan kantaa.
Tiedän sen päivän tulevan,
pienen kisuni kuolevan.

Sä silloin hänet matkaan saatathan,
mukana tähtien siihen siltahan.
Paikkaan jossa ei ole sairautta ei pelkoa,
ei ole katkeruutta, pelkkää toivoa.

Toivoa siitä, kuinka jälleen näemme,
paikassa jossa eroa emme.
Siihen asti sä kanna kissalasta,
aivan pikkuinenhan se on vasta.

Kanna kätösin tässä maailmassa,
sille niin ihmeellisessä ja valtavassa.
Älä anna sen tuntea murhetta,
vain iloa, turvaa ja rakkautta.

Kun se kepein askelin,
yöunelle käpertyy iltaisin.
Kun se ei tiedä tulevaa,
ei ymmärrä aikaa valuvaa.

Jotakin hän täällä opettaa,
kunnes sydän pieni lopettaa,
jokaiselle meille tulevaisuuteen,
jättää paikan tyhjän, siirtyy ikuisuuteen.

Kiitos jos kuulet sanani,
se olisi ainoa toiveeni.
Että tämä pieni olento hento,
ei olisi pelkkä tähdenlento.

ruokahaluttomuudesta....

Tultiin emännän kanssa kertomaan HCM-kissoille tyypillisestä ongelmasta, eli ruokahaluttomuudesta. Niin sanottu kissan anoreksia on yksi tyypillinen oire tässä sydänsairaudessa. Joillakin sairastuneilla kisuilla sitä esiintyy. Moni omistaja tulkitsee sen nirsoiluksi, mutta kyseessä voi myös olla yleinen ruokahaluttomuus. Vaikka olisi kuinka sitä lempiherkkua tarjolla, niin silti ei maistu ja tassulla vaan peitetään ruokaa.

HCM-sairauden kanssa elävälle kissalle tasapainoinen hyvä laadukas ruokavalio on erittäin tärkeä asia. Kuivaraksut kannattaa valita laadukkaista merkeistä ja raakaruokintakin on suotavaa lisäaineettomuuden, sekä tauriinin saannin takaamiseksi.

Minulla on tätä syömättömyyttä tullut iän myötä lisää lähinnä nirsoilun muodossa. Syön pieniä annoksia kerrallaan useita kertoja päivässä. Raksuja ja raikasta vettä on tästä syystä aina tarjolla. Minulle ei valitettavasti tahdo maistua raaka liha ja kanaakaan en nykyään enää haluaisi syödä. Kuivakana maistuu ja sellaiset pakastekuivatut kanapalat ovat lempiherkkuani. Niitä saan muutamia päivässä ja lääkkeiden oton yhteydessä palkintona.

Pidän katkaravuista, sei-kalasta ja applaws-tonnikalavalmisteista. Raksuissa maistuu joka laatu, lempimerkkini on royal canin.

Emäntä antaa minulle joka päivä aptus Multicat-tabletin. Siinä on vitamiineja. On kuulemma harkinnut tuon kalaöljynkin hommaamista minulle. Lisäksi saan nykyään päivittäin kissanmallasta. Sitäkin saa apteekista ja ehkäisee hyvin karvapalloja, sekä lisää vähän ruokahalua.

Hyvällä mahdollisimman monipuolisella ravitsemuksella voit auttaa HCM-kisua elämään pidemmän paremman elämän. Jos ruokahaluttomuus kuitenkin vaivaa, niin kannattaa varmistaa ravintolisillä riittävä vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Kuivaraksuihin toki lisätään myös kissalle tärkeitä vitamiineja, siksi me emännän kanssa suositellaan korkealaatuisia raksuja.

Eläinlääkäri on hyvä antamaan vinkkejä ja neuvoja kisujen ravitsemukseen. Jos ei ole varma, saako kisu tarpeeksi tarvitsemiaan ravintoaineita, niin kannattaa kysyä ja miettiä yhdessä lääkärin kanssa. Joskus eläinlääkäri voi sitten ihan määrätä tuhdimpiakin vitamiineja tarpeen mukaan.

Muistakaa, että tauriini on tärkeä aine meille kissoille! Jo sen puute voi laukaista HCM-sairauden. Nykyään se on tosin harvinaista, koska eläinten valmisruokiinkin on lisätty yleensä tauriinia.

Tässä videossa otan kissanmallasta...se on tosi namia :) Muistathan, että mikäli haluat antaa kissanmallasta, niin pidä väliä lääkitykseen nähden. Mallas voi vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen. Meillä pidetään pari tuntia lääkkeiden annon molemmin puolin.

ikävystyttää...

Emäntä on puhunut kovasti isännän kanssa Missestä. Minä itse olen hiljaa mielessäni mietiskellyt sitä, ihmetellyt, miksi se ei enää ole tullut takaisin. Oltiin taas mökillä yötä viikonloppuna. Ei Misse ollut sielläkään, vaikka siellä oli paljon paikkoja, missä se aina oli. Tuttuja tuoksujakin löytyi.

Reippailin taas ulkona isännän kanssa lenkillä ja istuskelin pihassa, mutta en viihtynyt siellä niin paljon, kuin kesällä.

Kotonakin nukun tosi paljon. Innostun kyllä leikkimään, jos kanssani leikitään. Ruokahalukin on taas tällä viikolla ollut huonompi. En kyllä osaa sanoa miksi. Emäntä sanoi, että kissat monesti syövät paremmin laumassa eli kun on muitakin kissoja. Minä vaan haluaisin nukkua ja käyn sitten välillä polkemassa emännän mahaa.

Tuijottelen isäntää ja emäntää paljon milloin mistäkin. Emäntä on varma, että olen ikävystynyt. Minulla ei ole sitä kissakaveria täällä, jonka kanssa jutella, hoitaa kauneutta, ehkä vähän leikkiäkin. Eipä tuo Misse enää pitkään aikaan leikkinyt minun kanssa. Oli niin vanha. Minä olisin kyllä tykännyt painia.

Emäntä puhuu myös siitä, kun ne lähtee hakemaan sen uuden kissan. Antavat sille kuulemma nimeksi Mimmi. Emäntä aina sanoo, että kohta en ole yksin enää, saan ikioman kissavauvan. Voinkohan minä ajatella, että se on minun oma? Saankohan minä hoivata sitä ja leikkiä sen kanssa, vai sähiseekö se minulle, kuten Misse viime aikoina aina teki? Siihen ei ole kuulemma enää kuin pari viikkoa kun Mimmi tulee. Olen odottavainen, mutta enhän minä oikeastaan ymmärrä mitä se Mimmi-kissan tuleminen oikein tarkoittaa. Kai ne sitten tuo jonkun uuden kaverin minulle, mutta en minä oikein osaa vielä mitään kunnolla aavistaa.

Emäntä näytti minulle Mimmin kuvan. Katsoin sitä tiiviisti ja aloin kehrätä ja polkea mahaa samalla kuvaa katsellen. Höristän myös kovasti korviani kun kuulen sen nimen.

Emäntä sanoo, että sairaudestani huolimatta minun pitää saada elää tavallista kissan elämää. Ragdoll-geenieni vuoksi tuskin olen pidemmän aikaa yksin viihtyvä kissa. Siksi se ottaa minulle ystävän, että saan jakaa elämääni lajitoverin kanssa. Onneksi emäntä ymmärtää, että näinhän se asia minun kohdallani on.

Tästä kuvan ilmeestä emäntä ymmärtää kuulemma minun olevan yksinäinen ja ikävystynyt.
Rakkaita terveisiä kaikille karvaisille lukijoilleni ja heidän isännilleen ja emännilleen. Odottavan aika on pitkä....

harmaa syksy saapuu harmaan ystävän kanssa....

Tässä on viikko ehtinyt vierähtää Missen poismenosta. Oltiin viikonloppuna mökillä ja siellä oli sellainen hassu kumpu minkä ympärillä oli kiviä. Emäntä laittoi sinne kynttilän palamaan koko viikonlopuksi. Se kertoi minulle, että se on Misse-ystäväni viimeinen leposija. Oli siinä päällä pari keltaista ruusuakin.

Noh kyllähän minä sitä sieltäkin vähän etsiskelin, kun oli tuttuja hajuja siellä. Kotona en ole niin etsinyt, tiedän kyllä, että se ei tule takaisin. Olen kuitenkin ollut hiljainen omissa ajatuksissani asustava katti ja välillä pyydellyt ihan hirveästi hellyyttä. Leikkiäkin olen vähän yrittänyt ja ruoka onneksi minulle maistuu.

Nyt vain tuntuu, että elämästäni puuttuu se palanen. Aika tulee pitkäksi ja sitä vaan jää helposti nukkuilemaan. Tänäänkään en jaksanut mennä emäntää vastaan kun se tuli töistä, yleensä menen aina. Emäntä sanoi, että varmasti emoni ragdoll-geenien myötä en oikein tahdo viihtyä yksin. Se on varmaankin totta. Kovasti olisin viimeaikoina halunnut leikkiä Missen kanssa, mutta kun ei se oikein enää halunnut kun oli niin vanha, pähisi vaan minulle välillä. Mutta olihan se kivaa, kun oli edes jotain kissaseuraa.

Tänään emäntä kertoi minulle, että saan uuden kaverin, koska tunnun kärsivän tästä tilanteesta. Meille kuulemma tulee syyskuussa joku pikkuipana tyttö. Minusta tulee kuulemma alfa-naaras ja saan vastuullisen tehtävän sen tavoille kasvattamisessa. Näytti se minulle kuvankin. Sitä pitkään katselin ja poljin samalla vimmatusti emännän mahaa.

Kuulemma aika on hyvä nyt, kun sydämeni on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa ja jaksan meuhata. Helpompaa on sitten sairaspäiviä vietellä myöhemmin elämässä, kun toinen on jo isompi. Toisaalta eipä tuo minun sydämelleni tekisi hyvää olla yksinkään, kun kaipaan toista kisua.

Että tänne nyt sitten kirjoitellaan kuulemma kuulumisia ja miten meillä pyörähtää asiat käyntiin :)

Pitäkää itsenne kissamaisina ja muistakaa kanssani Misseä tuolla puolen yhtenä kirkkaana taivaan tähtenä.