Noh kyllähän minä sitä sieltäkin vähän etsiskelin, kun oli tuttuja hajuja siellä. Kotona en ole niin etsinyt, tiedän kyllä, että se ei tule takaisin. Olen kuitenkin ollut hiljainen omissa ajatuksissani asustava katti ja välillä pyydellyt ihan hirveästi hellyyttä. Leikkiäkin olen vähän yrittänyt ja ruoka onneksi minulle maistuu.
Nyt vain tuntuu, että elämästäni puuttuu se palanen. Aika tulee pitkäksi ja sitä vaan jää helposti nukkuilemaan. Tänäänkään en jaksanut mennä emäntää vastaan kun se tuli töistä, yleensä menen aina. Emäntä sanoi, että varmasti emoni ragdoll-geenien myötä en oikein tahdo viihtyä yksin. Se on varmaankin totta. Kovasti olisin viimeaikoina halunnut leikkiä Missen kanssa, mutta kun ei se oikein enää halunnut kun oli niin vanha, pähisi vaan minulle välillä. Mutta olihan se kivaa, kun oli edes jotain kissaseuraa.
Tänään emäntä kertoi minulle, että saan uuden kaverin, koska tunnun kärsivän tästä tilanteesta. Meille kuulemma tulee syyskuussa joku pikkuipana tyttö. Minusta tulee kuulemma alfa-naaras ja saan vastuullisen tehtävän sen tavoille kasvattamisessa. Näytti se minulle kuvankin. Sitä pitkään katselin ja poljin samalla vimmatusti emännän mahaa.
Kuulemma aika on hyvä nyt, kun sydämeni on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa ja jaksan meuhata. Helpompaa on sitten sairaspäiviä vietellä myöhemmin elämässä, kun toinen on jo isompi. Toisaalta eipä tuo minun sydämelleni tekisi hyvää olla yksinkään, kun kaipaan toista kisua.
Että tänne nyt sitten kirjoitellaan kuulemma kuulumisia ja miten meillä pyörähtää asiat käyntiin :)
Pitäkää itsenne kissamaisina ja muistakaa kanssani Misseä tuolla puolen yhtenä kirkkaana taivaan tähtenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti