seurantalinja kasvaimeen...

No nyt on sitten emäntä päässyt eläinlääkärin juttusille, joka totesi ihan saman, mitä itsekin jo epäiltiin. Kyseessä on luultavasti nisäkasvain, joka voi olla jopa 90%:sti pahalaatuinen. (yleensä kissoilla on). Se pitäisi leikata, mutta koska sydämeni tilanne ei ole edes vakaa, ei eläinlääkäri voi sellaista hoitoa suositella.

Patin suhteen on nyt siis seurantalinja. Todennäköisesti kiiman ehkäisypilleri on ollut osa-aiheuttajana kasvaimen syntyyn, mutta huonolla tuurilla se olisi lääkärin mukaan voinut tulla muutenkin.

Tämänkin vuoksi olisi naaraiden leikkauttaminen tärkeää, jos ei niitä käytetä siitokseen. Minun kohdallani tämä nyt ei koskaan ollut edes vaihtoehto.

Onhan tuo emäntä ollut hieman surullinen. Kuulemma tämän minunkin pikku elämäni lopullisuus sai sinetin. Sitä kun ei vähäisen oireiluni vuoksi osaa aina ajatella, että olen kipeä. Yhtään pyörtymistä ei ole kuulemma tapahtunut emännän ja isännän nähden sitten joulukuun.

Olen ollut tosi reipas ja rakastava. Minulla on ollut myös tosi hyvä ruokahalu ja olen jaksanut hyvin hoivata Mimmi-kaveriani. Meno on kuulemma välillä aika hurjaa kun juostaan matot kasaan. Tänään hetkeksi hengästyin, mutta en antanut periksi leikeistä. Ja hyvinhän minä taas sitten jaksoin.

Näin sitä mennään päivä kerrallaan. Harmillistahan tämä varmasti on, mutta enhän minä siitä mitään ymmärrä. Välillä tuo emäntä tutkii sen kasvaimen, ei se kuulemma ole tässä nyt kyllä kasvanut mitenkään isommaksi sen huomaamisen jälkeen, eikä siitä päälle päin näy mitään. Sitähän ei tietenkään kannata kovin usein näpräillä! En osoita mitään merkkejä siitä, että se vaivaisi minua millään tapaa.

Tässä näitä kissanpäiviä vietellään päivä kerrallaan.
Jokainen voi olla viimeinen, mutta niinhän se on meillä kaikilla. Minun kohdallani se vaan on jo jotenkin etukäteen paremmin tiedossa.

Mutta hei, kyllä minä pärjään! Lähden sitten sateenkaarisillalle, kun minun aikani on. Niin me kaikki karvaiset kisuystävät tehdään.

Päivitellään taas kuulumisia. Tällä hetkellä tuntuu kaikki olevan emännän mielestä paremmin kuin voisi olla.

Pitäkäähän itsenne ja kisut lämpöisenä näillä kovilla pakkasilla! "kurnau"

ps. Emäntä sanoi, että joku kissa oli elänyt jo kaksi vuotta nisäkasvaimen kanssa, mitä lääkäri ei myöskään ollut suostunut leikkaamaan. Minunkaan kohdallani ei siis välttämättä ole agressiivinen tauti kyseessä ja saatan hyvinkin pärjätä sydämeni mittaisen elämän. Pidetään peukkuja!

Nisäkasvain?

Voi voi...Minulla on sitten kurjaa tuuria. Olen sydämeni puolesta voinut ihan entiseen malliin ilman mitään uusia oireita. Emäntä sanoi, että vaikea uskoa minun sydämeni olevan niin sairas, kun leikin ja juoksen Mimmi-kaverini kanssa ihan höpsönä monta kertaa päivässä. Lisäksi olen ollut nyt ihan ihanan lempeä äidillinen kissa. Pesen mimmiä usein ja käyn tassuttamassa emännän mahaa monta kertaa päivässä. Mimmi alkaa olla jo sen verran aikuinen, että minäkin uskallan olla enemmän taas vauva.

Mutta emäntä tässä silitteli minua eilen ja huomasi ylimmän nännin lähellä kainalon suuntaisesti pienen kovan herneen oloisen patin. En arista sitä mitenkään ja annan kyllä ihan tutkia sitä. Emännän mielestä se on aika lähellä sitä nänniä. Pallukka liikkuu nahan mukana kun nahkaa liikuttaa, eli se ei tunnu kiinteästi vartalossa.

Se soitti tänään eläinlääkäritädille, on kuulemma lomalla tällä viikolla. Ensi viikolla saadaan sitten kuulla miten tässä jatketaan.

Patti on ilmaantunut nopealla aikataululla ja minulla kun on tuo perlutex lääkitys kiimaa estämään, niin se kyllä voi altistaa kaikenlaiselle nisien liikakasvulle/kasvaimille pitkällä tähtäimellä. Jo yksin se, että olen leikkaamaton, voi asialle altistaa.

Emäntää mietityttää kun jopa 90% tällaisista pateista on kissoilla pahalaatuisia, kun ne sijoittuu vatsan alueelle ja nisien läheisyyteen. Toki tuo hormonilääkitys voi niille myös altistaa ja yleensä ratkaisuna olisi lääkkeen lopettaminen ja kissan sterilointi.

No eihän minun pikku sydämeni kestäisi mitään nukutusta, joten leikkaushoito ei tule kuuloonkaan missään muotoa. Eikä tuota kasvaintakaan varmaan nyt sitten päästä sen tarkemmin tutkimaan.

Olen ihan pirteä iloinen nuori kissa, ruoka maistuu ja jaksan hyvin kaikenlaista touhuta. En ole sairaan oloinen millään lailla. Mutta mikäli tämä minun pikku herneeni, mitä emäntä kutsuu "nisukasvaimeksi" alkaa kasvaa ja onkin syöpää, se alkaa levitä pikkuhiljaa muualle. :(

Voi minua, ehkä ollaan ensi viikolla viisaampia, että tauotetaanko sitten sitä hormoonivalmistetta. (Tuolloin tällaiset patit voivat sitten kadotakin) tai vähennetäänkö annosta.

Tullaan sitten kertomaan kuulumisia siitä, mitä mieltä lääkäri minun kohdallani on. Vaikeaahan tällaisen vaivan hoito on millään muotoa minun kohdallani.

Toivotan iloista tammikuuta kaikille karvaisille ystäville, kevättä kohti mennään. Minä haaveilen, että pääsisin vielä kerran kesämökille! Nyt siellä on liikaa lunta, että ei sinne kyllä nyt vielä päästä. Näyttäisin mielelläni Mimmi-kaverilleni meidän mökkitilukset ja hiirestysmaat.