No nyt on sitten emäntä päässyt eläinlääkärin juttusille, joka totesi ihan saman, mitä itsekin jo epäiltiin. Kyseessä on luultavasti nisäkasvain, joka voi olla jopa 90%:sti pahalaatuinen. (yleensä kissoilla on). Se pitäisi leikata, mutta koska sydämeni tilanne ei ole edes vakaa, ei eläinlääkäri voi sellaista hoitoa suositella.
Patin suhteen on nyt siis seurantalinja. Todennäköisesti kiiman ehkäisypilleri on ollut osa-aiheuttajana kasvaimen syntyyn, mutta huonolla tuurilla se olisi lääkärin mukaan voinut tulla muutenkin.
Tämänkin vuoksi olisi naaraiden leikkauttaminen tärkeää, jos ei niitä käytetä siitokseen. Minun kohdallani tämä nyt ei koskaan ollut edes vaihtoehto.
Onhan tuo emäntä ollut hieman surullinen. Kuulemma tämän minunkin pikku elämäni lopullisuus sai sinetin. Sitä kun ei vähäisen oireiluni vuoksi osaa aina ajatella, että olen kipeä. Yhtään pyörtymistä ei ole kuulemma tapahtunut emännän ja isännän nähden sitten joulukuun.
Olen ollut tosi reipas ja rakastava. Minulla on ollut myös tosi hyvä ruokahalu ja olen jaksanut hyvin hoivata Mimmi-kaveriani. Meno on kuulemma välillä aika hurjaa kun juostaan matot kasaan. Tänään hetkeksi hengästyin, mutta en antanut periksi leikeistä. Ja hyvinhän minä taas sitten jaksoin.
Näin sitä mennään päivä kerrallaan. Harmillistahan tämä varmasti on, mutta enhän minä siitä mitään ymmärrä. Välillä tuo emäntä tutkii sen kasvaimen, ei se kuulemma ole tässä nyt kyllä kasvanut mitenkään isommaksi sen huomaamisen jälkeen, eikä siitä päälle päin näy mitään. Sitähän ei tietenkään kannata kovin usein näpräillä! En osoita mitään merkkejä siitä, että se vaivaisi minua millään tapaa.
Tässä näitä kissanpäiviä vietellään päivä kerrallaan.
Jokainen voi olla viimeinen, mutta niinhän se on meillä kaikilla. Minun kohdallani se vaan on jo jotenkin etukäteen paremmin tiedossa.
Mutta hei, kyllä minä pärjään! Lähden sitten sateenkaarisillalle, kun minun aikani on. Niin me kaikki karvaiset kisuystävät tehdään.
Päivitellään taas kuulumisia. Tällä hetkellä tuntuu kaikki olevan emännän mielestä paremmin kuin voisi olla.
Pitäkäähän itsenne ja kisut lämpöisenä näillä kovilla pakkasilla! "kurnau"
ps. Emäntä sanoi, että joku kissa oli elänyt jo kaksi vuotta nisäkasvaimen kanssa, mitä lääkäri ei myöskään ollut suostunut leikkaamaan. Minunkaan kohdallani ei siis välttämättä ole agressiivinen tauti kyseessä ja saatan hyvinkin pärjätä sydämeni mittaisen elämän. Pidetään peukkuja!
1 kommentti:
Näinhän se on, että koskaan ei aikaansa tiedä. Onneksi nisäpatti on kuitenkin selvärajainen ja liikkuva. Toivotaan, että se pysyykin sellaisena.
Lähetä kommentti