torstai 15. tammikuuta 2015
Nisäkasvain?
Voi voi...Minulla on sitten kurjaa tuuria. Olen sydämeni puolesta voinut ihan entiseen malliin ilman mitään uusia oireita. Emäntä sanoi, että vaikea uskoa minun sydämeni olevan niin sairas, kun leikin ja juoksen Mimmi-kaverini kanssa ihan höpsönä monta kertaa päivässä. Lisäksi olen ollut nyt ihan ihanan lempeä äidillinen kissa. Pesen mimmiä usein ja käyn tassuttamassa emännän mahaa monta kertaa päivässä. Mimmi alkaa olla jo sen verran aikuinen, että minäkin uskallan olla enemmän taas vauva.
Mutta emäntä tässä silitteli minua eilen ja huomasi ylimmän nännin lähellä kainalon suuntaisesti pienen kovan herneen oloisen patin. En arista sitä mitenkään ja annan kyllä ihan tutkia sitä. Emännän mielestä se on aika lähellä sitä nänniä. Pallukka liikkuu nahan mukana kun nahkaa liikuttaa, eli se ei tunnu kiinteästi vartalossa.
Se soitti tänään eläinlääkäritädille, on kuulemma lomalla tällä viikolla. Ensi viikolla saadaan sitten kuulla miten tässä jatketaan.
Patti on ilmaantunut nopealla aikataululla ja minulla kun on tuo perlutex lääkitys kiimaa estämään, niin se kyllä voi altistaa kaikenlaiselle nisien liikakasvulle/kasvaimille pitkällä tähtäimellä. Jo yksin se, että olen leikkaamaton, voi asialle altistaa.
Emäntää mietityttää kun jopa 90% tällaisista pateista on kissoilla pahalaatuisia, kun ne sijoittuu vatsan alueelle ja nisien läheisyyteen. Toki tuo hormonilääkitys voi niille myös altistaa ja yleensä ratkaisuna olisi lääkkeen lopettaminen ja kissan sterilointi.
No eihän minun pikku sydämeni kestäisi mitään nukutusta, joten leikkaushoito ei tule kuuloonkaan missään muotoa. Eikä tuota kasvaintakaan varmaan nyt sitten päästä sen tarkemmin tutkimaan.
Olen ihan pirteä iloinen nuori kissa, ruoka maistuu ja jaksan hyvin kaikenlaista touhuta. En ole sairaan oloinen millään lailla. Mutta mikäli tämä minun pikku herneeni, mitä emäntä kutsuu "nisukasvaimeksi" alkaa kasvaa ja onkin syöpää, se alkaa levitä pikkuhiljaa muualle. :(
Voi minua, ehkä ollaan ensi viikolla viisaampia, että tauotetaanko sitten sitä hormoonivalmistetta. (Tuolloin tällaiset patit voivat sitten kadotakin) tai vähennetäänkö annosta.
Tullaan sitten kertomaan kuulumisia siitä, mitä mieltä lääkäri minun kohdallani on. Vaikeaahan tällaisen vaivan hoito on millään muotoa minun kohdallani.
Toivotan iloista tammikuuta kaikille karvaisille ystäville, kevättä kohti mennään. Minä haaveilen, että pääsisin vielä kerran kesämökille! Nyt siellä on liikaa lunta, että ei sinne kyllä nyt vielä päästä. Näyttäisin mielelläni Mimmi-kaverilleni meidän mökkitilukset ja hiirestysmaat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oivoi! Kaikkea sitä nyt ilmaantuu, kun elämä on muuten mallillaan pikkukaverin kanssa.. Jospa se kumppu olisi vaan harmiton rasvapatti?
näinhän sitä toivoo, mutta vahvasti epäilen, että kyseessä on ihan oikea nisäkasvain, vaikka se ei varsinaisesti ole nisän kohdalla. Toivotaan, ettei ole agressiivista sorttia, että ei tuohon elämän pituuteen vaikuttaisi. Sydänhän on jo tosi huono, ihmeellisesti sitkutellaan eteenpäin.
Ilmeisesti oirekuvailu oli ihan riittävä puhelimessa, ei tarvinnut kattiparkaa taas raahata lääkäriin, kun se stressaa. Meidän lääkärimme ymmärtää hyvin myös tämän puolen HCM-kissan elämästä ja kun ei sille nyt mitään voi tehdä :(
Lähetä kommentti