Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäisiloa kaikille minulta ja Mimmi-kaveriltani! rakkaudella Muska

Joudumme lähtemään evakkoon.

Emäntä ja isäntä tässä aloittivat wc-remontin ja ollaan oltu tuon Mimmi-kaverin kanssa kovasti auttamassa mukana. Sattui vaan sitten sellainen vesivahinko, yksi hana petti yllättäen ja kasteli meidän kodin yläkerran lattiaa ja osan alakertaakin vedellä.

Täällä kävi sellainen mittaaja joka totesi seinissä kosteutta, eli tänne kuulemma tulee sitten ihan kuivatukset ja kaikki ja koko homma menee uusiksi osittain.

Minä en pelännyt juuri lainkaan remonttiääniä enkä vieraita ihmisiä, mitä täällä kävi. Kävin tutkimassa kaikki työkalulaukut, kosteusmittaajalla oli sellainen kiva laservalo ja sitä minä menin jahtaamaan. Se vedenpaisumus kyllä silloin vähän säikäytti, onneksi emäntä oli kotona silloin.
Putkimies kävi asentamassa uutta hanaliitosta, sillä välin minä poljin emännän mahaa kehräten, eli en ole kovinkaan pelokasta sorttia.

Me muutetaan pian evakkoon täältä remontin tieltä, mennään kuulemma sellaiseen taloon, missä on kaksi koiraa. Siedän noita koiria samassa tilassa, mutta en halua niiden tekevän lähempää tuttavuutta kanssani. Onhan se taas yksi stressi tietenkin, mutta onneksi siellä evakkopaikassa on tuttuja ihmisiä minulle. Siellä on emännän äiti, se on minusta hirveän kiva ihminen. Menen ja pusken sitä aina mielelläni.

Pitää tulla sitten päivittelemään kuulumisia siitä, miten yhteiselo koirien kanssa sujuu. Onneksi se on iso omakotitalo, että eiköhän sieltä piilopaikkoja meille löydy, minne koira ei pääse. Ja ne koirat kuulemma tykkää kissoista, noinkohan on. Se yksikin tapitti minua ja vinkui häntä heiluen, mitä lie sillä sitten tarkoittikin. Ainakaan en ole halunnut hyökätä koiran päälle, ne kävi meillä kylässä tässä, katsoin hyvältä etäisyydeltä ja menin muina naisina niiden ohi katsomaan keittiön ikkunasta ulos.

Emäntä sanoi laittavansa feliway-haihduttimen sinne sijaiskotiin rauhoittamaan meitä. Muutto taitaa olla jo ensi viikolla, vähän jännittää kyllä.

Mutta palataan taas kuulumisien kera. Kasvain ei ole nyt kokoaan oikeastaan muuttanut pienemmällä hormoniannoksella ja olen emännän mielestä ollut taas paljon pirteämpi. Sydän ei ole näkyvästi ainakaan oireillut, edelleen vedetään päivittäin rallia Mimmi-kaverini kanssa.

Pääsiäisen odotusta teille kaikille! Toivottavasti pöydillä on taas niitä ihania keltaisia tipuja, mitä voi sitten vähän repiä.

"kurnau"....Muska

Niitä surullisempia ajatuksia ja ongelmia.

Aika rientää kohti kevättä, lumet sulaa, aurinko paistaa. Olen päässyt päivittäin ulos nuuskimaan ulkoilmaa valjaissa, opetan Mimmi-kaveriani ulkoilemaan nyt kun on jo vähän lämpöisempää.

En viihdy enää ulkona pitkiä aikoja ja nukun enemmän. Emännän mielestä elämä alkaa hiipua minusta pikku hiljaa. Syön ja juon hyvin, leikin päivittäin Mimmin kanssa sen mitä jaksan.
Sitten menen taas nukkumaan lempipaikalleni.

Emäntä kuulemma puolitti perlutex-annokseni puolikkaaseen viikossa, kun tuo kasvain vaan olla möllöttää. Se ei minua ulkoisesti vaikuttaisi vaivaavan, mutta emäntä ajatteli, että jos pärjäisin vähemmällä hormoonilla, jos se yhtään hillitsisi sen kasvua. Jos en vaikka sitten kuitenkaan kiimailisi. Rehellisesti sanottuna toisinaan emännän tekisi mieli lopettaa kaikki lääkitykset, antaa vain minun olla ja nauttia.

Mutta tottahan se on, ettei minulla ole enää varmaan kovin pitkää aikaa annettuna täällä ihanassa maailmassa. Minua odottaa tuolla puolen toinen maailma vailla kipua tai sairautta. Kissasta on kuulemma vaikea sanoa, tunteeko se kipua. Se salaa sen viimeiseen asti.
Emäntä oli tänään pitkästä aikaa isännän kanssa päivän poissa. Kun se tuli kotiin, en mennyt tuttuun tapaan ovelle vastaan. Emäntä kuulemma tuli etsimään minua sydän pamppaillen. Se ei halua myöntää, että se olisi ehkä tuntenut myös jonkinlaista helpotusta, mikäli olisin vain nukkunut jossain ikiunta. Mutta oli se kyllä iloinen, kun makailin sen takin päällä kevätauringossa haukotellen, kun se minut löysi.

Haluan teidän kaikkien ymmärtävän, että nyt kun minulla on myös tuo kasvain, joka vie minulta voimia, niin tämä aika on perheelleni erittäin raskasta. On päiviä, että emäntä kuulemma hiljaa toivoo, että pääsisin rauhallisesti pois. Mutta silti se nauttii jokaisesta päivästä kun olen täällä sellaisena kuin nyt olen. Se myös pelkää jos tuleekin se päivä, että se joutuu tekemään päätöksen puolestani, viemään minut eläinlääkäriin viimeiselle matkalleni. Se toivoo, että saisin nukkua pois sydämeni kanssa rauhallisesti kotona. Monta kertaa se ei vaan mene niin, kuten tiedätte. Eikä emäntä anna minun missään nimessä kärsiä, niin se on minulle sanonut.

Sen verran oireilen, että käyn joskus kakalla lattialle laatikon viereen. En minä sillä mitään pahaa tarkoita, se on minun tapani kertoa, että olen sairas. Käyn kyllä yleensä laatikkoon, mutta emäntä on nähnyt minun toisinaan menevän laatikon viereen ja sitten siivonnut jälkeni. Se minua vähän kyllä hävettää. Ne kutsuvat sitä kakkakepposeksi. Oksennellut en ole ja kakka kyllä aina tulee ihan ongelmitta. Toisaalta se kuulemma voi liittyä siihen, että minun vessapuuhani kiinnostaa tosi paljon tuota pikku-Mimmiä ja haluaisin olla siellä omassa rauhassa. Minähän sen vain tiedän, mutta en osaa sitä kertoa sanoin.

Emäntää myös mietityttää Mimmi-kaverini pärjääminen. Se on vielä tosi nuori ja viriili kissa, se kaipaa kovasti leikkiseuraa. Koska minä en jaksa enää niin paljoa, niin emäntä ja isäntä leikkii sen kanssa joka päivä ainakin tunnin erilaisilla leluilla. Silti se meinaa välillä kurnutella ja tehdä pieniä naukumisia turhautuneisuuttaan. Emännän mukaan se kaipaisi hirveästi aktiviteetteja, kun se on kuulemma tuollainen älykäs yksilö. Minä se vaan tuijottelen sitä silmät suurena tai sitten en jaksa reagoida sen juttuihin mitenkään. Toisinaan jaksan vielä kipitää sen luokse katsomaan, mikä sillä on hätänä ja pesen hellästi sen päätä. Ne on puhuneet sille kaverin hommaamisesta, että kuulemma hulluksi tulee, jos yksin jää. Toisaalta mietityttää kuulemma se, että minulle kuuluu arvokas ja stressitön loppu. Meidän kaikkien pitää vaan nyt sopeutua tähän kaikkeen ja tehdä enemmän töitä kaiken eteen.

Mutta emäntää titeeraten: Ei tämä helppoa ole, vaikeammaksi käy päivä päivältä. Ristiriitaiset toiveet siitä, että pääsisin pian pois ja että voi kun aikaa ja mahdollisimman terveitä päiviä olisi vielä paljon.

Mutta tänään emäntä kertoi minulle: Kun menen vanhaan tuttuun tapaan sen syliin polkemaan ja kehräämään, katson rakkautta täynnä suoraan silmiin, kosketan helllästi nuuhkaisten kuonollani emännän suuta, se on kiitollinen jokaisesta päivästä, mitä se ikinä on saanut minut tuntea ja siitä hetkestä, kun olen siinä, kuin pienenä kissan poikasena kolme vuotta sitten.

Vaalikaa yhteisiä hetkiänne!

Mimmi ja Muska 16.3.2015

Kohta on kevät!

Terve taas kaikille :) Valoa riittää ja oma mielikin on jo pirteämpi näin kevään tullessa. Olen kovasti katsellut lintuja ikkunasta ja odottanut, että lumet sulaa. Ulkonakin olen valjaissa piipahtanut.

Täällä on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin, kasvain ei vaivaa minua mitenkään, vaikka on se toki siitä tammikuusta isontunut. Myöskään sydämen puolesta ei ole mitään uutta kerrottavaa.

Mimmi-kaverini kävi viikko sitten steriloitavana ja vierastin sitä ensimmäisen päivän. Se haisi hassulle ja sillä oli sellainen hassu punainen puku, pitihän sille tietenkin sähistä. Kyllä minä sen sitten taas onneksi seuraavana päivänä tunnistin ja sen jälkeen ollaan oltu taas parhaat kamut. Aina minä sitä pesen ja sen kanssa leikin. Emäntä vaan on yrittänyt sitä leikkiä vähän rajoittaa, kun Mimmi on kuulemma vielä toipilas.

Mimmi teki sen puvun kanssa hassun tempun, se piti sitä yhden päivän ja meni sitten pitkäksi aikaa piiloon ja isäntä ja emäntä etsi sitä ihan paniikissa. Ne luuli, että se oli karannut ja ulkonakin kävivät etsimässä. Sitten Mimmi ilmestyi ilman pukua minun viereen ja sen koommin ei ole pukua sillä päällä ollut. Minä käskin ottaa sen pois, kun se näytti niin oudolta ja haisi kummalle. Eihän se emäntä sitä tietenkään tiedä. Ne etsi sitä pukuakin seuraavaan päivään, eikä meinanneet millään löytää. Sanoinkin Mimmille, että vie se puku sellaiseen paikkaan, että eivät löydä. No se löytyi sitten sohvan ja rungon verhoilukankaan välistä, siellä se kai oli käynyt sen riisumassa.

Emäntä on ollut nyt lomalla ja on ollut tosi kivaa kun se on ollut kotona. On voitu viettää laatuaikaa ja syödä herkkuja. Emäntä on paijaillut minua kovasti joka päivä ja olen saanut kehrätä ja olla huomion keskipisteenä. Se kun sanoi, ettei tuota aikaa minulla enää niin ole, mitä se sitten tarkoittaakin. Mutta olen ollut superonnellinen ja rakastettu.

Emäntä on tuossa lomalla tehnyt siivoustakin ja mehän tietenkin autettiin. Tänään olin varsin villillä päällä ja kävin pitkästä aikaa purkamassa vessapaperirullan. Yritän opettaa Mimmi-kaverilleni kaikki kivat temput täällä kotona.

Aurinkoisia päiviä ja elämäniloa kaikille!

<3 Muska

siivoilua osa 1

siivoilua osa 2

herkkuateria Mimmin kanssa