Ihmeellinen kesä jatkuu. Ei ole ollut kovin kuuma, onneksi! Meille HCM-kisuille kuumuus voi olla todella rasittavaa aikaa sydämen kannalta. Ollaan paljon vietelty isännän, emännän ja Mimmi-kaverin kanssa vapaita mökillä, siellä päästään ulkoilemaan monta kertaa päivässä valjaissa. Ihan itse pyydän ulos ja takaisin sisälle.
Ollaan lenkkeilty isännän kanssa joka ilta myös täällä kotona, olen tosi rohkea tyttö ja haluan kiertää tilukset lähiympäristöstä tunkeilijoiden varalta. Mimmi-kaverini on vähän ujompi täällä kaupungissa ja pysyttelee pihapiirin lähellä.
Emäntä sanoi, että välillä pyydän ulos ihan ärsyttämiseen asti, kun saan sen ajatuksen päähäni. Naukuilen ovella kovaankin ääneen vaatien oikeuksiani. Olen kyllä sitten tosi tyytyväinen loppupäivän, kun sinne lenkille pääsen.
Ruokahaluni on huomattavasti parempi, kun saan käydä ulkoilemassa. Se piristää minun mieltäni ja kasvattaa ruokahalua. Olen syönyt aika normaalisti nyt viime päivinä. Emäntä oli siitä jo välillä vähän huolissaan. Olen linjoistani huoltapitävä neiti.
Syötiin matokuuritkin tässä Mimmi-kaverin kanssa, kun ollaan ruohoa ulkona popsittu. Vuoden ikään asti pikkukakarat kuulemma kannattaa madottaa kolmen kuukauden välein, kun pentumadotusohjelma on tehty. Olen sitten popsinut minäkin matokuureja siinä samalla.
Emäntä osti puupohjaista kissanhiekkaa yhteen pikkulaatikkoon kokeeksi, kun olen välillä tehnyt niitä kakkakepposia laatikon viereen. No enhän minä kyllä tuollaisen puuhiekan päälle ymmärrä, mutta olen käynyt tekemässä vähemmän kepposia ja hoitanut kakka-asioitani nyt myös laatikolla. Ehkä ymmärsin vihjeen? Kakkakepponen on kuulemma kipeän kissan merkki, mutta koska olen muuten kauhean hyväntuulinen ja pirteä, niin emäntä ei ole nyt sen vuoksi lähtenyt minua eläinlääkärille kuskailemaan. Tuo Mimmi-kaveri kun on vähän turhankin kiinnostunut kun käyn isoilla asioilla, joskus tunkee samaan laatikkoon. Minä kun olen niin kiltti, enkä osaa rähistä sille. Emäntä sanoikin, että saatan olla vähän siinä vessa-asiassa häiriintynyt, kun muutenkin käyn mieluusti laatikon reunalla istuen kaikessa rauhassa.
Niin joo, kävinpä purkamassa tässä taas pitkästä aikaa vessapaperirullankin parina päivänä ja emännällä oli taas hauskaa. Pitäähän se paperi paloitella valmiiksi!
Emäntä halusi vielä muistutella, että seuratkaa sitä sydänkisujenne hengitystä, varsinkin näin kesällä. Tässä hiljattain minulla oli vähän tukala ilme kun lepäilin ja hengitin melkein 40 kertaa minuutin aikana! Se on kuulemma vähän liikaa, Alle 30 kertaa minuutissa pitäisi kyllä kuulemma olla. Olo onneksi tasoittui sitten nopeasti. En mitenkään läähätellyt tai yrittänyt kiskoa henkeä, mutta hengitysnopeuden huomasi, kun Mimmi-kaverini oli samalla alueella nukkumassa. Sen hengitys oli huomattavasti hitaampi. Nämäkin muutokset on siis todella hienovaraisia ja voi helposti omistajilta jäädä huomaamatta. Tuo emännän höpsö sitten seuraili muutamana päivänä hengitystä useammin ja kuulemma pysyi ihan normaaleissa rajoissa.
Mutta kaikkiaan nyt on ollut vointi minulla vähän parempi, emäntä aloittaa kuulemma kesälomansa ensi viikolla, lupasi viedä meitä mökille. Sitä minä kovasti nyt odottelen.
Muistakaa, kesää on vielä jäljellä, älkää antako sään masentaa! Ja niille kaikille sydänsairaille kisuille, tämä on meille varmasti helpompaa kuin kova helle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti