Lokakuuta ja kakkakepposia

Ohos kun meinaa väsyttää, tätä tämä kissan elämä on, kun on kylmä ja talvi alkaa tulla, niin nukuttaa vieläkin makeammin sisällä lämpöisessä.
Emäntä on ollut tällä viikolla ihmeissään, kun se punnitsi minut. Painoni on noussut takaisin entisiin mittoihin! Minähän siis laihduin tässä keväällä ja emäntä sanoi, että varmaan tuo rintapatti on sitten syöpää ja siksi alan laihtua. Olen tosi hyvässä kunnossa, kylkiluita ei enää tunne kuten ennen ja karvakin on paksu ja kiiltävä. Nisäkasvain tuntuu myös vaihtavan kokoaan, välillä se on emännän mielestä pienempi ja pehmeämpi ja välillä napakampi. Ollaan mietitty, että jos se onkin jokin hormonikysta.
Painon nousu HCM-kissalla voisi olla myös merkki nesteen kertymisestä elimistöön kuten keuhkoihin. Sydänhän pikkuhiljaa menee vajaatoimintaan, jos sairaus etenee niin pitkälle ja saattaa aiheuttaa turvotuksia kuten ihmisillekin. Mutta olen yleisolemukseltani kuulemma tosi leikkisä ja virkeä, eikä esimerkiksi hengityksen kanssa ole tullut silmiinpistäviä muutoksia, joten emännän mielestä mun ruokahalu on ollut vaan parempi ja olen liikkunut nyt vähemmän, joten paino on taas noussut.
Saatiin Mimmi-kaverin kanssa tässä matokuurit, kun sillä on kuulemma tässä kuussa se rokotus, että piti sellainenkin sitten syödä. Yöks....tosin syön kyllä ihan mielelläni annetut lääkkeet, verenpainelääkettä tulen joskus ihan itse keittiöön pyytämään lähellä antoaikaa.

Olen siis voinut tosi virkeästi vaikka kyllähän tuo sairaus minua kokoajan varjostaa. Ollaan emännän kanssa seurailtu yhtä HCM-kissaa siellä kaukana meren takana Amerikassa sen sivujen kautta. Se nainen hoiti ihan hirveästi viimeiseen asti kisuaan, oli nyt sitten lähtenyt kissojen taivaaseen noin 6-vuotiaana elokuussa, on se niin surullista.

Kakkakepposia teen edelleenkin, kuulin, että meinaavat tutkituttaa seuraavalla lääkärikäynnillä minun pissi-ja kakkanäytteen, jos niissä on jotain vikaa. Kakkaan usein hiekkalaatikon viereen, eikä se näytä mitenkään vaikealta. Emäntä epäilee, että yhdistän tuohon kakkaamiseen jonkin kivun tai  yllättävän tilanteen aikaisemmista muistoistani ja siitä on jäänyt minulle nyt tapa päälle. Kyllä se minun peppuakin kurkkii, ettei minulla ole vain kohtutulehduksen merkkejä. Silloin kuulemma alapää saattaa vuotaa. Mutta kun minullahan on aina niin puhdas peppu! Enkä minä sitä sen erityisemmin pese ja olen muutenkin virkeä. Emäntä tietää, että tuo minun kiimanestolääke voi altistaa kohtutulehduksille, sellainenkin täytyy pitää mielessä.

En ole mitenkään muuten sairaalloinen, päinvastoin, joten päättivät kysyä sitten siltä lääkäritädiltä neuvoa, kun käydään tässä taas kontrollissa joku päivä. Minullahan on ollut jo pienenä herkkä vatsa ja olen tosi valikoiva ruokani suhteen. Emäntä epäili, että minulla saattaisi tietenkin olla jotain suolisto-ongelmaa, koska minulla oli sitä jo pienenä. Lupasi ostaa minulle maitohappobakteeria ja kokeilla sitä, jos nuo lääkitykset on sitten niin rankkoja minun pikku masulle.

Nyt se pesi taas kovasti hiekkalaatikoita, jotta en ainakaan sen takia välttelisi niitä. Sanoi isännällekin, että pitäisi ostaa taas hajustamatonta kissanhiekkaa, jos minä en vaikka tykkää siitä baby powder-tuoksuisesta. Sekin kuulemma voi olla yksi syy laatikon välttelyyn. Meille kun tuli tuo ipana-Mimmi, niin silloin ne sen tuoksuhiekan vaihtoi. Minähän kyllä olen tosi herkkänenäinen! Joten voihan tuo olla, että se tuoksu ottaa nenään ja siksi en halua kuoputtaa kovasti kakka-asioitani laatikkoon.

Mutta muuten menee hirmu hyvin ja olen tuolle Mimmillekin oikea äiti, aina pesen sitä ja jos se toheltaa jotain, niin menen heti katsomaan, ettei sillä ole mikään hätänä.

Viikonloppuna kuulemma taas mennään mökille nyt kun vielä kelejä on, onpas kiva, jospa siellä ei olisi niin paljoa hirvikärpäsiä nyt kun olllut pakkasöitä :)

kurnau---Muska