Hyvää joulua 2017!

Sydämelliset joulun toivotukset kaikille blogin lukijoille Muskalta ja palvelijoilta 2017 <3

Säilyköön kinkkunne ja kuusenne mahdollisimman vähillä vahingoilla, pysyköön pöytäliinat paikallaan, muistattehan heittää karvakamuille karkkipaperin tai pari hurjia leikkejä varten <3 Ja varjelkaa kauniita viiksiämme kynttilöiltä <3 Antakaa meille paljon seuraa, rakkautta ja paijauksia, sekä jotain herkullista syötävää....siinäpä joulutoivetta kerrakseen kaikille. Muska

Muska 6 vuotta !

Muska tänään 6 vuotta !

Tätäkään päivää ei aavistettu koskaan tulevaksi, vaan tämä vuosi on ollut ihmeitä täynnä.

Olen viettänyt kivan syntymäpäivän, emäntä heräsi aamulla, kun naapurin katti kävi ulkona toivottamassa minulle onnea ja sitä naukaisulla ikkunasta tervehdin. Sitten ravitin kovaa vauhtia pitkän asuntoa leluhiireni kanssa ja kannoin sitä yläkerran ja alakerran väliä.
Kun emäntä tuli töistä, niin se antoi meille herkkuaterian lemppariani tonnikalaa ja katkarapuja. <3

Sitten illemmalla sain vielä tonnikalafilettä, sellaista uutta kissan herkkua. Minä kun en voi oikein mitään viljaherkkuja syödä, menee maha sekaisin, kuulemma kala-ateria oli varma valinta minulle myös herkkuna. Mimmi-kaverini jakoi palan kanssani, tosin minä kyllä söin enemmän, onhan minulle jo 5,4 kg rakkautta jaettavaksi!

Sitten sain uuden ihanan leluhiiren, mikä oli tehty kuivatusta kissanmintusta. Kuulemma huomenna pääsen mökille, sitä jo täällä omassa boksissani odottelen.

Hammashoitoani jouduttiin siirtämään, kun meillä on käynyt joku asuntoesittelijä ja kuulemma niitä voi tulla milloin vain ja on nämä joulukiireet ja kaikki. Vievät kuulemma sitten alkuvuodesta sinne hammashoitoon. nyt on liikaa kaikkea. Jos tuleekin joku muutto, kuulemma omakotitalosta haaveilevat.

Mutta sellaista minun syntymäpäivääni kuuluu, olen kuulemma ihana kultainen kehruukone, jolla turkki kiiltää ja ruoka maistuu.

Ihanaa joulun odotusta kaikille

rakkaudella Muska 6 VUOTTA :)

pullakasti voidaan

Syksyiset terveiset kaikille :) Tässä juuri rokotuksista olen toipunut, meinasi vähän maha mennä sekaisin siitä, mutta nyt alkaa olla sekin puoli taas kunnossa. Emäntä tuossa kuului puhuvan yksi päivä, että pitäisi minulle se hammaskiven poistoaika varailla vaikkapa ensi kuulle. Mitä se tarkoittaa? Onhan se taas kuulemma yksi nukutuskeikka, että hyvät välit on hommissa pidetty, että ei elimistö rasitu liikaa. Haluaa kuulemma otattaa yleiset verikoekontrollit siinä samalla.

Minulla on kuulemma aivan järjetön ruokahalu nykyään, oikein huudan ruokaa aamuisin, jos en sitä heti saa. Olen saanut painoa melkein 1.5 kg lisää, turkki on pehmeä ja kiiltävä ja silmät kirkkaat.
Emäntä ja isäntä on vähän ihmeissään tästä minun ruokahalun paranemisesta, mutta olinkin kuulemma aina vähän turhan laiha kokoisekseni. No siitäpäs saitte, en ole enää! Kyllähän minä syön, syön teidät vararikkoon!

Tässäpä nautinnollinen kuvasarja minusta kissanpäiviä viettämässä, huomatkaa ihana peppulini, joka on kuulemma uusi lempinimeni, kun peppu on sen verran muodokas.

Uusiin harrastuksiini kuuluu raksujen laskeminen ja raksubaarin ihailu. Huomatkaa, että söin pari tuntia sitten, mutta piti silti käydä taas ihailemassa. Kaverini Mimmi on kantanut taas ympärille noita lelujaan (hiuslenkkejä), on olevinaan suurikin metsästäjä. Rökitän sen kuulkaa nykyään painissa kuin painissa, kun olen tätä bodia vähän kasvattanut.

Tulenpa taas kertoilemaan sitten kuulumisia ja miten hammashoidot menivät.

Ihanaa syksyruskaa toivotellen Muska <3

syksyä kohti

Moikka taas pitkästä aikaa kaikille!

Ajateltiin tulla kertomaan, että toivuttu on leikkauksista ja kesän koitoksista täydellisesti. Ollaan oltu paljon mökillä ja muutenkin olen nauttinut aurinkospoteista, linnunlaulusta, perhosista ja elämästä yleensäkin.

Emäntä ja isäntä vitsailee, että minä vaihduin varmaan siellä klinikalla, kun olen ollut niin pirteä, leikkisä, kehrääväinen ja tyytyväinen kissa. Olen jaksanut ja halunnut temmeltää Mimmi-kaverini kanssa paljon enemmän kuin ennen ja olen myös alkanut leikkimään itsekseen kaikenlaisilla leluilla. Tulen paljon enemmän syliin ja viereen ja nautin suunnattomasti koskettelusta. Emännän mielestä minulla on täytynyt olla jollain tapaa paha olla kuitenkin, kun oli nisäkasvain ja jouduin syömään sitä perlutex-lääkitystä kiiman estoon. Luonteeni ja olemukseni on muuttunut niin paljon enemmän positiiviseen suuntaan. Olen niin suunnattoman onnellisen oloinen kissa.

Aamuisin syöksyn sänkyyn tervehtimään naukuen, kun talossa heräillään (...pyytämään ruokaa).
Ruokahaluni on ollut todella hyvä aikaisempaan verrattuna, tänäänkin kun sain lempiruokaani pakasteseitä, katsoin tassut kiinni mikrossa pöydällä, että milloin se on sulaa. Ennen olen vain istunut lattialla odottamassa nätisti herkkupalaani. Monesti söin muutaman suupalan ruokia ja lähdin pois. Nyt syön vähintään puolet annoksestani. Emäntä on myös lopettanut säännöllisen kipulääkeen käytön. Käytössä oli metacam sillä ajatuksella, että olen ehkä nivelrikkoinen, kun tein kakkakepposia toisinaan laatikon viereen. Nyt kun siipikarja ja vilja on eliminoitu pois ruokavaliosta, emäntä uskalsi pudottaa kipulääkeannoksen niin pieneksi, että lopulta lopetti sen kokonaan, enkä ole yhtään sen apaattisempi kissa. Kakkakepposia sattuu enää vain, jos satun saamaan itselleni minulle sopimattoman makupalan, joka on tarkoitettu Mimmi-kaverilleni. Emäntä lupasi minulle, että antaa sitä kipulääkettä sitten tarvittaessa.

Tänään käytiin taas siellä eläinlääkärissä, laitettiin minun rokotukset ajantasalle ja kylläpä niitä nauratti, kun minun paino on noussut leikkausta ennen olleesta painosta 3,7kg:sta 4,6 kg:n. Minulle on sen lisäksi tullut upea hyväkuntoinen turkki. Tiesittekö muuten, että ragdoll-kisuille ei ihan kaikkia rokotteita voi antaa? Eläinlääkäritäti kertoi, että tuo rokote, minkä minulle antoi, on se turvallisin. Sain ihan oman neuvolakortinkin, missä lukee rotuni kohdalla ragdoll mix. Mikä se sellainen on? Kaippa se tieto on hyvä olla siinä, kuten mikrosirussanikin.
Sydän kuulosti kuulemma ihan normaalilta ja en ole kyllä mitenkään oireillut leikkauksen jälkeen sydämeni puolesta.

Syksymmällä on tulossa vielä hammashoito ja sitten kuulemma saisi ne lääkärivisiitit vähäksi aikaa riittää. Ottavat kuulemma sitten sillä reissulla minulta verikokeetkin, että katsotaan senkin puolesta, että kaikki on pysynyt kunnossa.

Kaikkea kivaa teille karvaiset ja vähemmän karvaiset kaverit! HCM-sairauden rintamalta ei ole uusia tuulia kuulunut, omalla kohdallani hassua kyllä, se on tältä erää historiaa. Taidan olla tosi harvinaisuus.

minua niin kovasti ramaisi eläinlääkärireissun jälkeen. Olin kyllä kuulemma tosi reipas tyttö. 

täällä voidaan hyvin

Moikka taas kaikille!

Tulin kertomaan, että se minun haavatulehdus sitten parani ihan paikallishoidolla ja niiden sulamattomien ompeleiden poistolla muutamassa päivässä. Pukua jouduin pitämään kaikkiaan 4 päivää, mutta hienostihan minä sitten jaksoin. Viimeisen päivän aamuna päätin riisua sen itse, että nyt riittää. Emäntä totesi, että siistihän se haava oli, rupi oli jo tullut, joten puvulle ei ollut sitten enää tarvetta.

Tässä nyt olen sitten kissanpäiviä Mimmi-kaverini kanssa vietellyt. Mökiltä tultiin kotiin kun emännän loma loppui ja se sanoi, että pari viikkoa vielä menee, ennenkuin pääsen sinne uudestaan. Voi voi, hinku sinne olisi kyllä kova. Niillä on ollut nyt kaikenlaisia menoja tässä, että ollaan oltu sitten täällä kaupungissa.

Ne vitsailee, että minä olen vaihtunut siellä leikkauksessa. Minusta on kuulemma tullut niin kehrääväinen ja leikkisä. Lisäksi ne sanoo, että minä olen vähän paksuuntunut. No tottakai, kun minulle niin hyvin ruoka maistuu.

Emäntä on tiputtanut entisestään metacam-annosta, kokeilevat nyt, että josko minä alkaisin pärjätä ilman sitä lääkettä.

Muutenkaan ei nyt mitään uutta erityistä ole ollut, hammashoitoon kuulemma pääsen sitten, kun tuosta leikkauksesta olen riittävästi toipunut, ainakin kuukausi kuulemma pidetään väliä siitä, kun tämä haavahomma parantui. Hammaskiveä kuulemma poistavat.

Toivottelen kaikille kauniita heinäkuun päiviä.
Tullaan taas kertomaan kuulumisia.

pientä takapakkia paranemiseen

Heipsan taas kaikille <3

Tuli sitten vähän pientä takapakkia ja harmia minun leikkauksesta toipumiseen, tänään on tiistai, ylihuomenna olisi tullut jo 4 viikkoa leikkauksestani.

Sunnuntaina isäntä ja emäntä huomasivat, että sterilisaatiohaavani oli yllättäen alaosastaan noin 1cm matkalta auki. Heti ne putsaili jollain keitetyllä vedellä ja laimennetulla betadinella ja pistivät puvun minulle päälle. Hyvävointinen olin muutoin, en apaattinen tai kuumeinen, joten katsoivat, että pärjätään maanantaihin kun oma eläinlääkäri on taas paikalla.
Hyvinhän tuo yö puvun kanssa sitten meni täällä mökilläkin.
Maanantaina emäntä tutki haavaa ja minä kehräsin selälläni onnesta, siitä oli tullut vähän märkää ja emännästä näytti siltä, että pyöreän avoimen aukon keskellä olisi näkynyt tikkilangan solmu. Sitten se taas putsasi sitä ja soitti ensitöikseen eläinlääkäriin, minne saatiin aika samalle päivälle.

Lääkärissä olin isännän kanssa ja olin tosi kiltisti. Siellä totesivat heti, että minulla on sulavien ompeleiden aiheuttama tikkireaktio. Ne poisti muutaman näkyvän sulamattoman ompeleen, mitä puski läpi haavasta, ja putsasivat sen. Annoin niiden ihan nätisti hoitaa haavan, koska olen kuulemma niin reipas tyttö. Antibioottikuuria ei tähän erään tarvittu. Annettiin ohjeeksi pitää pukua ja puhdistaa haavaa kahdesti päivässä betadinelaimennoksella kunnes se on mennyt kiinni.

Onhan minun olo aika kurja tässä puvussa, mutta emäntä on kyllä ollut minulle tosi kiltti ja antanut namipaloja ja paljon erityishuomiota.

Tänä aamuna ne taas sitten tutki sitä minun haavaa ja putsaili sillä kummalta haisevalla liuoksella. Se on nyt kuulemma siisti eikä ollut enää märkinyt. Oli menossa kiinni päin ollen ½ cm mitoiltaan. Laittoivat vielä sen mokoman puvun minun päälleni, mutta kaippa minä tämänkin nyt reippaana tyttönä kestän.

Vointini on muuten normaali ja syön ja käyn laatikolla normaalisti, sekä kehräilen. Vähän mökin portailta käyn välillä lintuja bongaamassa. Koen liikkumiseni vähän vaikeaksi puvussa, joten en pitkälle portailta halua lähteä. Kuulemma jos ei ala parantua tuo haava, niin sitten saadaan antibioottikuuri ihan puhelinsoitolla. Emäntä todella toivoo, että asia hoituisi näin, koska olen niin herkkä antibiooteille ja masu menee niistä herkästi sekaisin.
Tässä isännän ja emännän kanssa jatketaan lomaviikkoa mökillä, onneksi niillä on kuulemma nyt aikaa minua vahtia ja hoitaa.

Terkkuja kaikille ja päivitellään taas kuulumisia

Muska

Kesämökkeilyä

Moikka taas kaikille.
Isännällä ja emännällä on ollut loma ja ollaan oltu toipumisaikani jälkeen melkein kaikki yöt mökillä.

Täällä pääsen lenkkeilemään monta kertaa päivässä ja uni maittaa.
Eilen käytiin rannassa illalla ja nähtiin kolme joutsenta ihan läheltä.
Olen muutenkin hirvittävän kiinnostunut linnuista ja nyt kun pihapöntöissä pesii lintuja, haluaisin niitä kokoajan  katsomaan.
Isäntä vei minut grillikotaan eilen, mistä näkee ikkunasta hyvin yhteen linnunpönttöön. Voi kun minä niitä sieltä naksuttelin. Pesintärauhaa ei kuulemma saa liian kanssa häiritä. Miten minä muka häiritsen jos jahtaan niitä siinä ihan lähellä?

Tänä aamuna olin varsinkin virtaa täynnä, herätin isännän ja emännän heti kahdeksan jälkeen ja vaadin äänekkäästi ruokaa ja ulos.
Uskokaa tai älkää, minä todellakin vaadin nykyään ruokaa. Ruokahaluni on selvästi parantunut leikkaukseni jälkeen.

Leikkauksesta toipuminen on sujunut ongelmitta, pari sulamattoman tikin pätkää vielä pilkistää reunoista, emännän mukaan ne kyllä sieltä sitten irtoaa ja tarvittaessa hän ne kuulemma pois nyppäisee. Itse haavat ovat kuulemma jo hyvin kiinni ja karvakin kasvaa takaisin. Kolme viikkoahan siitä koettelemuksesta jo on.

Syön edelleen nelio vet lääkitystäni, sekä metacam-kipulääkettä. Nelio vet lähdetään purkamaan pois hammaskiven poiston jälkeen, siitä ollaan ohjeet lääkäriltä saatu. Se lääkäri joka minut leikkasi sanoi, että nyt ainakaan kuukauteen ei lähdetä hammaskivelle tekemään mitään, että toivun ensin hyvin leikkauksestani.


Kivaa keski-kesää kaikille kera parin kuvan!

<3 Muska

leikkaustoipumista...

Voi kuinka surkeaa, minulla on kolmatta päivää pusero päällä! Miksi?!!! Emäntä sanoi, että haavat näyttää ihan siisteiltä, nisäpattihaava on itseasiassa vähän isompi kuin tuo sterilointihaava, se näyttää tänään jo paljon paremmalta.

No ensinnäkin ne on kuulemma joutuneet tekemään oikein vuorotyötä isännän kanssa minun suhteen. Emäntä nukkuu öisin sohvalla muutaman tunnin ja herää kellon soittoon puolen tunnin välein ja tuijottaa minua, sitten se jatkaa unia. Aamulla se painelee nukkumaan pariksi tunniksi ja isäntä herää vahtaamaan minua.
Kuulemma sen takia, etten vaan riisu pukuani ja nuole haavojani.

Ruokahalu minulle palasi tosi pian leikkauksen jälkeen. Oksentelua ei ole onneksi ollut, emäntä on antanut minulle kissanmallasta, että maha pysyy toiminnassa nyt kun en liiku niin paljoa.

Vessa-asiat onkin olleet vähän ongelma. Emäntä on joutunut kantamaan minua hiekkalaatikolle, että muistaisin käydä pissillä. Kakka-asiaakin joutui jännittämään, mutta eilen aamuna vihdoin tein isonkin asian ja tänä aamuna teinkin sellaisen oikein kunnon pitkän kakan.

Mimmi-kaverini ei enää sähise minulle, mutta katsoo välillä silmät pyöreänä. Kyllä minä sitäkin olen jaksanut jo vähän pestä. Se alkuperäinen leikkauspuku oli punainen väriltään, eikä ollut kummankaan mieleen, ei minun, eikä Mimmin. Emäntä on tässä muokkaillut kaikenlaisia pukuja minulle ja nyt löytyi sitten toimivin joustavasta sidoksesta, johon se leikkasi jalan reiät ja reikiä myös selkäpuolelle, ettei purista liikaa.

Saan välillä vimmattuja kohtauksia, että saisin pestä itseäni, välillä lepäilen paljon. Olen puku päällä vähän masentunut, kun emäntä ottaa sen pois, niin olen aivan innoissani ja eläväinen, mutta kun mieluusti nuolisin niitä haavoja.

Kyllä se yrittää minulle selittää, että ei minun tarvitse enää montaa päivää pukua pitää. Miksi minua kiusataan näin? En minä oikein ymmärrä, mutta kiltisti minä annan sen puvun sitten laittaa takaisinkin, vaikka harmittaahan se.

Emäntä lupasi, että mennään ensi viikolla loppuviikosta mökille ja voidaan sitten harkita sen puvun poistamista kun ollaan kahdeksannen päivän kohdalla. Kymmentä päiväähän ne suosittelee pitämään pukua, mutta se meinasi katsoa vähän senkin mukaan miten haavat paranee. Mimmi-kaverini toipui hyvin ilman pukua, se ei kuulemma nuollut haavaa. Minä olen kuulemma liian innokas sen nuolemisen suhteen.

Päivä kerrallaan tässä mennään, laitellaan taas kuulumisia.
Emäntä sanoi, että onneksi minulla on se kipulääke niihin nivelvaivoihin, koska se auttaa nyt leikkauskipuunkin. Nelio Vet puolikas (verenpainelääke) jatkuu vielä toistaiseksi, ei ole lähdetty sitä vielä purkamaan, kun minulla on kuulemma hammaskiven poistokin vielä edessä. Se eläinlääkäritäti joka minut leikkasi oli kurkannut minun suuhun siinä leikkauksen aikana ja oli sanonut, että hammaskivellä ei ole niin kiire, ei ainakaan kuukauteen lähdetä sitä poistamaan. Emäntä on samaa mieltä.

Terkkuja sairaslomalta kaikille
Muska

leikkaus onnistui!

Moikka kaikille <3 huh huh kun on karmea krapula!
Elikkä siis, meidän isäntä vei minut aamulla taas sinne eläinlääkäriin ja pistivät piikin peppuun ja sen jälkeen en muista muuta, kuin että herätessäni siellä oksensin ja minulla oli karmea punainen puku päälläni ja sitten minua tultiin hakemaan kotiin. Ja mokomat piti 12 tuntia syömättäkin! Hirveää kiusaamista!

Emäntä kertoi, että minulta oli poistettu kohtu ja se nisäpatti,mistä se on hössöttänyt kokoajan. Oli  rasvasolupatti, jonka sisällä oli nesterakkuloita, eli hyvänlaatuinen muutos. Kuulemma en sitä kiimanestopilleriä nyt sitten enää tarvitse. Ja minulla on nyt kuulemma joku hieno mikrosirukin - mikä se sellainen on? Vakoillaanko minua sen kautta?

Sydämeni ei aiheuttanut koko aikana minkäänlaisia ongelmia nukutuksessa, hapetus pysyi hyvänä, eikä ilmennyt rytmihäiriöitä tai muuta poikkeavaa. Sydän kesti siis nukutuksen hyvin, vaikka eläinlääkärikin oli varoitellut, että mikä on kanta, jos minä en selviäkkään tästä hommasta.

Tottakai minä selvisin! Minä olen taistelijaluonne.

Kun tultiin kotiin, olin jo hyvinkin hereillä, vaikka tosi kovassa humalassa. Ensimmäisenä halusin ruokakupille, emäntä laittoi minulle tonnikalaa jota varovasti maistelin. Olen kuulemma saanut pahoinvoinnin estolääkkeen piikkinä.

Siitä pikkuhiljaa sitten liikuin enemmän ja maistelin raksuja. Voi kamala miten Mimmi-kaverini sähisi minulle, haisen niin ihmeelliselle, että eihän se tunnistanut minua ollenkaan.
Emäntä otti sen jumppapuvun pois, että voin valvotusti pestä itsestäni eläinlääkärin hajuja pois. No kappas kun se meinasi laittaa puvun takaisin, niin näytin luonteeni. Sähisin ja pihisin, että sitä retkua et minun päälle muuten laita.
No sitten se askarteli minulle uuden puvun hihasta ja sideharsosta, ihan kiva sanoisin, annoin hyvinkin sovitella sen päälleni. Mimmi-kaverinikin alkoi sietää minua paremmin, kostikohan se minulle, kun minä pähisin sille silloin kun se tuli leikkauksesta?

No kävin tuossa pissillä ja nukun kiipeilytelineeni ylimmällä tasolla tätä kamalaa krapulaani pois. Mahassa on nyt sitten kaksi haavaa ja emäntä toivoo, että sietäisin pukua nyt edes ensi viikolle asti. No ehkä siedän ehkä en, kuulemma se joutuu nyt vähän valvomaan näitä minun touhujani, mutta onneksi on kuulemma lomalla, että jaksaa ja ehtii.

Eli haluttiin tulla vaan kertomaan, että kaikki on mennyt nyt tähän asti hyvin.
<3
Milloin pääsen mökille?

rakkaudella Muska

ps. tässä kuva upeasta asustani, jonka emäntä minulle teki :)

viikko h-hetkeen

Moikka kaikille!

Tultiin kertomaan, että emäntää alkaa jo vähän jännittää. Nimittäin viikon päästä torstaina minulla on kuulemma joku leikkaus. On se yrittänyt kertoa minulle, että mitä tapahtuu, mutta minä vaan tuijottelen sitä kauniilla mantelisilmilläni ja kurnuttelen. Kun en minä oikein ymmärrä mitä se yrittää kertoa. Sillä alkaa kuulemma siellä loma, niin se ehtii hoitamaan minua ja jonkun hienon puvunkin kuulemma saan päälleni.

Sitten sillä on stetoskooppi lainassa, että sillä se kuulemma aikoo sitten leikkauksen jälkeen kuunnella minun sydäntä ja sitten purkaa pikkuhiljaa sen sydänlääkkeen pois eläinlääkärin ohjeen mukaan. Verenohennuslääkehän minulta lopetettiin jo silloin maaliskuussa, kun en sitä tarvinnut. Eilen emäntä antoi minulle perlutexia, sitä kiimanestolääkettä ja sanoi, että tämä on varmaankin viimeinen sellainen, mikä minulle piti antaa. Voi olla, ettei se anna sitä minulle enää leikkausviikolla, kun sen antopäivä on tiistai ja leikkaus on jo torstaina. Jospa minä en siinä enää ehtisi kiimailemaan.

Tuo minun kakkakeppostelu on vihdoin saatu kuriin, Oli yllättävän vaikeaa löytää raksumerkki ja laji, missä ei olisi viljaa, kanaa, eikä kalkkunaa. Myöskään riisiä en voi syödä suuria määriä, joten siinä olikin tekemistä. Oikeastaan on vain pari merkkiä, mitkä soveltuisi ja onneksi niistä toinen minulle oikeasti myös maistuu. Minä kun olen vähän nirso tyttö välillä. Emäntä kertoi, että kanahan syö viljaa, joten eihän tuo ole ihmekään, että reagoin myös siihen ja muihin lintuihin. Tuo minun nykyinen lempiraksu ei sisällä viljaa ja siinä on lampaanlihaa ja silakkaa. On myös pelkkä silakkaversio, mistä tykkään ihan yhtä paljon. Joutuu ulkomailta asti sitä tilaamaan, kun ei sitä eläinkaupasta saa Suomessa. Onneksi on ihan kohtuuhintainen merkki kuulemma. Oli siinä kyllä kova työ nähdä, että mikä laji ärsyttää vatsaa. Sitten huomattiin, että tosi monissa raksuissa saattaa silti olla esim. siipikarjan rasvaa, mikä jälleen kerran aiheuttaa niitä suolioireita, vaikka paketin päällä kuinka lukisi jokin muu lihalaji.

Kuivatuista herkkupaloista palkintona ja välipalana on ollut cosma-merkkisiä naudan paloja tällä hetkellä. Niistäkään minulle ei tule maha kipeäksi. Onneksi tuo Mimmi-kaverini syö myös hyvin niitä raksuja mitä minäkin. Sen märkäruokiin minä en koske, koska olenhan nirso ja syön märkäruokana vain applaws ja greenwoods tonnikaloja eri makuvaihtoehdoilla, seitikalaa, sekä katkarapuja. Emäntä toivoo, että maistaisin raakaruokaa, kun sitä aina tarjolla välillä on, mutta kun en minä tykkää.

Pitäkäähän peukkuja minulle, tullaan sitten kertomaan miten leikkaus meni.
Ihanaa kesän odotusta
terkuin Muska

viimeisimpiä kuulumisia.

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Ollaankin nyt vähän oltu täällä häkeltyneenä tästä meidän muuttuneesta tilanteesta, mutta emännän kanssa päätettiin käydä aina silloin tällöin kuulumisia kuitenkin kertomassa.

Tänään minulla oli nimittäin jännä päivä, käytiin taas eläinlääkärissä. Se oli kuulemma joku Hanna-täti, joka nyt arvioi sitten jotain minun leikkausjuttujani.

Se paikka oli paljon pienempi kuin se, missä ollaan yleensä käyty, mikä oli oikeastaan minulle aika kiva juttu. Se Kirsitäti ei kuulemma leikkaa, joka on minun sydäntä nämä vuodet tutkinut, niin emäntä päätti valita minulle saman lääkärin, joka leikkasi kaverini Mimmin. Puhui jotakin kokemuksesta. Haisihan sielläkin eläinlääkärille, hyi että, en kyllä tykkää. No se täti oli kyllä ihan kiva. Se näpelteli taas joka paikasta ja katsoi sitä minun nisäpattiakin.
Sanoi jotakin, että ei tunnu tyypilliseltä huonolaatuiselta kasvaimelta, että on niin pehmeä ja irtonainen ollakseen sellainen, että ei usko sen olevan huonolaatuinen muutos. No minähän olen kokoajan sanonut, että minulla nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että ei minussa mitään vikaa ole!

No sitten ne laittoi minut sellaiselle pöydälle ja emännällekin puettiin sellainen ihmeellinen paksu kumivaate ja sitten piti olla kyljellään sellaisen ristikon alla ja sitten se kone hurisi. Sitten kyllä selälleenkin yrittivät, mutta siihen minä en todellakaan suostunut! No mahallaan sitten suostuin olemaan ja taas se ihme kone hurisi. Sitten ne ihmetteli jotakin kuvia jostain ruudusta, että ei siellä kuulemma näy mitään levinneisyyttä tuon minun kasvaimen suhteen, siis missään keuhkoissa eikä rintaontelossa. Mitä se sitten lie tarkoittaakin. Jotakin ne röntgenkuvasta höpöttivät, että joku sellainen se oli.

Itseasiassa tuolla klinikalla innostuin vähän jo kehräämään ja puskemaankin. No sitten ne sopi minulle jonkun ajan kesäkuulle, että minä menen kuulemma leikkaukseen. Mitäs se oikein tarkoittaa? Että ne saattaa ottaa samalla nukutuksessa neulanäytteen siitä kasvaimesta ja tutkivat mitä soluja siinä näkyy, että poistavat senkin tarvittaessa. Ja että olen kuulemma sydänvalvonnassa heti nukutuksen alkamisesta asti ja jos yhtään ilmaantuu rytmihäiriöitä tai mitään, niin toimenpidettä ei viedä loppuun. Emännälle jäi kuulemma turvallinen mieli siitä ajatuksesta.
Kuulemma minun sydän pumppaa oikein tasaisesti ja sivuääniä ei kuulu, minkä minä kyllä jo tiesinkin.

Että sellaiseen pisteeseen on nyt sitten edetty, kun tämä sydänmörkö poistui meidän elämästä näin äkisti. Emäntä todella toivoo, että minun leikkaukset menee hyvin ja että emme näe tätä HCM:ää minun elämässäni enää jatkossakaan.

Vaikeaa ja ihmeellistä se on kuulemma vieläkin uskoa, että onko todellakin tilanne näin harvinainen minun kohdallani.
No sitähän minä olen yrittänyt kokoajan sanoa, että minä voin ihan hyvin, eikä minulla ole mitään oireita!

Minun mahavaivani on nyt muuten saatu hyvin kuriin, minulle löytyi vihdoinkin sellainen viljaton raksu, mistä minä tosissaan tykkään ja niissä ei ole kanaa, mille olen ilmeisesti allerginen sen viljan lisäksi. Niissä raksuissa on lammasta ja silakkaa ja voi että kun minä tykkään niistä, rouskutan niitä joka päivä isot satsit. Niinpä minulla oli painokin noussut, painoin eläinlääkärissä tällä kertaa tasan 4kg ! Olen kyllä vielä ihan missin mitoissa.

Mutta haluan toivottaa kaikille oikein kivaa kesän odotusta ja tullaan sitten kertomaan miten minun leikkaus meni :)

<3 Muska

Minä uteliaana uudella eläinklinikalla.

Uskokaa tai älkää, ihme on tapahtunut!

Nyt ollaan kyllä emännän kanssa varsin ihmeissään ja hämillämme. Emäntä sanoo tätä pääsiäisenajan ihmeeksi, älkää ikinä lakatko uskomasta ihmeisiin!

Kerrotaanpa siis mitä tapahtui....

Tänään oli siis tosi jännä päivä, minut laitettiin kuljetuskoppaan ja vietiin taas kerran sinne ihmeellisen hajuiseen paikkaan, eli eläinlääkärille. Voi että minä lauloin laulua kun mentiin sisään, niin otti pattiin. Emäntä ei sitten yhtään kyllä minua varoitellut.

Tässä kuvatodiste siitä kuinka paljon otti pattiin odotushuoneessa!

Minähän olen tuon sydänpuolen kanssa voinut hyvin ja ollut nyt viimeiset pari vuotta oireeton. Minulla siis diagnosoitiin HCM vuonna 2012 ollessani vuoden ikäinen. No olihan siellä se mukava Kirsi-täti, joka aina juttelee mukavia, mutta voi että sitä koirien haukuntaa siellä oven toisella puolen ja kaikkea muuta niin jännittävää.
No juttelivat siinä niitä näitä minun voinnistani ja se täti puhui jotain uusista tuulista nukutuksissa, että meitä sydänsairaita kissojakin on turvallisempaa nukuttaa nykään, että voisi miettiä sitä steriloimista nyt kuitenkin - mitä se tarkoittaa? Onko se se kumma juttu, kun haisee pahalle, on tokkurassa kotona ja täytyy pitää sitä kummaa jumppapukua päällä? Mimmikaverillani se oli ainakin tosi ruma!
Sitten kun minulla on se nisupatti, ei sen kuulemma pitäisi olla pahanlaatuinen, kun sitä on jo pari vuotta katseltu, todennäköisesti sellaista liikakasvua liittyen kiiman ehkäisypillereihini. Mutta sterilointi voisi auttaa siihenkin, sen voisi kuulemma nipsaista pois samalla.

No sitten minut taas laitettiin siihen pöydälle kyljelleen ja ajeltiin karvaa ja katseltiin sellaisella sauvalla sitä monitoria pimeässä. Koirakin taas haukkui siellä oven toisella puolen jossain ja kyllä minua jännitti niin hirveästi, mutta kiltisti pysyin siinä emännän kainalossa paikallani. Sillä koneella muuten kuuli minun sydämensykkeenkin.

Mutta nyt siis se juttu, mitä meillä ei kuulemma oikein ymmärretä:

MINUN SYDÄNULTRA OLI TÄYSIN NORMAALI!
Siis minä olen parantunut HCM-sairaudestani, ainakaan minulla ei ole enää mitään sydänmuutoksia, jotka viittaisivat siihen.
Laitanpa tähän otteet vuoden 2012 ultran lausunnosta ja tältä päivältä:

v. 2012 syke 150/min, ei sivuääntä. Selkeästi HCM-tyyppinen näkymä. Papillaarilihakset paksuuntuneet kohtalaisesti kammion sisätilavuus lievästi ahtautunut ja vasemman kammion ulosvirtaus dynaamisesti ahtautunut ollen minimissään 1,4mm, supistuvuus vielä normaali 52%, vasemman eteisen laajeneminen ei vielä tapahtunut LA/Ao normaali 1,4mm(norm < 1,5).

Eläinlääkäri katsoi vanhaa kuvaa samalla ja totesi, että siellä oli ollut pieni veritulpan alkukin.

9.3.2017 syke 150/min, tasarytmi, ei sivuääntä.
sydänultra: Yleiskuva siisti (aivan erinäköinen kuin v.2012), ei merkkejä volume overloadista tai hypertrofiasta. Vasemman kammion sisämitat täyttymis-ja supistumisvaiheessa normaalit, seinämäpaksuudet normaalit (ei edes paikallisia paksuuntumia), supistuvuusluku 53% (normaali), Papillalihakset eivät ole paksuuntuneet kuten oli viimeksi todettu, vasemman kammion sisätilavuudessa häipymistä supistusvaiheen lopussa ei havaita. Vasen eteiskammioläppä normaali, ei läppävuotoa, eli ei SAM-ilmiötä kuten viimeksi ollut, LA/Ao 1,02. eli vasen eteinen ei ole niin suuri kuin v.2012. ei ole enää myöskään merkkiä veritulpasta/esiasteesta vasemmassa eteisessä. Keuhkovaltimoläpässä ei ahtaumaa/takaisinvuotoa, virtausnopeus normaali. Erittäin lievä turbulenssi oikean kammion ulosvirtausalueella - hyvänlaatuinen muutos kissoilla eikä aiheuta toimenpiteitä.  Oikean kammion sisämitta normaali täyttymisvaiheessa > ei oikean kammion laajentumaa.

MUSKAN SYDÄMESTÄ EI SIIS LÖYDY AINUTTAKAAN HCM-kriteeriä! Lopuksi lääkäri kirjoittaa: Tämä on harvinaista, mutta muutaman tällaisen tapauksen on urallaan nähnyt. Syytä tälle "parantumiselle" ei vielä tiedetä.

No nytkö minulla ei sitten enää olekaan sitä HCM:ää? Siis me ollaan ihan ihmeissään ,samoin lääkäri oli tosi ihmeissään.

No nyt ne meinaa kuulemma leikkauttaa minut tässä keväällä kun tulee hyvä väli ja kuulemma minulla on hammaskiveä, mitä pitäisi poistaa sitten toisella kertaa. Ja sen nisupatin ne kuulemma kanssa ottaa samalla pois.

Me ollaan niin ihmeissämme, kummissamme, kaikkien näiden vuosien jälkeen lääkityksiä aletaan purkamaan!
Primaspan (verenohennuslääke) lopetettiin heti, verenpainelääke puretaan hitaasti sykettä seuraten leikkauksen jälkeen. Nivelvaivoihini (kakkakepposteluni vuoksi) saan edelleen sitä hyvänmakuista lääkettä.

Eli emäntä sanoo, että minä olen pieni ihmeellinen tarina, todellinen harvinaisuus, pieni ihme nimeltäni Muska. Tässä on vielä sulattelemista, ei ole kuulemma koskaan kuullut vastaavasta, mutta muistakaamme, ei vielä tiedetä täysin, mistä sairaus johtuu kissoissa, geeni on löydetty, mikä voi altistaa joillakin roduilla, sairauden eteneminen voi vaihdella, muutokset voivat jopa lieventyä ja sitten taas pahentua. Mutta eipä me olla ikinä kuultu, että muutokset poistuisivat kokonaan.

Jos jokin antaa toivoa HCM-kissojen kanssa elämiseen, niin tämä minun tarinani.

Lupaamme tulla vielä kertomaan kuulumisiani silloin tällöin, kerromme, jos jotakin taas muuttuu, mutta tältä erää minä olen sydänsairauden nimeltään HCM pieni ihme ja haluan kiittää kaikkia menneistä vuosistamme yhdessä!

Siellä missä on  usko, toivo, rakkaus, siellä voi olla myös pieni elämän ihme, uusi mahdollisuus, kaiken poistava, kaiken takaisin antava. Ehkä minun salaisuuteni tästä kaikesta jää minulle itselleni, emäntä ja isäntä voivat sitten ihmetellä vuosien päästä minun tarinaani yhdessä lääkäreiden kanssa.

 Lupaan olla valmiina tuleviin koitoksiin <3

Suurella rakkaudella pääsiäisen odotuksen ihme Muska

Ystävänpäivän ajatuksia

Moikka taas kaikille! Olettehan muistaneet karvaisia kavereitanne näin ystävänpäivänä? Aateltiin taas emännän kanssa tulla kertomaan kuulumisia :)

Tässähän tämäkin vuosi on saatu käyntiin kaikkien vaivojen kera. Emäntä antoi minulle tässä viljattomia kanaraksuja ja johan oli taas pylly ruikulla ja piti kakkia taas ihan kaikkialle muualle kuin sinne laatikkoon. Nyt on sitten kiellettyjen listalla kananaksut, vilja ja riisi...voi voi, minkäs minä sille mahdan, että heti kohta on maha sekaisin ja silmät rähmii. Ja minä kun vaan niin mielelläni söisin juuri niitä kaikkia kiellettyjä juttuja. Sitten sen mahan toipumiseen meneekin viikon päivät. Ja kun en minä haluaisi niitä muita naksuja, syön vaan jos on pakko. No, kyllä minä sitten ehkä maistan, jos ei muutakaan ole.

Tänään olin taas hyvällä päällä, silmät lakkasi rähmimästä ja ihan laatikkoon torpeedot osui. Keksin tänään uuden paikankin, nimittän wc:n peilikaapin päällinen....jep, sinnehän minä tyttö hyppäsin yhdellä hienolla loikalla, enkä edes pudottanut emännän lakkapulloja, vaikka siihen se kuulemma havahtui, kun jokin vessassa kilahti ja oli huuli pyöreänä, kun minä peilasin itseäni kaapin päältä pää nurin päin peilistä ja kurnuttelin.

Tänään oli muutenkin kova leikkipäivä ja juostiin pitkin kämppää Mimmi-kaverin kanssa. Liekö tuo kevätaurinkokin virkistää mieltä ja kroppaa.

Ollaan muuten oltu hirveästi mökillä, kun on ollut kuitenkin niin lämmin talvi. Siellä on kyllä aina ihan mahtavaa nukkua parvella piipun vieressä.

Sydänoireita ei ole kyllä ollut, ei ole näkynyt kohtauksia tai muutakaan epämääräistä. Tuo minun herkkävatsaisuuteni on meinannut aiheuttaa emännälle enemmän päänvaivaa.

Kuulin sen puhuvan, että pitäisi taas eläinlääkäri-tädillä kohta käydä ja tänä vuonna onkin sydänultra edessä. Taas ne ajelee mun turkkiani!

Mutta leppoisia kissanpäiviähän minä olen vietellyt, lähinnä nukkumista, syömistä, lintujen bongailua, painileikkejä, harjaus-ja rakkaustuokioita, sekä mökkeilyä. Mistäpä muusta olisi kissanpäivät tehty!

Haluan siis toivottaa kaikille mukavaa ystävänpäivää ja luvataan tulla kertomaan kuulumisia taas pian.
Nyt pitää lähteä katsomaan onko Mimmi-kaveri mennyt taas vaatekaappiin, kun se hömppä menee välillä sinne nukkumaan. Muutenkinhan minun pitää se aina löytää, jos en sitä vähään aikaan ole nähnyt.

<3 kisusuukkojen kera Muska

ps. Saatiin muuten emännältä ja isännältä tällainen hieno villapesä, pitää laittaa kuva, kun sitä testailen. Kuvassa myös Mimmin lempirotta ja pahvilaatikko, jota en ole antanut viedä roskiin, koska istun siinä säännöllisin väliajoin ja otan siinä päikkäreitä. Ollaan me kissat vähän outoja, mutta kyllä nuo omistajat vasta hassuja onkin, kun tuollasia lootia lattioille jättää ihan vaan meidän iloksi!