jotain tietoa sairaudestani...

MIKÄ ON HCM?

Ajattelin hieman kertoa sairaudestani, että muutkin tietävät mikä se oikeastaan on. Internet on pullollaan kaikenlaista tietoa sairaudesta ja ollaan emännän kanssa niitä lueskeltukin. HCM lyhenne tulee hienosta sanasta: hypertrofinen kardiomyopatia. Se on itseasiassa kissojen yleisin sydänsairaus! Sitä tutkitaan koko ajan ihan hirveästi, mutta valitettavasti siihen ei ole löydetty vielä parannusta :( Sitä esiintyy kaikenkarvaisissa kissoissa, mutta kuulemma joissakin rotukissoissa se voi periytyä. Sellaisia rotuja on esimerkiksi Maine Coon ja Ragdoll - hirveä sydänmörkö! Sellaisen verikokeenkin voi ottaa, missä se voi näkyä geenissä. Minun äidillä se oli veressä geeniperimässä, sellaista minulle on kerrottu. Siksi varmaan minulle tuli se sairaus. Vaikka geeni löytyy, se ei tarkoita, että tauti puhkeaa koskaan. Lisäksi taudin kuva ja eteneminen on tosi yksilöllistä. Surullista kyllä, tauti etenee ja johtaa ajan mittaan sydämen väsymiseen. Silloin minäkin menen sitten äidin luokse kissojen taivaaseen. Emäntäni epäilee, että äitiäkin yskitti sen takia, kun olin pieni. Ajan myötä sydänlihas paksuuntuu, erityisesti vasemmassa puoliskossa. Vasen kammio paksuuntuu ja paine lisääntyy siihen isoon verisuoneen nimeltä aortta. Sitten se veri voikin lähteä takaisin eteiseen ja työntää sitä nestettä sinne keuhkoihin, yleensä ennen sitä eteinen alkaa jo laajentua. Sydämen toimintahäiriö voi saada aikaan hirmuisia pyörteitä vereen, joista sitten tulee niitä veritulppia.

Joskus sydän ymmärretään tutkia vasta kun on oireita, sellaisia voi olla esimerkiksi hengitysvaikeudet, koska nestettä kertyy keuhkoihin, halvausoireet, töppöset menee kylmiksi ja tunnottomiksi varsinkin takajaloista ja kisu on yleensä hirmu kipeä. Sitten voi olla väsymistä ja hengästymistä ponnistuksen jälkeen, laihuutta ja ruokahaluttomuutta. Joskus kisu pyörtyilee tai on tosi levoton, varsinkin öisin. Joskus tauti on tosi oireeton ja ensimmäinen oire on se, että kisu löytyy kuolleena-hui! Äkkikuoleman riski on kuulemma suuri, tauti altistaa halvauksille ja sydänkohtauksille. Olen lukenut emännän kanssa netistä kovin surullisia tarinoita siitä, miten kissa onkin mennyt kovasti kipeäksi nopeasti ja jouduttu sitten päästämään taivaaseen.

Minun emäntäni tosiaan mietti sairauden mahdollisuutta minun kohdallani, koska olen niin pikkuinen. Painan tällä hetkellä 3,6 kg, onhan tuo paino noussut aiemmasta, mutta olen kyllä aika pieni ja siro. Joskus minulla myös nenästä vuoti mustaa eritettä pieniä määriä, en tiedä liittyykö se tautiin, mutta lääkkeiden aloittamisen jälkeen minä en ole ollut enää nuhanenä. Lisäksi se kiltti setä sieltä minun syntymäkodista kertoi emännälle äidin sairaudesta, että emäntä halusi tutkituttaa minut ennen nukuttamista. Minä en tiedä mitä se tarkoittaa, kaippa se olisi auttanut jotenkin minun vauvakuumeeseeni, se liittynee siihen leikkaukseen.

Sydämen ultraäänitutkimus oli oikeastaan tosi pieni juttu, ihan pieni määrä karvoja ajettiin kainalosta ja geelin kanssa katsottiin sydäntä ihon läpi sellaisella sauvalla. Olihan se jännää, mutta jaksoin tosi nätisti pötkötellä paikallaan. Kuulemma tämä tutkimus on tällä hetkellä varmin tapa todeta HCM. Mitään verikokeita ei otettu, koska minulta oli peruskokeet juuri syksyllä otettu. Onneksi tauti huomattiin, koska olen kuitenkin vielä oireeton, mitä olen tänäkin päivänä. Joskus kuulemma hengitysnopeudesta nukkuessa voi huomata ensioireita hengitysongelmista. Minä hengitän 20 kertaa minuutissa, se on kuulemma normaalia. Painoakin pitää välillä seurata, koska tauti voi alkaa tehdä turvotusta elimistööni. Toistaiseksi minulla ei ole sellaisia merkkejä. Jos ei sydäntä olisi tutkittu, minun ei edes tietäisi olevan sairas. Jaksan leikkiäkin väsymättä ihan niin kuin muutkin kissat. Minulla on kuulemma aina tosi lämpöiset tassut, verenkiertoni on siis hyvä.

HCM sairautta ei voi parantaa, mutta sen etenemistä voidaan yrittää hidastaa ja oireita helpottaa. Siksi minulle on määrätty ACE-estäjää. Se on verenpainelääke. Sillä laajennetaan verisuonia ja alennetaan näin verenpainetta, ettei sydämen kuorma olisi liian suuri. Annostus on yksilöllinen ja minulle tosi pieni. Sen verran vaan, että sydänmörkö pysyisi kurissa. Lisäksi minä saan 1/4 tabletin lasten disperiiniä kaksi kertaa viikossa, sillä ehkäistään niitä veritulppia ihan niin kuin ihmisilläkin joskus tehdään. Jos sydänmörkö saa minut kiinni, saatan tulevaisuudessa tarvita muitakin lääkkeitä. Niistä yleisin on nesteenpoistolääke, koska sillä helpotetaan sitten sitä hengitysoiretta - onneksi minä en niitä vielä tarvitse! Lääkitystäkin kuulemma tutkitaan ihan hirveästi kissojen kohdalla ja tuolla minun lääkkeellä on saatu ihan kivoja tuloksia, joskus vähän vähennetty esimerkiksi sen kammiolihaksen paksuuntumista. 

Minun elämäni pituutta ei kukaan tiedä, saatan mennä kissan taivaaseen ihan äkisti varoittamatta tai sitten elelen muutamia vuosia oireettomana kunnes sairaus sitten lopulta voittaa. Minä itse en ole siitä kovin surullinen, koska minulla on ihan kiva olla nyt ja en voi huonosti. Toivon, että ihmiset joiden kisuilla on tämä vaiva ajattelisivat samalla tavoin. Me ei oikein tiedetä sen olemassa olosta mitään, eikä olla sen tähden surullisia vaan nautitaan jokaisesta päivästä!