kesän tulo...karvaongemia ja kuumuutta

Jokainen kissanomistaja tietää milloin kesä on tulossa. Voi sitä karvanlähdön määrää. Emäntä sanoi, että meilläkin on yksi tuoli aina ihan valkoisenaan karvoistani, kun käyn siinä nukkumassa. Kaikkihan tietää myös mitä karvanlähtöaikaan kissa tarvitsee. Harjausta, harjausta ja vielä kerran harjausta.
Joskus lyhytkarvaisellekaan kissalle ei edes kerta viikkoon riitä tähän vuodenaikaan. Kissa toki pesee itseään ja pyrkii huolehtimaan turkistaan, samalla sitä karvaa sitten kertyy sinne meidän pikku mahaan. Meillä kaverini Misse osaa syödä ruohoa ja sitten aina oksentaakin välillä karvatollukoita. Emäntä laittaa sille jo hyvissä ajoin keväällä kissanheinää kasvamaan. Sitä saa eläinkaupoista ihan kätevinä valmiina kasvatusastioina. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi heinää pitäisi syödä. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole epätavallista, läheskään kaikki kissat ei käytä heinää suoliston puhdistamiseen.

Eli minun kohdallani tuo harjaus on ensisijaisen tärkeää. Tuossa aikaisemmin keväällä sitten kuitenkin kerkesin keräämään sitä karvaa mahaani ja oksentelin karvapalloja. Meillä emäntä on keksinyt siihen oivan hoidon. Apteekista saa valmistetta nimeltään kissanmallas. Sitä annetaan nökerö suoraan suupieleen tai suuhun. Se on sellaista siirappimaista valmistetta, mutta se auttaa karvapalloihin. Oksentelu loppui parissa päivässä kun sitä annettiin, eikä ole palannut. Eli vinkiksi kaikille kissanomistajille joiden mirrit ei osaa heinää popsia tai ovat muuten taipuvaisia keräämään karvapalloja.  Minun kohdallanihan tuo oksentelu ei ole hyvä juttu, kun syön noita lääkkeitä päivittäin. Mikäli kissalla on lääkityksiä, kannattaa mallasta antaa eri aikaan, ettei sitten vaikuta lääkkeiden imeytymiseen.

Meillä myös syödään tiuhempaan royal canin hair ball-raksuja näin karvanlähdön aikaan. Monilla eläinruokamerkeillä on tarjolla erikoisvalmisteita karvapalloihin. Koviin tukoksiin joskus voi antaa parafiiniöljyä, mutta se on vain tilapäiseen käyttöön sopiva ratkaisu. Se kun saattaa estää ruokamme ravintoaineita myös imeytymästä, mutta on kyllä tehokas tukosten avaaja.

Mitä tulee harjaukseen, meillä on käytössä superhyvä haravamainen tiheä kampa, joka on kuulemma aika kalliskin. Se irroittaa hyvin irtonaisen karvan vahingoittamatta tervettä karvaa. Harjaus minun kohdallani sujuu kohtalaisen hyvin, kunnes sitten yleensä alan leikkiä harjalla! Emäntä aina tuhahtelee minulle sitten, että kun ei siitä meinaa välillä tulla mitään. Rauhalliset liikkeet on hyvä juttu, liian kovaa harjaaminen ei tee hyvää kenellekään.

Ja muistakaa ihmiset, että nyt on tosi kuumia kelejä aina välillä. Kissaa ei saa jättää kuumaan autoon ja olinpaikassa pitää olla mahdollisuus hakeutua viileään paikkaan. Jopa kissan kevyt kasteleminen ei ole pahaksi jos oikein lämpöiseksi keli päätyy. Sekin kyllä viilentää. Meille sydänsairaille kisuille viilentäytymismahdollisuus on elintärkeää. Oltiin taas kuumilla keleillä mökillä, siellä oli minun ihan hyvä kölliä. Kotona pääsee alakertaan, missä on huomattavasti viileämpi kuin ylhäällä minne aurinko porottaa. Ikkunoitakin pidettiin auki tiuhaan, että saatiin läpivetoa aikaan. Ikkunat kannattaa suojata niin, että me kisut ei päästä omille retkillemme.

"Kur nau" kaikille, muistakaa harjata!

ajatuksia niistä surullisista hetkistä...

Luettiin tänään emännän kanssa erästä kissapalstaa, siellä oli suru-uutisia 4-vuotiaasta kisusta, joka oli saanut veritulpan yllättäen ja jouduttu päästämään taivaaseen. :( voih, tämä niin kosketti emäntää. Se kertoi, että joskus HCM-kisuilla voi olla täysin oireeton elämä, kunnes äkillisesti tulee sitten veritulppa tai sydänpysähdys. Emäntä on aina niin huolissaan, minä kun en sellaisia asioita oikein ymmärrä. Elän vaan näitä onnellisia kissanpäiviä. Se kertoi minulle, että monesti kotiin tullessaan miettii sydän syrjällään olenko kunnossa, jos en heti tule vastaan ovelle. Olen edelleen oireeton eli ulospäin ei edes huomaa, että olen sairas.

Asia on helppo unohtaa, kunnes jokin asia jälleen muistuttaa sairauteni olemassa olosta. Minä yritän lohduttaa emäntää, me kaikki elämme täällä vain hetken. Me kisut annamme kaikki jotakin tärkeää jokaiselle, jonka elämää kosketamme. Ettehän unohda meitä koskaan, kun olemme poissa? Koska meille, te ihmiset olette koko maailmamme!

Onhan kissalla 9 elämää, minä olen ehkä jokusen jo käyttänyt. Kukaan ei tiedä sitä päivää, jolloin minun on aika lähteä täältä. Niin kauan, kun saan olla maan päällä, nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin. Joka päivä tassuttelen emännän mahaa kehräten kuin pieni kissanpentu. Tulen vastaan kun se tulee kotiin ja kehrään ja pusken muutenkin tosi hellästi usein. Se on minun tapani rakastaa ja luottaa. Minulla ei ole suuria asioita annettavana tässä maailmassa, mutta annan kaiken, mitä pystyn. Lyhyen yhteisen matkan jonka päivät ovat täynnä myös iloa ja onnea. Ne hetket toivon perheeni säilyttävän kun minä olen poissa.

Tänä iltana kunnioitan tätä edesmennyttä kissaa ja kaikkia niitä kissoja, jotka ovat menehtyneet HCM:n vuoksi. Lähetän katseeni iltataivaalle ja toivon, että eräänä päivänä joku suuri viisas ihminen tietää, miten tämä sairaus voidaan pysäyttää tai hoitaa!

Lähetän herkän kehräyksen ja kissan tassutuksen kaikille niille, jotka ovat menettäneet rakkaimpansa!

Keväiset terveiset Muskalta

Tultiin taas emännän kanssa pitkästä aikaa tervehtimään tänne blogin sivuille. Huimaa vauhtia nämä päivät kuluu. Pääsiäinen oltiin mökillä ja pääsin taas metsään kävelemään. Näin myös kaksi joutsenta järvellä, enpä ole niin suuria lintuja koskaan nähnyt! Mutta olin kyllä tosi reipas enkä pelännyt niitä yhtään. Siellä luonnon keskellä on kyllä aina tosi ihanaa.

Tein myös naapurin koiran kanssa lähempää tuttavuutta, enkä ollut sille yhtään vihainen vaan annoin sen nuuskia itseäni. Ainahan minua on kiinnostanut sen kaulapannan kilinä, kun se on takapihallaan. Menen heti ikkunaan aina katsomaan.

Olen voinut ihan hyvin. Välillä otan kovia juoksulenkkejä ja tykkään leikkiä ihan hirveästi kaikenlaisilla leluilla. Emäntä sanoi, että välillä meinaan hengästyä aika nopeasti, mutta palaudun myös hyvin. Läähätystä ei ole ilmennyt, mikä on kuulemma meillä HCM-kisuilla jo huolestuttavampi asia. Toisaalta ne nauraa minulle, että olen kyllä sen verran kova hurjapää, että vähemmästäkin hengästyisi. Eli oikeastaan mitään oireita sairaudestani ei vieläkään ole ilmennyt, tietenkin surullista kyllä, sekin on vain ajan kysymys.

Emäntä sanoi minulle, että jos ei tietäisi minun olevan sairas, ei mihinkään oireisiin edes osaisi kiinnittää merkkejä. Kai sitä sitten tulee vaan tarkemmaksi ja herkemmäksi kaikelle, mikä minussa on uutta tai muka normaalista poikkeavaa. Omasta mielestäni voin kyllä tosi hyvin ja olen ihan umpionnellinen kun kesä tulee taas. Ulkona tosin satoi tänäänkin lunta ja siitä olin kovasti ihmeissäni, eikös se kesä pitäisi olla jo?

Kaikenkarvaisille lukijoilleni kevään tuoksua. Tulen taas päivittämään kuulumisia paremmalla ajalla.