Tultiin taas emännän kanssa pitkästä aikaa tervehtimään tänne blogin sivuille. Huimaa vauhtia nämä päivät kuluu. Pääsiäinen oltiin mökillä ja pääsin taas metsään kävelemään. Näin myös kaksi joutsenta järvellä, enpä ole niin suuria lintuja koskaan nähnyt! Mutta olin kyllä tosi reipas enkä pelännyt niitä yhtään. Siellä luonnon keskellä on kyllä aina tosi ihanaa.
Tein myös naapurin koiran kanssa lähempää tuttavuutta, enkä ollut sille yhtään vihainen vaan annoin sen nuuskia itseäni. Ainahan minua on kiinnostanut sen kaulapannan kilinä, kun se on takapihallaan. Menen heti ikkunaan aina katsomaan.
Olen voinut ihan hyvin. Välillä otan kovia juoksulenkkejä ja tykkään leikkiä ihan hirveästi kaikenlaisilla leluilla. Emäntä sanoi, että välillä meinaan hengästyä aika nopeasti, mutta palaudun myös hyvin. Läähätystä ei ole ilmennyt, mikä on kuulemma meillä HCM-kisuilla jo huolestuttavampi asia. Toisaalta ne nauraa minulle, että olen kyllä sen verran kova hurjapää, että vähemmästäkin hengästyisi. Eli oikeastaan mitään oireita sairaudestani ei vieläkään ole ilmennyt, tietenkin surullista kyllä, sekin on vain ajan kysymys.
Emäntä sanoi minulle, että jos ei tietäisi minun olevan sairas, ei mihinkään oireisiin edes osaisi kiinnittää merkkejä. Kai sitä sitten tulee vaan tarkemmaksi ja herkemmäksi kaikelle, mikä minussa on uutta tai muka normaalista poikkeavaa. Omasta mielestäni voin kyllä tosi hyvin ja olen ihan umpionnellinen kun kesä tulee taas. Ulkona tosin satoi tänäänkin lunta ja siitä olin kovasti ihmeissäni, eikös se kesä pitäisi olla jo?
Kaikenkarvaisille lukijoilleni kevään tuoksua. Tulen taas päivittämään kuulumisia paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti