Luettiin tänään emännän kanssa erästä kissapalstaa, siellä oli suru-uutisia 4-vuotiaasta kisusta, joka oli saanut veritulpan yllättäen ja jouduttu päästämään taivaaseen. :( voih, tämä niin kosketti emäntää. Se kertoi, että joskus HCM-kisuilla voi olla täysin oireeton elämä, kunnes äkillisesti tulee sitten veritulppa tai sydänpysähdys. Emäntä on aina niin huolissaan, minä kun en sellaisia asioita oikein ymmärrä. Elän vaan näitä onnellisia kissanpäiviä. Se kertoi minulle, että monesti kotiin tullessaan miettii sydän syrjällään olenko kunnossa, jos en heti tule vastaan ovelle. Olen edelleen oireeton eli ulospäin ei edes huomaa, että olen sairas.
Asia on helppo unohtaa, kunnes jokin asia jälleen muistuttaa sairauteni olemassa olosta. Minä yritän lohduttaa emäntää, me kaikki elämme täällä vain hetken. Me kisut annamme kaikki jotakin tärkeää jokaiselle, jonka elämää kosketamme. Ettehän unohda meitä koskaan, kun olemme poissa? Koska meille, te ihmiset olette koko maailmamme!
Onhan kissalla 9 elämää, minä olen ehkä jokusen jo käyttänyt. Kukaan ei tiedä sitä päivää, jolloin minun on aika lähteä täältä. Niin kauan, kun saan olla maan päällä, nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin. Joka päivä tassuttelen emännän mahaa kehräten kuin pieni kissanpentu. Tulen vastaan kun se tulee kotiin ja kehrään ja pusken muutenkin tosi hellästi usein. Se on minun tapani rakastaa ja luottaa. Minulla ei ole suuria asioita annettavana tässä maailmassa, mutta annan kaiken, mitä pystyn. Lyhyen yhteisen matkan jonka päivät ovat täynnä myös iloa ja onnea. Ne hetket toivon perheeni säilyttävän kun minä olen poissa.
Tänä iltana kunnioitan tätä edesmennyttä kissaa ja kaikkia niitä kissoja, jotka ovat menehtyneet HCM:n vuoksi. Lähetän katseeni iltataivaalle ja toivon, että eräänä päivänä joku suuri viisas ihminen tietää, miten tämä sairaus voidaan pysäyttää tai hoitaa!
Lähetän herkän kehräyksen ja kissan tassutuksen kaikille niille, jotka ovat menettäneet rakkaimpansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti