ikävystyttää...

Emäntä on puhunut kovasti isännän kanssa Missestä. Minä itse olen hiljaa mielessäni mietiskellyt sitä, ihmetellyt, miksi se ei enää ole tullut takaisin. Oltiin taas mökillä yötä viikonloppuna. Ei Misse ollut sielläkään, vaikka siellä oli paljon paikkoja, missä se aina oli. Tuttuja tuoksujakin löytyi.

Reippailin taas ulkona isännän kanssa lenkillä ja istuskelin pihassa, mutta en viihtynyt siellä niin paljon, kuin kesällä.

Kotonakin nukun tosi paljon. Innostun kyllä leikkimään, jos kanssani leikitään. Ruokahalukin on taas tällä viikolla ollut huonompi. En kyllä osaa sanoa miksi. Emäntä sanoi, että kissat monesti syövät paremmin laumassa eli kun on muitakin kissoja. Minä vaan haluaisin nukkua ja käyn sitten välillä polkemassa emännän mahaa.

Tuijottelen isäntää ja emäntää paljon milloin mistäkin. Emäntä on varma, että olen ikävystynyt. Minulla ei ole sitä kissakaveria täällä, jonka kanssa jutella, hoitaa kauneutta, ehkä vähän leikkiäkin. Eipä tuo Misse enää pitkään aikaan leikkinyt minun kanssa. Oli niin vanha. Minä olisin kyllä tykännyt painia.

Emäntä puhuu myös siitä, kun ne lähtee hakemaan sen uuden kissan. Antavat sille kuulemma nimeksi Mimmi. Emäntä aina sanoo, että kohta en ole yksin enää, saan ikioman kissavauvan. Voinkohan minä ajatella, että se on minun oma? Saankohan minä hoivata sitä ja leikkiä sen kanssa, vai sähiseekö se minulle, kuten Misse viime aikoina aina teki? Siihen ei ole kuulemma enää kuin pari viikkoa kun Mimmi tulee. Olen odottavainen, mutta enhän minä oikeastaan ymmärrä mitä se Mimmi-kissan tuleminen oikein tarkoittaa. Kai ne sitten tuo jonkun uuden kaverin minulle, mutta en minä oikein osaa vielä mitään kunnolla aavistaa.

Emäntä näytti minulle Mimmin kuvan. Katsoin sitä tiiviisti ja aloin kehrätä ja polkea mahaa samalla kuvaa katsellen. Höristän myös kovasti korviani kun kuulen sen nimen.

Emäntä sanoo, että sairaudestani huolimatta minun pitää saada elää tavallista kissan elämää. Ragdoll-geenieni vuoksi tuskin olen pidemmän aikaa yksin viihtyvä kissa. Siksi se ottaa minulle ystävän, että saan jakaa elämääni lajitoverin kanssa. Onneksi emäntä ymmärtää, että näinhän se asia minun kohdallani on.

Tästä kuvan ilmeestä emäntä ymmärtää kuulemma minun olevan yksinäinen ja ikävystynyt.
Rakkaita terveisiä kaikille karvaisille lukijoilleni ja heidän isännilleen ja emännilleen. Odottavan aika on pitkä....