runo Muskalle

Isä kaikkien pienten kissojen,
Isä meidän jokaisen.
Voinhan tehdä toiveen pienen hennon,
mukana taivaalle kyyhkyn lennon.

Vaikka sateenkaarisilta odottaa,
on siellä joku, joka kisuani tavoittaa.
Odottaa luokseen lailla perhosen kosketuksen,
vaikka olisit jo antanut lupauksen.

Anna kissan pienen täällä jatkaa,
polkuaan pientä, yhteistä matkaa.
Anna sen vielä iloa tuoda,
rakkaita muistoja meille luoda.

Tiedän on aika valuva pois,
kunpa terve hän olla vois.
Kunpa viettää vois vuosia monia täällä,
luonamme sen ihmisten maan päällä.

Mutta niin ei kirjoitettu tähtösiin,
jostain syystä näin päätettiin.
On Muskalla pieni sydän kultainen,
se sydän on rikki ja hiljainen.

Se jaksaa vielä voimaa antaa,
pienen kissan elämää harteillaan kantaa.
Tiedän sen päivän tulevan,
pienen kisuni kuolevan.

Sä silloin hänet matkaan saatathan,
mukana tähtien siihen siltahan.
Paikkaan jossa ei ole sairautta ei pelkoa,
ei ole katkeruutta, pelkkää toivoa.

Toivoa siitä, kuinka jälleen näemme,
paikassa jossa eroa emme.
Siihen asti sä kanna kissalasta,
aivan pikkuinenhan se on vasta.

Kanna kätösin tässä maailmassa,
sille niin ihmeellisessä ja valtavassa.
Älä anna sen tuntea murhetta,
vain iloa, turvaa ja rakkautta.

Kun se kepein askelin,
yöunelle käpertyy iltaisin.
Kun se ei tiedä tulevaa,
ei ymmärrä aikaa valuvaa.

Jotakin hän täällä opettaa,
kunnes sydän pieni lopettaa,
jokaiselle meille tulevaisuuteen,
jättää paikan tyhjän, siirtyy ikuisuuteen.

Kiitos jos kuulet sanani,
se olisi ainoa toiveeni.
Että tämä pieni olento hento,
ei olisi pelkkä tähdenlento.