Onnellista vuotta 2017!

Hyvää uutta vuotta 2017 !

Ollaan mökillä vaihtamassa vuotta, nyt kun sää vielä suosii. Nukuskelen rauhallisessa pedissäni parvella, täällä on lämmintä ja mukavaa. Hiljainen metsä ympäröi, puissa humisee tuuli.

Olen voinut hyvin, tulen kertomaan tulevanakin vuonna kuulumisiani blogiin.

Kiitos teille kaikille menneestä vuodesta ja toivotan kaikille kissan kehräyksen täyteistä Uutta vuotta....


rakkaudella Muska

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja onnelista uutta vuotta 2017! <3 <3 <3

toivottaa Muska 

Joulun odotusta

Heippa taas kaikille karvakorville ja niiden palvelijoille. Muska täällä :)
Ajattelin tulla moikkaamaan ja kysymään oletteko muistaneet olla kilttejä, kohtaa tulee joulupukki!
Emäntä puhui jotain, että tänään se meinasi vähän siivoilla ja laittaa lisää joulukoristeita. Näitä tonttuja minä olen nuuskinut, mutta olen antanut niiden olla. Yksi päivä ne kantoi jo sisälle sen ihanan vanhan pureksitun pahvilaatikon, mutta saneerasivat vaan jotain koristeita sieltä pois, eivätkä mokomat laittaneet minulle vielä kuusta, että pääsisin palloja töppösellä heiluttelemaan. Ja sitten ne vielä mokomat kantoivat sen pahvilaatikon ulos!  Ja minä hyppäsin ovella kyytiin, että tätä ette kyllä vie pois, mutta ei se auttanut. Puhuivat vaan, että on jo niin vanha, että pitää laatikko uusia.

Paketointiakin ollaan jo harrastettu ja siinä hommassa minä olen aina mukana. Varmistan hampaillani, että rusetit on ojennuksessa ja tarkastan usein paperin suoruuden. Mimmi-kaverini menee aina sinne paperikassiin ja sitä touhua minä vierestä uteliaana katselen. Itse kun tykkään enemmänkin mässyttää teippejä ja kaikkea muovipintaista.

Emäntä puhui, että jos säät suosii jouluna, niin me mennään mökille. Kyllähän se minulle passaisi, tässä nyt vaan katselen ikkunasta ja kauhistelen tuota pakkasen määrää. Sinne täytyy kyllä saada sitten hyvät lämmöt, jotta minä nautin olostani. Kyllä me siellä kerran oltiin -10 C pakkasella ja sisällä oli niin mukavan lämmintä.

Minä olen edelleen jaksellut hyvin ja karvani kiiltää. Ruokahalu on ollut ihan hyvä ja olen jaksanut telmiä Mimmi-kaverini kanssa. Tykkään myös tarpoa usein tassuillani sylissä mahaa ja olen kyllä kova tyttö kehräämään ja puskemaan.

Kuulin, että meille on tullut joku joululahja, mutta se on vielä postissa. Voisivat mokomat hakea sen!

Mutta nyt täytyy lähteä tuonne ikkunalle, kun siellä on talitinttejä meidän pihapuussa. Niitä tuijotan ja naksuttelen mielelläni.

Halusin toivottaa kaikille mukavaa joulun odotusta!

<3 Muska

MUSKA TÄNÄÄN 5v. !

Rakas Muska tänään 5 vuotta. <3 <3 <3 <3 

Kukaan ei osannut odottaa kun diagnoosi saatiin, että tämäkin päivä saadaan vielä nähdä <3

Muska lähettää rakkaita terveisiä kaikille ja haluaa muistuttaa, että niin vaikeaa kun se onkin saada tietää tästä sairaudesta ja kuulla diagnoosi, niin aina kannattaa uskoa pieniin ihmeisiin. Muska itse on todiste siitä, että sairauden kanssa voi saada monta hyvää vuotta! Me olemme olleet kaikesta huolimatta onnekkaita. 

Ihanaa joulun odotusta! 

HCM pulinaa mm.genetiikasta

Heippa taas kaikille!

Syksy on ollut meillä kiireistä aikaa, mutta blogin päivitys on ollut mielessä monesti. Emännän kanssa ollaan taas vähän katseltu internetin ihmeellistä maailmaa, joten päätettiin kertauksen vuoksi kerätä muutamia lyhyitä faktoja tästä sydänsairaudestani muillekin luettavaksi.

Ollaan jo aikaisemmin kerrottukin blogissa mitä HCM tarkoittaa ja tosiaan hypertrofinen gardiomyopatia eli HCM voi koskettaa kaikkia meitä karvalapsia rotuun ja näköön katsomatta. Se on yleisin kissoilla todettu sydänsairaus.

On kuitenkin tiettyjä rotuja, jotka voivat perinnöllisistä syistä olla alttiimpia HCM:lle. Niitä ovat mm. ragdoll (kuten minun äiti oli), abessiinialainen, sfinx, brittiläinen, persialainen, maine coon ja ocicat. Myös muissa roduissa, kuten siberian kissoissa, on havaittu periytyvää HCM-sairautta. Yleisimmin alttiita rotuja tutkitaan ennen jalostukseen käyttöä sydämen ultraäänitutkimuksilla. Lisäksi on olemassa eri roduille määritettyjä geenitestejä verestä, joilla saatetaan havaita HCM-geenin kantajuus. Geenien löytämiseksi tehdään jatkuvasti tutkimustyötä. Ainakin ragdoll-rodulle on olemassa geenitesti verestä.

Ragdoll-rodulla on havaittu geenivirhe, joka aiheuttaa HCM-sydänsairautta. Jalostuksessa on paljon kyseisen geenin kantajia, joten kaikkia ei voida karsia pois jalostuksesta heti, mutta testin avulla pystytään kantajuus selvittämään ja kantajien käyttöä jalostuksessa kontrolloimaan. Ragdoll-kissojen geeniperimä kapenisi liikaa, jos kaikki kantajat poistettaisiin siitoksesta kerrallaan ja se altistaisi puolestaan muille ongelmille.

testeistä lyhyesti:

negat/negat tulos tarkoittaa sitä, ettei kissa ole kummaltakaan vanhemmalta perinyt geeniä, mutta se ei takaa, että kissa ei sairastuisi jossakin elämänvaiheessa.

negat/posit tulos tarkoittaa sitä, että kissa on "heterotsygootti", eli toinen "alleeli" on virheellinen. Tällöin kissa periyttää 50%:sti geenin jälkeläisilleen. Vielä ei ole paljoa tietoa siitä kuinka suurella todennäköisyydellä kissa voi tämän perimän saadessaan sairastua HCM:n, mutta viitteitä on siitä, että tauti saattaa tulla lievempänä ja sairastunut kissa saattaa elää lähes normaalipituisen elämän melko lievä oireisena.

posit/posit testitulos tarkoittaa sitä, että molemmat kissan alleelit ovat virheellisiä, eikä kissaa suositella siitoskäyttöön, koska geeni siirtyy 100%;sti jälkeläisiin. Kissa sairastuu suurella todennäköisyydellä HCM:n jo varsin nuorena ja oireet ovat myös vakavammat.

(alleeli=saman geenin vaihtoehtoinen muoto, joilla on kromosomissa sama paikka)

(heterotsygootti=yksilöllä on kaksi eri muotoa samasta geenistä, vanhemmilta saadut geenit ovat erilaiset)

Minun äiti oli perinyt geenin molemmilta vanhemmiltaan ja siirsi näin ollen geenin 100%:sti kaikkiin jälkeläisiin. Äitiä voisi siis kutsua homotsygootiksi. HCM:ää aiheuttava geeni tuli molemmilta vanhemmilta.  Minun isä-pappa oli naapurin maatiaiskolli, joten sen perimästä ei ole tietoa. Onhan tuota sairautta myös maatiaisilla. Tähän tietoon olen ainoa jälkeläinen, jolla HCM on todettu. Esimerkiksi minun äiti oli käynyt sydänultrassa jossakin vaiheessa, mutta sairautta ei siinä näkynyt. Äiti eli oireettomana koko elämänsä. Kun se sai meidät, sille tuli hengitysoireita, joiden vuoksi se jouduttiin lopettamaan. Sille ei koskaan tehty kuolinsyyn selvitystä, mutta meillä on emännän kanssa ollut epäilys, että sille tuli sydämen vajaatoiminta, jota hoidettiin keuhkotulehduksena. Jos eläinlääkäri tuolloin olisi ollut valveutunut, olisi saattanut epäillä HCM:ää geenien perusteella ja tilanne olisi saattanut helpottaa nesteenpoistolääkityksellä ja muulla sydämen toimintaa parantavalla lääkityksellä - kukapa tietää, kuinka olisi käynyt.

Yli viidennes sairastuneista kissoista on täysin oireettomia sairauden alkuvaiheessa. Pitkälle edetessään sairaus johtaa aina sydämen vajaatoimintaan.

Oireita voivat olla tihentynyt hengitys tai hengitysvaikeudet, väsymys, painonlasku, oksentelu, huimaus, ongelmat liikkumisessa, viileät raajat ja verenkierto-ongelmat veritulppien vuoksi.

Jos lääkitys päästään aloittamaan ajoissa, se yleensä hidastaa HCM:n kehittymistä sydämen vajaatoimintaan. Lisäksi sillä saatetaan ehkäistä veritulppien syntyä (verta ohentava lääkitys).
Lääkitys voi myös parantaa kissan elämänlaatua.

HCM-sairaan kissan ravitsemuksesta tulee pitää hyvää huolta. Suolaisia ruokia tulisi välttää. Suola lisää nesteen kertymistä elimistöön ja voi nostaa verenpainetta. Suola kuormittaa myös munuaisia, joten kissalle kuin kissalle tulisi syöttää kissalle sopivaa ravintoa. Lisäksi ruoan on sisällettävä tarpeeksi tauriinia, sillä sen puutos voi aiheuttaa sydänongelmia kissoille. Laadukkaissa nykyaikaisissa kissanruoissa tauriinia on yleensä aina lisättynä.

Paras tapa todeta HCM on sydämen ultraäänitutkimus, joka on täysin kivuton toimenpide kissalle.

Siinäpä oli vähän tiedettä ja vähemmän tiedettä, mutta faktoja lyhyesti sairaudestani ihan kertauksen vuoksi. Tuo genetiikkaoppi on kyllä sellainen sekamelska, että sitä lukiessa meinaa emännän ja kissaparan pää mennä sekaisin. Hyvähän se on kuitenkin ymmärtää sairauden periytyvyyttäkin.

Uutta HCM-tutkimusjulkaisua ei ole tullut vastaan. Se on tiedossa, että eläinlääketiede pyrkii tutkimaan jatkuvasti lisää kyseistä sairautta ja sen hoitomahdollisuuksia. Lisäksi periytyvyystutkimuksia kehitetään kaiken aikaa.


 Mikäli omalla kissalla on todettu HCM ja haluaa lahjoittaa tulevaisuudessa kissan ruumiin eläinlääketieteelliselle tutkimukselle, kannattaa siitä tiedustella omalta eläinlääkäriltä, miten sen kanssa kannattaa toimia. Myös Eviralta voi saada lisätietoa asiaan. Suomessa Evira tekee kuolinsyyn selvityksiä lemmikkieläimille, jos tapahtuu äkillinen kuolema ja haluaa selvittää kuolinsyyn. Eviralla on myös rooli tätä kautta mm. eläinten perinnöllisten sairauksien tutkimisessa ja geenitestien kehittämisessä.

Meillä emäntä on kuulemma harkinnut minun maallisten jäännösten lahjoittamista tieteen käyttöön sitten kun minun aikani tulee lähteä. Mitään päätöstä ei olla kuitenkaan tehty, kun minulle olisi kuulemma lepopaikka edesmenneen Misse-kaverini vieressä mökillä. Nämä on kuitenkin asioita, joita emäntä on miettinyt ihan yhteisen hyvän kannalta. Minä kun kuulemma hiirestän siinä vaiheessa jo vehreämmillä niityillä.

Paljon tuli taas asiaa, toivottavasti jotakin hyödyllistäkin. Mutta onhan sitä nyt kivaakin kerrottavaa, ettei ihan synkistelyksi menisi! Minullehan kuuluu edelleen hyvää, mitään uutta ei ole minun voinnissani tapahtunut. Nyt maanantaina, kun oli se superkuu, huutelin koko yön ikkunassa ulos. Emännällä ja isännällä meinasi kuulemma ihan hermot mennä, kun naukuilin vähän väliä haluten ulos. Emäntä aikaisti sitten minun viikottaista kiimanestolääke-annosta ja meinasi kuulemma antaa tällä viikolla toisen mokoman annoksen loppuviikosta, etten nyt vaan alkaisi kiimailemaan. Minähän olen pärjännyt puolikkaalla pillerillä viikossa, mutta tämä viikko on kuulemma poikkeus. Tosin nyt kyllä makoilen ihan rauhassa kiipeilypuussani, enkä todellakaan hinkua ulos tuonne talvipakkaseen.

Mökilläkin ollaan oltu kovasti. Siellä on talvellakin ihan mukavan lämmin nukkua parvella piipun vieressä, Nyt kun ollaan sivuttu näitä ikäviäkin aiheita, niin laitetaanpa tähän loppuun kuva minun pyllylämmittelystä mökillä.

purnauu kaikille, palataan pian taas asiaan. <3 Muska

Muskan videoterveiset

Tällä kertaa päätettiin laittaa kuulumiset videon muotoon :)

Kivaa syksyä kaikille!

Syksyn tuoksua ja ruokahaluja.

Tervehdys taas kaikille! Kesä tuli ja meni, näinhän sen voi kai lyhykäisyydessään sanoa. Minulla oli tosi hyvä kesä, voin sydämen puolesta hyvin ja muutenkin tuli puuhattua kaikkea kivaa.

Näin syksyn tullen mökkireissutkin ovat vähenemään päin, vaikka emäntä lupaili, että tässä muutama viikonloppu taas tulossa, milloin sinne päästään. Nyt ollaan oltu kotona kaikin mukavuuksin.

Aina kun aurinko paistaa, etsin kotoa sen aurinkospotin lattiassa, mihin menen mielelläni kellimään. Vielä on myös niin lämmintä, että emäntä pitää ikkunoita joskus auki ja saadaan nuuskia ikkunan välistä raitista ilmaa. Ulkoilut valjaissa ovat painottuneet mökille. Siellä on mukava ulkoilla kun on rauhallista ja ei ole autoja tai muuta jännittävää. Emäntä sanoi, että vuosi sitten kesällä huutelin joka ilta ulos, kun käytettiin takapihalla, mutta nyt opin tuohon mökkiulkoiluun tänä kesänä, että siellä pääsee. En oikeastaan ole mikään hirveän kova ulkoilemaan, tuo kaverini Mimmi tykkää enemmän, mutta se sanoi, että täällä kaupungissa ulkoilu on aika pelottavaa, joten sekin käy ulkona mieluummin mökillä.

Tässä on emäntä ihmetellyt, kun olen alkanut oikein pyytää ruokaa. Eli ruokahaluni on parantunut selvästi. En ylensyö, vaan syön kissalle normaaleja määriä. Aikaisemmin olin vähän nirsokin syömään välillä. Olen tosi hyvässä kunnossa kuulemma, turkkini kiiltää ja sutjakkuudestani huolimatta olen mukavan lihaisa. Paino ei ole noussut, mutta yleiskuntoni on parempi kuin keväällä.

Olen taas kiukutellut välillä noista viljattomista raksuista ja olisin mieluummin syönyt märkäruokaa. Emäntä antoi kokeeksi tässä sitten muutaman viljaraksun ja taas olin ihan kakkapyllynä. En ollut pitkään aikaan tehnyt lattialle laatikon viereen kakkoja, mutta nytpäs sitten tein oikein kahtena päivänä peräkkäin. Minä niin hirveästi tykkäisin niistä viljapitoisista raksuista, mutta emäntä totesi, että ei niitä voi minulle antaa. No se haki nyt sitten vähän taas variaatiota noihin viljattomiin raksuihin ja aloin kyllä taas syödä niitä. Kyllästyn kuulemma herkästi samaan raksuun ja on pakko olla paria eri makua tarjolla vuorotellen, että syön nappuloita. Ja tiesittehän, että kun raksukipossa on kolo keskellä, niin se on yhtä kuin tyhjä?

Emännällä on muuten vinkki nirsoilevien kissojen ruokintaan. Mulle laitetaan joskus kuivattu kanapala tai joku muu herkkupala raksujen/ruoan päälle, joten sen syötyäni pistän poskeeni muutakin lautasella olevaa. Sitten toinen vinkki on se, että ruokakupit kannattaa vaihtaa usein, myös raksukupit. Niihin kun kertyy kuolaa ja muuta meidän kisujen syödessä. Meille märkäruoka tarjoillaan aina puhtaalta lautaselta. Lisäksi meillä pestään kissankipot pääosin käsin. Tiskikonejäämät voi oikeasti vaikuttaa ruoan maistumiseen. Meillä on tarkka hajuaisti!

No oikeastaan sydänsairauteni puolesta ei ole uutta ilmaantunut. Sitä tässä emäntä kuului puhuvan isännän kanssa, että on tosi outoa, että minulla ei ole ollut niitä kohtauksia enää, vaikka välillä riehutaan Mimmi-kaverin kanssa tosi paljon. Kuulemma tuntuisi hassulta, että niitä olisi ollut juuri silloin, kun ne ei ole kotona, koska tosi vähän me joudutaan keskenään kotona olemaan, on nuo emännän työt onneksi sellaisia vuorotöitä.

Nyt on taas vitamiinikuurikin menossa. Emäntä ajatteli, että kun ruokahalua tuntuu riittävän, niin varmasti ei tee pahaa lisävitamiinit. Onneksi ne antaa niitä tuolle kaverillekin, niin ei aina olla tabletteja laittamassa pelkästään minun suuhun. Tulee kuulemma kiiltävä talvikarva kun on vitamiinit kohdillaan ja kun en ihan aina noita raksuja pupella, että söisin mieluummin niitä märkäruokia.

Emäntä uhkaili kyllä, että se antaa meille ensi viikolla matokuurin - mikäs se olikaan taas, syötetäänkö meille matoja?

Kivaa alkanutta syksyä kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille tyypeille! Palataan taas asiaan.
<3 Muska

Elokuisia kuulumisia....

Moikka taas kaikille! Täällä olen kotona taas yrittänyt totutella autojen hurinaan ulkona ja vesisateen ropinaan ikkunassa. Emäntä palasi pari viikkoa sitten töihin ja ollaan isännän kanssa vielä tässä lomailtu. Kaikki vapaat ollaan oikeastaan mökkeilty muutamia päiviä lukuunottamatta.

Viimeksi alkuviikosta sattui mökillä muuten jotain jännää! Meinasin saada hiiren kiinni sisältä. Emäntä alkoi ihmetellä, että mikä ihmeen vikinä kuuluu keittiöstä ja siellähän minä olin keittiön kaapissa nappaamassa tunkeutujaa. Siellä me Mimmi-kaverin kanssa sitten tuijoteltiin pitkät tovit, kun se mokoma pääsi karkaamaan.

Ulkona olen bongaillut hirveästi lintuja, sirkutan ja naksutan niille aina kun ollaan valjaslenkillä. Minä niin mielelläni pari nappaisin, ovat vaan niin pahuksen nopeita.
Sammakoita minä varovasti tassulla silittelen, kun niitä mökkinurmella hyppii. Erehdyin kerran sellaista nuolaisemaan ja oli kyllä niin kamalan makuinen! Kuolasin kyllä ihan hirveästi. Sen koommin en niitä ole tassupaijailua lukuunottamatta yrittänyt ottaa...ihme otuksia!

Karva kiiltää edelleen ja olen ollut muutenkin ihan mukavassa kunnossa. Olen jaksanut lenkkeillä ja leikkiä, kakkakepposetkin on merkittävästi vähentyneet. Emäntä sanoo, että viljapitoinen raksu taitaa olla minulle se huono vaihtoehto, jos joskus niitä saan, niin meinaa mennä maha vähän sekaisin ja sitten käyn kyykyllä laatikon vieressä.

Sydän ei ole osoittanut edelleenkään näkyviä ongelmia, hengitys on normaalia ja jaksan juoksennella.
Silmät meinaa taas vähän rähmiä ja emäntä on niitä putsannut. Minulla tahtoo olla sellaisia kausia, että silmät rähmii enemmän. Erityisesti jos imuroinnista alkaa olla enemmän kuin viikko, niin minun silmäkulmaan ilmestyy ruskea nökkönen. Emäntä aloittaakin usein tässä vaiheessa myös vitamiinikuurin. Olen vähän tällainen herkkis. Silmät eivät ole onneksi tulehtuneet koskaan!
Niiskutteluahan minulla on ollut aika-ajoin pienestä asti ja eläinlääkärillekin siitä mainittu. Saatan olla kuulemma vähän atoopikko ja se sitä niiskutusta joskus aiheuttaa. Olenkohan allerginen kissalle kuten emäntä joskus vitsailee?

Ruoka ja uni maistuu. Uusia tämän kesän herkkuja minulle on kypsennetty kana, sekä voi. Siis ihan totta, en ole koskaan välittänyt voinokareista, joita minulle on tarjottu. Mimmi-kaveri saa toisinaan pienen nokareen ja nyt ne on alkaneet maistua minullekin. Turkkiin tulee eloa ja kiiltoa, kun heti sen jälkeen sitä rasvaa sudin oikein turkkiinkin. Rasvahan ei ole vaarallista kissalle :) Kunhan muistaa suolamäärät ja kohtuuden. Kalaöljyä emäntä joskus mietti, että voisi ostaa ravintolisäksi, mutta toisaalta laadukkaisiin kissanruokiinkin on nykyään aika hyvin lisätty vitamiineja ja öljyjä.

Joten minulla tosiaan menee edelleen ihan hyvin. Emäntä sitä on puhunut monesti, että olen sellainen elävä esimerkki siitä, kuinka sairaudesta huolimatta voi elää monia rikkaita vuosia voiden hyvin ja ollen onnellinen kissa. Jokaisesta päivästä se on kuulemma kanssani kiitollinen, että olen voinut näin hyvin ja ollut elämäniloinen. Ensi joulua saatika kevättä emäntä ei uskalla edes etukäteen ajatella, jokainen tuleva kuukausi tai mahdollisesti vuosi on suuria lahjoja.

No mitäs minä kissa sellaisesta ymmärtäisin, elän päivä kerrallaan. Otin äsken nokareen kissan mallasta, ettei tule karvapallotukkoja, kun en minä sitä heinää osaa niin syödä. Painelen tästä kiipeilytelineeseen nukkumaan. Ensi viikolla mennään kuulemma taas mökille, sitä odotellessa

- Muska <3

Keksin mielestäni erittäin näppärän paikan pyykkitelineen päältä! Tällainen näky kuulemma emäntää yksi päivä kohtasi kun heräsi yöllä ihmeelliseen metallin kilinään :)

Kesälomaa ja metsälenkkejä

Jopas on taas aikaa vierähtänyt, ettei olla ehditty käydä edes täällä blogin puolella moikkailemassa.

Emäntä ja isäntä on olleet lomalla ja ollaan oltu suurimmaksi osaksi täällä mökillä, no tietenkin! Minä olen täällä maalla niin onnellinen, kun on metsää ja lintuja ja kaikkea kivaa kuunneltavaa ja katseltavaa.
Me ollaan tuon Mimmi-kaverin kanssa melkoinen tiimi, vuorotellen pyydetään ulos ovella ja tehdään yhdessä pitkiä lenkkejä. Meillä on parikin lempipaikkaa, missä halutaan käydä. Ranta on yksi niistä.

Emäntä on huomannut, että minulla on täällä tosi hyvä ruokahalu ja olen tosi hyvässä kunnossa kevääseen verrattuna. Karva kiiltää ja posketkin on vähän pyöristyneet.

Kipulääkityksestä on ollut minulle kovasti hyötyä. Aina kun se ruisku tuodaan minun nenän eteen, niin avaan itse suun ja otan lääkkeen. Olen leikkisämpi, toimeliaampi ja mitä parasta, kakkakepposia sattuu harvemmin. Tällä hetkellä tosin vaikea sanoa onko syynä siihen kipulääke, vaiko viljaton raksu, jota nyt vihdoin ja viimein olen suostunut syömään, vaikka edelleen viljaraksut maistuisivat minulle paremmin ja niitä laitetaan välillä muutama houkuttimeksi muiden raksujen sekaan. Emännän mielestä sen kyllä sitten huomaa minun kakkasen hajusta ja koostumuksesta, kun olen viljaa syönyt, että kai minulla on nyt sitten joku vilja-allergiakin. Emäntä sanoo, että kissa on lihansyöjä, eikä tarvitse viljaa, että popsi vaan tyttö niitä viljattomia raksuja ja minähän popsin.

Ensi viikolla meille tulee kuulemma tänne mökille joku kissavieras, asuvat palvelijansa kanssa tuossa vierasmökissä, mutta kyllähän siitä jännää tulee. Ehkäpä pääsemme tutustumaan? Se on kuulemma tosi iso poika eikä ymmärrä mitään tytöistä - pöh.
Onneksi täällä mökillä on tilaa ja tilusta vaikka isommalle poppoolle, että tuollainenkin lomailu onnistuu.

Sydänoireita minulla ei ole ilmaantunut. Vuosi sitten kesällä minulla oli viimeksi pieni kramppauskohtaus, mutta se meni nopeasti ohi, eikä vastaavanlaisia ole näkynyt, vaikka olen paljon riehakkaampi nykyään. Myöskään hengästymistä ei riehuessa ole ilmennyt, että kaiketi sydämen kanssa pärjäillään tällä hetkellä hyvin.

Nisäkasvain on pysynyt samassa koossa nyt pidemmän aikaa, eli ei ole sieltä kasvanut isommaksi. Senkin osalta siis tilanne on hyvä. Kaikkiaan emäntä on tosi kiitollinen siitä, että näinkin pitkä aika ollaan saatu kulkea tätä yhteistä taivalta. Sellainen pelko on alkanut kuulemma väistyä kun koko tilanteeseen on alkanut tottua ja sen paremmin hyväksyä. Olen kuulemma jo saanut elellä pidempään mitä emäntä ikinä uskoi ja toivookin minulle hyviä kissanpäiviä, sekä arvokasta päätöstä maanpäälliselle taipaleelle. Äkkikuoleman mahdollisuus on aina, mutta emäntä on siitä puhunut, että sellainen nopea olisi varmasti minulle oikein hyvä, kun minun aikani tulee täyteen. Siihen osaa jo kuulemma varautua paremmin.

Mutta ei mietitä liikaa tämän sairauden synkkää puolta! Olen osoittanut, että sen kanssa voi elää useitakin vuosia ongelmitta :)

Ihanaa heinäkuuta kaikille, Tässä pari kuvaa...<3 Muska

 Veneen päältä on hyvä tarkistaa Mimmin kanssa kalatilanne :)
Välillä täältä näkee sellaisia suuria valkoisia lintuja ja veneitä.

Oho, vesi oli päässyt vähän nousemaan, onneksi oli nuo köydet, että laituri ei karannut! Ja minä tyttö halusin nähdä vesikirppuja, joten hyppäsin sitten veden yli niitä katselemaan.

Hyvää juhannusta 2016!

Moikka kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kamuilleni...minähän se taas täällä, Muska.

Tultiin emännän kanssa kertomaan, että olen nauttinut alkukesästä täysin rinnoin ja ollut tosi pirteä neiti. Ollaan leikitty ihan tosi paljon Mimmi-kaverin kanssa, minä aina menen ja oikein kurnutan sitä leikkimään.
Myös viljaton raksu uppoaa nyt ihan hyvin ja ruokahaluni on parantunut.
HCM ei ole oireillut minulla mitenkään, vaikka olen ollut selvästi aktiivisempi ja leikkisämpi. Jaksan heti aamusta vetää matot rullalle Mimmi-kaverini kanssa. Sillä on muuten ensi viikolla synttärit.
Siitäkin on tullut jo aika iso tyttö.

Emäntä on sitä mieltä, että tuo kipulääkitys on tuonut suurimman muutoksen yleiseen olemukseeni. En enää nuku kaiken päivää vaan osallistun arkisiin askareisiin täysin sydämin.

Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa juhannusta täältä luonnon helmasta mökiltä.

<3 Muska

kevään mökkisaldoa :)

Moikka kaikille :) Ollaan oltu niin kovasti mökillä kevään mittaa, että halusin laittaa pari kuvaa touhuistani. Ihanaa kesänalkua kaikille. <3 Muska

Minä reppana en kuulemma osaa syödä ruohoa. No eikös se niin mene, että otetaan se korsi suuhun ja pureskellaan siihen reikiä?

Minun lempipaikkoja mökillä, portaat, mistä näkee hyvin ulos. Kukas se tuolla pihalla liikkuu? Ja kuka on laittanut vappuserpentiiniä minun tikkailleni?

 Emännän kanssa tykkään laulaa karaokea, meidän yhteinen duetto on Tom Jonesin what´s new pussycat, laulan mukana mikkiin kertosäkeessä :) Minulla on kuulemma mahtava nasaali ääni.

 Katottiin emännän kanssa mökillä mm-lätkää. Tai siis se katsoi, minä keskityin mahan leipomiseen.

 Kylläpä on kurainen silta. Meidän rantareitillä on yksi puro, jota pitää aina pysähtyä ihmettelemään.

 Isännällä oli synttärit, se sai lahjaksi kaksi samanlaista viskiä. Pitihän se laatu nuuhkaista.

 Purnau...meikäläisen ykköspaikka mökillä. Hyppään tänne sulavalla hypyllä, ääntäkään ei kuulu.

 Silmien vihreää. Olen "tiputtanut"talvisen poskipartani ja näytän aika hoikalta tytöltä tässä kuvassa. Kyllä missikissat tietää miten kamerassa näytetään laihalta :D Mutta tiedoksi vaan kaikille, painoni on pysynyt ennallaan. Minä nyt vaan olen tällainen "patonki". Pitkä ja hoikka.

 Kynsien teroitusta pääsiäiseltä mökillä.

 Siinä oli keltainen tipu, mutta eipäs ole enää....

 Paketoin itseni lahjaksi isännälle sen synttäreillä.

kylläpä naurattaa kun kesä tulee!

Moikka taas pitkästä aikaa kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kamuille!
On tässä ollut vähän kevätkiireitä, niin ei olla juurikaan ehditty emännän kanssa tietokoneen ääressä nököttämään.
Tosi paljon ollaan oltu mökillä ja nytkin viikonloppuna ollaan menossa, jotain aittarakennusta siellä parantelevat, en minä oikein tiedä.
Ollaan Mimmi-kaverin kanssa päästy ulkoilemaan mökillä paljon ja katselemaan kevätlintujen sirkutusta. Kyllä minä aina niitä rannan vesikirppujakin jaksan ihmetellä.

Mikä tärkeintä, olen voinut tosi hyvin ja ollut virkeä. Viljaton raksukin on vihdoin ja viimein alkanut vähän paremmin maistua ja emäntä sanoi, että minun kakka ei haise enää pahalle, että olen kuulemma jotenkin viljaherkkä varmaan. No pyh, kenen kakka nyt ei joskus vähän haisisi?

Turkkini on kuulemma taas tosi hyvässä kunnossa ja oikein kiiltää. Ruokahalu on ollut nyt taas parempi ja olen muutenkin leikkisämpi ja virkumpi. Saan sitä kipulääkettä vieläkin säännöllisesti iltaisin, emäntä on nyt vähän kokeeksi puolittanut annoksen. Olen kuulemma ihan yhtä virkku pienemmälläkin lääkeannoksella.

Mikä parasta, mitään sydänoireita ei ole tullut esille, vaikka onkin ollut taas vähän kuuma ja pientä reissailua tässä joka viikonloppu. Hyvin minä mökkimatkan autossa jaksan ja olen siellä aina niin huippuonnellinen.
Laitetaan tässä lähipäivinä varmaan jotain kivoja kuvia touhuistani tänne.

Mutta ihanaa alkanutta kesää kaikille....
aurinkoisin terveisin Muska <3

eläinlääkärin kuulumisia

Moikka taas kaikille :) Kävin viime viikolla Kirsi-tätillä kontrollissa. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt jo yli vuosi. Isäntä vei minut tällä kertaa itse. Voi kun minua taas jännitti ja metelöin jo vastaanotolle mennessä suureen ääneen, että täältä minä tulen.
Pelkäsin aluksi lääkäriäkin ja se kysyi minulta, että enkö minä Kirsi-tätiä muista? No kyllähän minä kai sitten muistin, mutta aina se jännittää! Minulle kuulemma kirjoitettiin tekstiin, että varautunut, mutta ystävällinen. No tottakai minä olen, minähän olen kissa!

Sitten ne jutteli kaikenlaista samalla kun minua puristeltiin ja punnittiin. Minun kakkakepposistanikin kertoivat mokomat, että joskus täräytän kakkelin laatikon viereen. Kirsi-tädin mielestä minun pylly vähän haisi kun punnittiin, enkä oikein tykännyt nostosta. Puhui jostain anaalirauhasista. Mitä ne on?

Sydän kuulemma kuulostaa nyt ihan hyvältä, syke on entisellä tasolla (normaali) ja tasainen. Ensi kerralla kuulemma meinaavat ultrata, että nähdään, missä ollaan menossa.
Minulla on kuulemma kauniin väriset limakalvot ja hengitysäänetkin kunnossa. Hammaskiveä vähän takahampaissa, mutta suu muuten siisti. Eikä siinä puristelussakaan kuulemma ollut mitään ihmeellisiä löydöksiä, jalkapulssitkin tuntuu.

No mitäs sitten tapahtui kun päästiin kotiin, laittoivat jotain ihme raksuja minulle kuppiin, hyi sentään! Ovat kuulemma viljattomia, kun olen tehnyt niitä kakkakepposia ja anaalirauhanenkin meinasi haista, että jos suolisto rauhoittuisi niillä. On ne kuulkaa nyt viikon mairitelleet minua niitä syömään, jos jonkinlaista merkkiä laittaneet esille ja sekoittaneet vanhoihin raksuihin. Mutta ei kelvannut. Sitten tapahtui kuulemma tänään ihme, löytyi yksi merkki ja maku, joka minulle kelpasi ja oikein hotkin niitä raksuja. Mimmi-kaverinikin tykkäsi niistä. Niiden nimi oli Brit Care Gourmand Cocco. Kuulemma jotain nirsojen kissojen viljattomia raksuja. No ne oli oikeastaan aika hyviä.

Sydänlääkkeisiin ei tehty muutoksia muutoin, kun disperin on nyt sitten vaihdettu primaspaniin ja annostus sama kuin ennen. Varmaan ajateltu, että ärsyttäisi minun pikku masuani vähemmän.

Kaikkein ihaninta on kuitenkin se lääke, mitä ne on nyt alkaneet antaa minulle kerran päivässä ruiskulla. Sellaista nestemäistä aika hyvänmakuista lääkettä, joku Metacam sen nimi on. Minulla on niin hyvä olo! Olen tosi virkeä ja leikkisä, aivan erilainen kuin ennen. Kirsi-täti sanoi, että minulla saattaa olla nivelrikkoa takapäässä ja se voi olla yksi syy kakkakepposiini, joten annetaan kipulääkettä kokeeksi. Haluan leikkiä ihan hirveästi ja olen muutenkin nyt enemmän ihmisten seurassa hereillä ja kehräilen. Emäntä ja isäntä varmaan luuli, että minun runsas nukkuminen johtuu sydämestä, mutta se taisikin olla kipua!
Tänäänkin kun isäntä imuroi ja Mimmi-kaverini meni piiloon, niin tulin sen jälkeen sitä ylös etsimään itkien. Kaivoin kuulemma sohvatyynyjä nurin ja etsin sitä silmät suurena. Isäntä näytti sen minulle sitten, oli mennyt piiloon sänkyyn peiton alle. Voi kun minä sitä pesin sen jälkeen, kun se löytyi. Olin niin huolissani.
Emäntä on huomannut, että minä olen tällä hetkellä se, joka kutsuu enemmän leikkimään ja haluan juosta kilpaa ympäriinsä ja aloitan painit. Olen siis silmin nähden virkistynyt.

Emäntä on iloinen siitä, että olipa aikani täällä kuinka lyhyt tahansa jatkossa, niin olen nyt selvästi parempi vointinen kuin viikko sitten. Olen kuulemma onnellisemman oloinen, enkä enää nököttele tyhjyyteen tuijottaen. Me kissat ollaan siis tosi taitavia peittämään pieniäkin kipuasioita.

Ja entäs se kuuluisa nisäpatti...haluaisikohan emäntä perustaa uuden nisäpattiblogin? Kirsi-täti vaan totesi,  että no siellä näyttää olevan sellainen. Mitä minä sanoin! Älkää miettikö sitä, kun ei siitä ole minulle tällä hetkellä vaivaa.

Ihanaa kun kesä tulee ja on aurinkoista. Kävin viimeksi mökillä jo ulkoilemassakin, mennään kuulemma reilun viikon päästä sinne uudestaan.

Eli hyvinvoivia terveisiä kaikille! Pidetään lippu korkealla

Muska

Muska kyttäilee mökin parvella :)

Hyvää pääsiäistä 2016!

Voi että kun olen onnellinen ja teroittelen kynsiä joka nurkkaan! Pääsin pitkästä aikaa mökille perheeni kanssa pääsiäisen viettoon <3

Kaikkea ihanaa kaikille pääsiäisen...minä lähden nyt ottamaan tuon tipun tuosta ruohosta.

rakkaudella Muska <3

kohtauksista...

Heippa kaikille. Lintuja olin juuri bongaamassa, mutta hetkeksi voinen asiani keskeyttää. Meille tuli emännän kanssa mieleen nämä kohtausasiat, joista meidän pidempiaikaiset lukijamme jo varmaan muistavat juttua olleen menneinä vuosina.

Eräässä kissaryhmässä oli käyty keskustelua tästä HCM-möröstä, voi voi kun meitä on kuitenkin välillä niin monta kohtalotoveria! Jokatapauksessa oltiin ihan unohdettu emännän kanssa, että minullakin joskus oli sellainen poissaolokohtaus kramppauksineen, mikä liittyi tähän sydänsairauteeni.
Ouduinta on, että useissakaan tieteellisissä teksteissä tai muissa informatiivisissa julkaisuissa ei selkeästi ilmaista kohtauksia yhtenä oireena HCM:stä. Voihan olla, että niitä ei kaikilla esiinny, mutta mielestämme niiden mahdollisuus ja olemassaolo tulisi tiedostaa.
Emäntä ainakin muistaa miten hirveä säikäytys se oli, kun sain sen kohtaukseni, kunnes se nopeasti hoksasi mistä on kyse. Tosin se luuli kuulemma, että nyt minä varmaan kuolen ja tuli minua silittelemään ja minulle juttelemaan lohduttavasti. No kun minä sen kuulin sen äänen niin minähän päätinkin toeta!

Jotta kaikki HCM-kisun omistajat tietäisivät varautua näihin kohtauksiinkin, niin ehkä syytä pari oiretta mainita, joista nyt lisääkin kokemusta saatu kuulla.

Monesti puhutaan pyörtymisestä ja tajuttomuuskohtauksista yhtenä oireena. Mutta tämä oireisto onkin monivivahteisempi.
Siihen voi liittyä kramppailua ja nykimistä ikäänkuin olisi epileptinen kohtaus. Lisäksi voi liittyä käytöksen sekavuutta. Myös ääntely voi olla mahdollista kohtauksen aikana. Eri ruumiinosien nykiminen voi kuulua kohtaukseen. Kissa on kaikkiaan poissaoleva ja siihen voi olla vaikea saada kontaktia.
Maalaisjärjellä ajateltuna täytyy miettiä tilannetta, jossa ihminen saa aivoverenkiertohäiriön tai rytmihäiriöitä. Aika lailla samanlaisia oireita ihminenkin voi saada, mutta tämä kouristelu on tietenkin vähän eroavampi oire ihmisestä.
Toisilla kissoilla voi olla myös hengitysvaikeuksia tai raskas olo koko päivänkin. Minä toivuin kohtauksistani nopeasti, eli tässä asiassa me HCM-kissat ollaan yksilöllisiä.
Ehkä kohtausten esiintyvyys ja vakavuus, sekä niistä toipumisen kesto riippuu itse sairauden tilanteesta tai asteesta. Kaikki eivät reagoi sydänmuutoksiin samalla tavalla. Toisille kissoille ensimmäinen selkeä merkki sydänongelmista on äkkikuolema. Siksipä mitään kohtauksia ei kannata alkaa pelätä, kaikille niitä ei koskaan tule.

Meille nyt vaan tuli emännän kanssa mieleen, että tätä kohtausasiaa käsitellään virallisesti aika vähän. No mitä sitten tehdä kun kohtaus tulee jos on jossain korvessa keskellä ei mitään kaukana lääkäristä. No varmasti olla kissan lähellä, läsnäolon aistiminen rauhoittaa. Ikkunan avaaminen on myös varmasti hyvä ajatus, saa lisähappea. Toisaalta voi yrittää varjella, ettei kissa satuta itseään mihinkään esim. putoa jostain korkeammalta.  Mutta eihän siihen oikein mitään taikakeinoja ole. Eläinlääkäri ehkä pitkittyneessä tilanteessa voi jotakin tehdä, mutta ei maatiaisihmiset voi kuin rakastaa kissaansa ja yrittää itse pysyä rauhallisina kissan tähden.

Kuullaan kommenteissa mielellään kokemuksia lisää aiheesta, mikäli muillakin on näitä kohtausongelmia ollut tai lisätietoa asiasta.

Kivaa pääsiäisen odotusta kaikille, me mennään kuulemma mökille...jippii! Pitkän talvitauon jälkeen pääsen taas sinne.

from Muska with love <3

Sehän on kohta kevät!

Moikka kaikki enemmän ja vähemmän karvaiset kaverit. Tulin tänne ihan kertomaan, että hyvinhän tässä menee. Ruoka taas maistuu niin maan mahottomasti ja ollaan Mimmin kanssa keksitty kaikenlaisia hauskoja leikkejä.

Emäntä ja isäntä on vähän uudistaneet vierashuonetta ja voi kamala, ne vei sieltä mun lempisohvan pois! Olin suorastaan järkyttynyt. Nyt olen mielenosoitukseksi nukkunut samassa kohdassa lattialla lempityynyni päällä. Lupasivat tosin, että maanantaina tulee uusi sohva, minkähänlainen rotisko lie tulossa. Ja aina kun ovikello soi, niin tavaraa kannetaan sisään tai ulos! Siis aivan sikamaista käytöstä. Olenko muistanut kertoa, että olen sellainen vahti"koira" että kun ovea kopistellaan, niin minähän lähden muristen vastaan, vaikka olen oikeasti tosi kiltti tyttö. Pitäähän se nyt murista, jos sieltä tulee vaikka murtovarkaita, kun on tuo Mimmi-kakarakin kontollani huolehdittavana.
Paitsi, että ei se haittaa kunhan saan rakkautta ja silityksiä ja hyvää ruokaa. Kyllä minä muistan sitten nousta takatassuilleni puskemaan ihmisten käsiä. Aina pitää muistaa olla sopivasti söpö.

Ei ole meillä koplaan kolmatta kaveria vielä kuulemma löytynyt, että katselevat ja miettivät rauhassa. Mokomat eivät tajua, että minähän elän vielä kymmenen vuotta ja aion olla talouden pomo, sekä alfa-naaras, vaikka olisi kuinka pumppuvikaa.
Ai niin, nisäkasvain on ollut tapetilla monen monta kertaa, kyllästyin, kun siitä puhutaan joka tekstissä, joten päätin taas pienentää sitä.

Maaliskuun lopussa mennään taas moikkaamaan eläinlääkäritätiä. Kerrotaan sitten kuulumisia siitä, missä mennään. Meinasivat myös kertoa minun ajoittaisista kakkakepposista mokomat, että pitääkö ottaa näyte. Pyh, minulla on kyllä ihan omat syyni sille hommalle, minkäs teet, jos kramppaa ja pitää vaan äkkiä käydä kakalla? Tosin tällä viikolla taas on suurin osa osunut ihan oikeaan paikkaan ja olen tehnyt iloista kakkarallia aina sen jälkeen.

Emäntä kertoi, että niillä on pääsiäisenä lomaa, että jos hyvä tuuri käy, niin mennään mökille.
Noh, kun katsoo ulos noita lumikinoksia, niin mitähän ne oikein kuvittelee - pyh.

Luvataan tulla taas kertomaan kuulumisia, mutta kuten tiedätte, minähän olen super-yyper-täydellinen kissa ja minulla on kova tahto elää.

Kurnauuu.....Muska

Huonompaan suuntaan?

Tultiin näin helmikuun keskellä moikkaamaan emännän kanssa ja kertomaan kuulumisia. Emännälle alkaa kuulemma olla vähän raskasta päivittää kuulumisia, kun ei ole niin mukavaa kerrottavaa. Mutta niin kauan kun minussa virtaa riittää, niin päivitellään kuulumisia silloin tällöin.

Itse sairaudestahan ollaan kirjoiteltu jo aika paljonkin tässä vuosien varrella ja pidetään aina silmät auki sen varalta, että tutkimuksissa tai muussa hoitoon liittyvässä tulisi uutta tai edistymistä.

Muistetaan kuitenkin se, että jokaisen HCM-kissan tarina on aivan omanlaisensa, eikä mitään ennusteita mistään ole helppoa sanoa. Me kun saatetaan sopeutua elämään huononkin sydäntilanteen kanssa todella hyvin lähes oireettomina.

Minun tarinaani hankaloittaa tosiaan lisäksi tuo nisäkasvain, minkä laatua ei ole pystytty tutkimaan. Nyt alkuvuodesta se on muuttanut taas kokoaan ja muotoaan valitettavasti isommaksi. Emännän mielestä se ei ole minulle kivulias, koska annan sitä tutkia ja siihen koskea. Kovin paljoa sitä nyt ei tietenkään räplätä, mutta aina silloin tällöin havainnoidaan, että mitä muutoksia siinä tapahtuu. Nyt se on kooltaan sellainen ison viinirypäleen kokoinen, mutta ei edelleenkään kovinkaan kiinteästi alustassaan. Emännän mielestä se on kuitenkin mennyt huonompaan suuntaan. Kissoilla suurin osa nisäkasvaimista on pahanlaatuisia, joten siitä lähtökohdasta tässäkin on tietenkin ajateltava. Jossain vaiheessa sairaus siis voi levitä elimistöön aiheuttaen esimerkiksi etäpesäkkeitä keuhkoihin. Emäntä kuulemma pitää yleisvointiani silmällä.

Olen kuulemma vähän laihtunut, hoikka tyttö olen ollut aina, mutta nyt se jotenkin näkyy jo olemuksessani. Tässä oli jakso, jolloin ruoka maistui huonommin. Näitä huonomman ruokahalun jaksoja on ollut ennenkin ja niiden aikana paino on usein päässyt vähän putoamaan. Nyt taas olen ollut herkuttelupäällä ja ihan pyytänyt itse syötävää. Tunnun kuitenkin aina syövän juuri sen verran, mitä tarvitsen.

Maha on välillä kovalla ja karvapallomuodostusta tahtoo tulla tähän aikaan vuodesta aikas lailla, pudotan tällä hetkellä aika paljon karvaa. Harjailevat minua ihan 1-2 kertaa viikossa ja tykkään siitä ihan hirveästi. Nyt olen saanut myös päivittäin vitamiinilisää ja myös kissanmallasta helpottamaan mahan toimintaa.

Emäntä on yrittänyt olla pirteä ja osoittaa minulle rakkautta kovasti, mutta jotenkin minusta tuntuu, että se on vähän surullinen. Se epäilee, että tämä on viimeinen vuoteni, että jotenkin kuntoni on alkanut mennä alaspäin.

Yleinen olemukseni on kuulemma vähän sairaampi. Nukun enemmän, on päiviä, että nukun koko päivän ja käyn ainoastaan välillä syömässä. En myöskään jaksa enää leikkiä Mimmi-kaverin kanssa kovinkaan paljoa, väsähdän nopeasti leikeistä ja olen hetken aina tosi hengästynyt. Läähättelyä ei ole ilmennyt. Emäntä ja isäntä sitten yrittävät leikittää Mimmi-kamuani ja pitää sille enemmän seuraa, koska minä en jaksa.

Sellaista se tämä elämä on. Itse olen sitä mieltä, että minulla on välillä vähän ehkä huono olo ja nököttelen paikallaan sellainen tyhjä katse silmissäni. Mutta kun minulle juttelee, niin piristyn ja "herään" siitä omasta maailmastani. Rakastan edelleen silityksiä yli kaiken ja kehräilen ja juttelen joskus kovastikin, kun saan huomiota.

Mutta ei kai tämä minun suuntani voi olla kuin alaspäin, kun tiedetään, että elän nisäkasvaimen kanssa lisäksi etenevää sydänsairautta sairastaen. Emäntä sanoo, että jokainen päivä, kun tulen vastaan ovelle hänen tullessa kotiin tai innostun leikkimään, pitää olla iloinen niistä pienistä hetkistä. Elämä kun voi olla ohi silmänräpäyksessä.

Kauniita aurinkoisia talvipäiviä toivotellen Muska

Tämä kissatyyny on valikoitunut yhdeksi lempinukkumapaikoistani. 

Muskan tammikuuterveiset: kylmää ja kattien katselua

Tässäpä vähän videoterveistä: Eli kellimistä kehräten :)

Heipsan kaikki! Eipä tässä maata mullistavia ole tapahtunut tammikuun aikana. Hirmu kylmä on ollut ja välillä tämä sisällä olo emännän mielestä näyttää olemuksensa kaikenlaisena ihme touhuiluna, mm. rappusten kaiteiden käyttämisenä kulkemiseen rappusten sijaan. Välillä on hyviä päiviä ja olen joka paikassa riehumassa Mimmin kanssa tai tuijottamassa mitä tapahtuu, toisina päivinä olen enemmän omissa oloissani ja nukun paljon.

Sellaisia muutoksia ehkä noihin meidän leikkeihin on tullut, että välillä joudun ihan sähisemään Mimmille, kun en meinaa enää jaksaa juosta ja se on niin periksiantamaton. Silloin emäntä usein puuttuu siihen. Ovatkin puhuneet jo, että tuolle nuorukaiselle olisi hyvä olla aktiivisempi nuorempi kaveri touhuamaan. Minä kun alan olla enemmän tällainen äidillinen aikuinen. Miettivät nyt sitten miten tekevät, että ottavatko vielä koplaan sen kolmannen kaveeraamaan rasavillin kanssa ja saisin olla enemmän rauhassa vai antavatko vielä asian olla. Jotain itämaisia katteja ne on katselleet, mitä lie ovatkin.

Emäntä ymmärtää, että uusi tulokas taloon voisi olla minulle stressi, mutta toisaalta stressaavaa on myös se, jos en enää oikein jaksa leikkiä ja Mimmi kaipaa sitä seuraa minusta enemmän, mitä jaksan antaa. Emäntä leikkii sen kanssa ihan hirveästi joka päivä, muuten se parkuu ja on tosi levoton, mokoma kakara. Emäntä sanoi, että siinä on jotain itämaista verta ja siksi on sellainen turhautuja. Parkuisiko se uusikin sillä tavalla suureen ääneen? Minä aina menen rukka katsomaan, että mikä sillä on hätänä ja sitten se haluaakin vain leikkiä. Ärsyttävää!
Ovat  jotain kattia jo kyselleetkin alustavasti, onhan se totta, että minun aikani lähteä mamman luokse voi tulla milloin hvyänsä, HCM:stä kun ei parane. Vaikka sydämeni puolesta pärjäisin pidempäänkin, niin lisäksi minulla edelleen on se nisäkasvain. Kyllä minä ymmärrän, että emäntä miettii jo tulevaisuuttakin. Olen kuulemma sille jokatapauksessa todella rakas, se riittää minulle.

Mutta kuten sanottua, siinäpähän töllöttelevät ilmoituksia ja pähkäilevät. Minulla on koko elämäni ollut kissakavereita ja Mimmin ainakin hyväksyin tosi nopeasti ja hyvin. Olisihan se varmaan outoa jos meitä olisi kolme, mutta saisinpa olla kuningatar oikein isolla K:lla!

Hyvää alkanutta vuotta 2016!

Hyvää alkanutta vuotta 2016!

Aina kannattaa uskoa, että ihmeitäkin voi tapahtua. Olen edelleen täällä, vielä tänäkin vuonna ilahduttamassa perhettäni. Vietimme oikein mukavan joulun kotona ja nyt uudeksi vuodeksi tultiin mökille vuodenvaihteen viettoon!

Muistakaa rakastaa paljon ja nauttia elämän pienistä iloista.

<3 Muska