Ottakaa vastaan tuleva vuosi rakkaudella ja ilolla.

Terve kaikille!

Tulin vaan pikaisesti tervehtimään ja kertomaan, että vointini on ollut ihan entisenlainen. Meillä oli hurjan kiva joulu ja saatiin paljon kivoja lahjoja. Yksi hopeinen lahjarusetti on ollut minun suosikkini ja sitä aina välillä viskelen. Karkkipaperit on kanssa kivoja :)

Myös kiipeilypuussa on saatu sovittua Mimmi-kaverini kanssa järjestys, Nyt ei tarvitse painia talon korkeimmasta paikasta kun niitä on kaksi jaettavaksi.

Kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2015! Toivottavasti saan nähdä senkin vielä päättyvän :)

HYVÄÄ JOULUA!

KAUNEINTA JOULUA JOKAISELLE KARVAISELLE YSTÄVÄLLE JA HEIDÄN PALVELIJOILLEEN!

Elämän pieniä ihmeitä....

Tässä kovasti joulua odotetaan. Meille tuli muovikuusi tänä vuonna. Emäntä pelkäsi, että Mimmi-kaverini kaataa sen tai jotain. Ihan se on oikean kuusen näköinen, mutta haisee hassulle.

Tänäänkin ne taas paketoi pari pakettia, kovasti olin siinä touhussa mukana. Sitten meillä on pari kivaa joulukukkaa, joita kävin nuuskimassa. Onneksi en kuulemma niitä maistele. Kaikki kimaltaa niin ihanasti ja kokoajan ne kantaa kaikkea ihania tuoksuvia pussukoita kotiin.

Enää kaksi yötä jouluun. Mimmi-kaverini on ihan ihmeissään tästä kaikesta, välillä emäntä joutuu sitä komentamaan pois kuusen kimpusta. Minä menen ja tassuttelen palloja ihan salaa, kun muut ei huomaa. Emäntä kyllä sanoi minulle, että on se pari kertaa kuullut, kun kuusi on helissyt minun käsittelyssäni. Minä kyllä leikin sillä aika nätisti.

Saatiin Mimmin kanssa isännältä joululahja jo vähän etukäteen. Ihana korkea kiipeilypuu.

On niillä meille kuulemma jotain muitakin kivoja lahjoja. Ne on kuulemma salaisuuksia :)

Niin tosiaan, emännän piti tulla kertomaan, että mikä se joulun pieni ihme on. Se on nimittäin se, että minä olen ylipäätään vielä hengissä ja porskutan ihan hyvävointisena eteenpäin. Käytiin tänään sydänkontrolllissa siellä mukavalla eläinlääkäritätillä. Hui kun siellä oli jännää, yksi kissa jolle maukuilin vastaukseksi ja pari haukkuvaa koiraakin näin.

Minulta otettiin tänään ekg-filmi. Se oli ihan hassua, laitettiin sellaista haisevaa ainetta turkkiin kainaloiden lähelle ja laitettiin sellaiset piuhat kiinni. Siinä sitten nökötin niiden kanssa hetken ja sitten ne katseli tietokoneruudusta sellaisia käppyröitä. Enhän minä niistä mitään ymmärrä kyllä. Mutta jotain ne puhui, että kovasti on muutoksia. Minulla on hyvin leventynyt supistumiskompleksi. Eteisten supistumisesta kertovia aaltoja ei havaita lainkaan. Ajoittain saan rytmihäiriöitä, jolloin pikku sydämeni pysähtyy useiksi sekunneiksi. Pysähdyksistä huolimatta rytmi on tasainen ja syke maltillinen. Eteisvärinää ei käyrän mukaan ole havaittavissa.

Beetasalpaajaa minulle ei voi määrätä, koska minulla on niin matala syke. Emännän mielestä eläinlääkäritäti kirjoitti niin hassusti: "syke kuunnellessa tasainen (mutta Muska kehrää paljon, joten vaikea kuunnella), noin 150/min."

Sitten emäntä kysyi, että kun tuo sydänkäyräkin on niin huono ja kaikki tutkimukset rasittaa minua, että onko se sydänultra edes tarpeen, kun ei minua sitten kuitenkaan voi mitenkään lääkitä. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, että ei rasiteta minua enempää.

Emäntä kertoi myös pelkäävänsä sitä isoa veritulppaa. Se täti määräsi kuulemma jotain lääkettä, mitä voi kovaan kipuun antaa, jos sellainen kohtaus tulee. Mutta muuten me jatketaan samoilla lääkkeillä kuin ennen. Se täti kyllä epäili, että minä kuulun niihin kisuihin, joka lähtee sitten kisujen taivaaseen äkillisesti ja nopeasti. Emännälle se olisi kuulemma helpotus, kai se olisi sitten ihan hyvä homma niin?

Se minun kohtaukseni kuulemma johtui ilmeisesti rytmihäiriön aiheuttamasta hapenpuutteesta aivoissa. Juuri sellaisia ne kuulemma on, koska toivuin siitä niin nopeasti. Toisaalta lääkärin mielestä minä en enää välttämättä koskaan saa sellaista. Kukaan ei voi toki varmaksi tietää, mutta sellaiset voi olla kuulemma ihan ainutkertaisiakin.
Vuoden päästä kuulemma mennään seuraavan kerran sitten käymään.

No mitä minä nyt sitten tässä, pesin Mimmiä heti kun tulin kotiin ja sain käydä valjaissa takapihalla nuuskimassa pakkasta, kun pyysin päästä sinne. Olen kuulemma joulun pieni ihme, että saan olla täällä vielä tässäkin kunnossa.

Mutta nyt minä täällä uudessa kiipeilytelineessä nukun yhdessä Mimmi-kaverini kanssa. Hengittelen nätisti ja levollisesti vailla huolen häivää.

Paketoikaahan lahjoihinne rutkasti rakkautta ja ihania joulun muistoja!

rakkaudella Muska

päivitystä tilanteestani

Ollaan pidetty nyt kovasti yhtä tuon Mimmi-ystävän kanssa. Se välillä hoivaa minua ja minä sitä. Tänäänkin taas leikittiin kovasti, mutta jaksoin ihan hyvin. Emäntä tuossa laskeskeli minun hengitystaajuuttani, mikä pöhkö. Innostuneenakin se oli kuulemma normaalirajoissa. Kisut kuulemma hengittää yleensä sen 20-30 kertaa minuutissa.

Emäntä soitti eläinlääkäriin tänään ja menen seuraavaan sydänultraani 22. joulukuuta. Pitäkää minulle peukkuja! Että minä jakselisin tässä vielä ja ettei uusia kohtauksia tulisi.

Emännän mielestä se minun kohtaus muistutti vähän lievää epilepsiakohtausta kun se nyt on perehtynyt asiaan. Mutta sellainenhan voi tulla aivojen hapenpuutteesta johtuen. Se ei itse oikein jaksa uskoa mihinkään lyhyeen veritulppajuttuun, kun toivuin niin nopeaasti. Emäntä uskoo kohtauksen olleen ennemmin hapenpuutteeseen liittyvä mahdollisesti pienen rytmihäiriön aiheuttama tilanne. Eläinlääkärin kanssa se ei aiheesta tosin päässyt nyt juttelemaan, mutta on etsinyt aiheesta ihan hirveästi tietoa. Mutta kaikenlaiset kohtauksethan tässä minun sairaudessa on mahdollisia!

Emäntää tuntuu tuo tiedon määrä auttavan asioiden käsittelyssä ja se etsii hurjasti tietoa aiheesta englanninkielellä. Se kertoi minulle, ettei suomenkielellä oikein hyvää tietoa ja keskustelua tästä HCM-sairaudesta tunnu löytyvän.
No mitäpä minä noista ymmärtäisin, välillä vaan tuntuu, että se tarkkailee minua nyt ihan hirveästi. Se oikeastaan ärsyttää minua. Ei se taida muistaa, että minä en tästä sairaudestani nyt niin kovin paljon ymmärrä. Elelen vain onnellisia kissanpäiviä ja touhuan milloin mitäkin.

Oireet alkoivat eilen :(

Hei. Emännällä oli voimia vasta tänään tulla kirjoittamaan kuulumisia. Eilen kello seitsemän maissa illalla leikin Mimmin kanssa ja sen jälkeen pötköttelin lattialla.
Emäntä rekisteröi kuinka aloin yhtäkkiä taivuttaa vartaloani kaarelle kohti jalkojani ja heilutin oudosti oikeaa tassuani. Emäntä tuli heti luokseni ja takajalkani suoristuivat kouristuksen omaisesti ja silmäni lasittuivat. Olin kai hetken tajuton. Koko tilanne kesti ehkä minuutin, jos sitäkään. Sen jälkeen nousin ja kävelin hassusti vasen puoli edestä ja takaa selvästi heikompana. Tuokin oire hävisi nopeasti ja menin syömään melkein heti.

Hetken päästä kävelin nukkumapaikkaani kohti ja aloin lyyhistyä alaspäin ja heiluttelin jotenkin hervottomasti vasenta etukäpälääni. Emäntä rauhoitteli minut heti paikalleen ja sekin oire meni ohi.

Koko tilanteen jälkeen olin taas täysin normaali ja söin lisää, sekä pesin itseäni kovasti.

Emäntä opiskeli näistä veritulppa-asioista ja epäilee, että minulla oli jokin lyhytkestoinen pieni tulppa, joka kulki aivoihini ja suli pois :( Se on ollut tosi surullinen, minä taas aika normaali. Lepäillyt olen tänään paljon, mutta mitään näkyvää ei ole jäänyt tästä jälkeen. Toinen aiheuttaja voisi olla hetkellinen hapenpuute rytmihäiriön seurauksena.

Kaikki tapahtui niin äkisti ja minä en kyllä muista siitä mitään. Tilanteeni on siis käynyt vakavammaksi ja nyt ne juttelee, että se ultraääni pitäisi sittenkin tehdä pian. Sanoi soittavansa huomenna sille lääkäritädille ja kysyvänsä aikaa ja koko tästä tilanteesta.

Emäntä on sen oloinen, että se on hirveän peloissaan ja minä en ymmärrä miksi. Niin nätisti olen sille kehräillyt ja esitellyt pörröistä mahaani kuin ei mikään olisi hätänä. Pikkuystäväni Mimmikin aistii jotain ja on ollut nyt illan varsinkin tosi rauhallisesti.

Mutta eihän minulle ole mitään hätää eihän? Onko minun aikani lähestymässä? Enhän minä pieni ymmärrä siitä mitään. Emäntä kertoi, että juurikin näin äkisti oireita voi tulla oireettomalle kissalle. Jokin kollapsi tai halvausoireisto ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta!
Tullaan kertomaan kuulumisia taas pian! Mutta nyt kun olen vielä täällä niin "kurnau" kaikki rakkaat toverit <3 kiitos, että olette olleet mukanamme näinä vuosina <3

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MUSKA

Minä täytän tänään 3-vuotta :) Emäntä on niin iloinen, että sain tämänkin päivän kokea. Sain katkarapuja kuorrutettuna kanapaloilla. Mimmi-kaverini osallistui myös kesteihin. Sain synttärilahjaksi sellaisen kissan tunnelin, millä sitten kovasti leikittiin. Jahdattiin Mimmin kanssa toisiamme vuorotellen tunnelista. Kiva päivä!

Pientä kertausta HCM-sairauteeni liittyen

Hei vaan kaikille. Päätinpä taas tulla vähän kertoilemaan tästä sydänsairaudestani kuulumisia. Kun onhan se totta, että ihmisten ja koirien lailla tuo HCM-mörkö koskettaa myös meitä niin monia kisuja. Ihan niinkin, että sitä ei omistaja koskaan edes tiedä olevan olemassa. Tässä minun sairaudessanihan sydänlihas paksuuntuu yhdestä tai useammasta kohtaa aiheuttaen toisinaan myös erilaisia oireita. Mutta ei meillä kaikilla ole mitään oireita!

Aina on hyvä muistaa, että jokaisella meistä sairaus esiintyy hyvin yksilöllisenä ja itse HCM-tautiakin on olemassa montaa erilaista muotoa ja siitä riippuu muutokset, mitä sydämeen sitten tulee. Jos hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on lievä tai hyvin paikallinen, kisu saattaa olla oireeton jopa koko elämänsä. Vaikeammissa tapauksissa sydän joutuu tekemään enemmän töitä paksuuntumisen vuoksi ja aiheuttaa useammin oireita kuten veden kertymistä keuhkoihin johtuen sydämen sisäisestä paineesta ja paksuuntumisen aiheuttamista toimintahäiriöistä. On myös hyvä tietää, että HCM voi olla seurausta muistakin sairauksista kuten kilpirauhasongelmista tai korkeasta verenpaineesta. Ennen eläinruokien kehittymistä esiintyi myös tauriinin puutteesta johtuvaa HCM-sairautta, nykyään se on harvinaista, koska valmisruokiin on yleensä lisätty tauriinia. Me kisut kun ei aina päästä niitä hiiriä popsimaan.

Mistä taudin sitten voi tunnistaa? No usein kokenut eläinlääkäri saattaa kuulla sivuäänen sydämessä tai rytmihäiriön merkkejä sydäntä kuunnellessaan rutiinikäynnillä. Kissa saattaa olla väsynyt ja ruokahaluton. Myös nukutuksessa voi joskus ilmetä ongelmia ja sairaus huomataan. HCM voidaan todeta kohtalaisen helposti sydämen ultraäänitutkimuksella. Oireettomuus on salakavalaa ja oireet voivat tulla sitten äkisti ihan äkkikuolemana tai veritulppana aiheuttaen halvauksen. Hengityksen nopeutuminen tai nopea hengästyminen voivat myös olla syitä lisätutkimuksiin.

Oireettomien kissojen lääkehoito ei ole vielä tutkimuksissa varsinaisesti osoittanut muutoksia taudin luontaisen etenemisen kannalta. Mutta esimerkiksi beetasalpaajan käyttö voi olla joissakin tapauksissa perusteltua jo tutkimusten varjolla. Ihmisissä vastaavassa sairaudessa tämän lääkkeen käyttö on vähentänyt äkillisen kuoleman riskiä. Kisuilla, joilla on suuri riski saada veritulppa (ultrassa näkyy esimerkiksi voimakkaita verenvirtauspyörteitä sairaudesta johtuen) verenohennuslääkkeistä kuten disperiinistä voi olla hyötyä veritulppien ehkäisyssä.
Kisuilla joilla on jo nesteen kertymistä keuhkoihin tai muualle kehoon sydämen vajaatoiminnasta johtuen, ace-estäjät diureetin (nesteenpoistajan) kanssa voivat olla perusteltuja lääkkeitä. Kaikkiaan lääkehoito kissojen kohdalla on vielä kokeellista ja vielä on pitkä matka siihen, että löydettäisiin hyvä lääkehoito, koska jokainen tapaus on myös niin yksilöllinen. Emäntä sanoi kyllä meillä, että haluaa yrittää lääkehoitoa heti, jos se vaikka vaikuttaisi ennusteeseen edes vähän positiivisesti.

Ennuste voi taudissa vaihdella todella paljon, tämä on hyvä muistaa kaikkien HCM-kisujen kanssa elävien! Sairauden kulku ja sydämen muutokset vaikuttavat siihen kovasti. Sydämen sisällä olevat verenkierron häiriintymiset johtuen muutoksista vaikuttavat paljon ennusteeseen. Sydämen eteisen ahtautumisen taso, sydämen rytmi, sekä verenpaine vaikuttavat paljon ennusteeseen. Yleisesti ottaen kisuilla, joilla on hyvin jäykät sydämen kammiot, häiriöitä verenvirtauksessa, selvästi suurentunut eteinen tai rytmihäiriöitä, johtaa nuo oireet yleensä huonompaan ennusteeseen. Myös nuorella iällä puhjenneet nopeasti etenevät HCM-tapaukset ovat huonoennusteisempia.

Aina on hyvä muistaa, että kissa jolla on hyvin mieto tai hyvin paikallisesti sydämessä näkyvä HCM ilman suurempia verenkierron häiriintymisiä itse sydämessä, saattaa elää täysin normaalin mittaisen elämän!

Me halutaan antaa voimaa ja toivoa teille kaikille, joiden kissoilla todetaan HCM. Emäntä ajatteli joskus, että kun se minunkin sairaus löytyi jo niin nuorena, että en varmaan elä pitkään. Täytän kuitenkin ihan kohta 3 vuotta. Olen saanut viettää ihania kissanpäiviä perheeni kanssa jo enemmän, mitä ikinä luultiin olevan mahdollista. Mennään tässä lähikuukausina sydänultraan uudestaan katsomaan tilannetta, että kerrotaan kyllä sitten ihan täälläkin kuulumiset, että mitä muutoksia siellä sitten havaitaan.

Positiivisia ajatuksia kaikille!

hyvin menee :)

Aateltiin emännän kanssa tulla vaan tervehtimään kaikkia karvakorvien ystäviä. Sinällään täällä ei mitään uutta, eikä ällistyttävää ole tapahtunut. Lunta olen ihmetellyt ja pakkasta. Niin se talvi taas tulee. Lintulautaa eivät ole mokomat vielä laittaneet, mutta kyllä minä ahkerasti lintuja bongailen ikkunan takaa pihapuusta.

Meinattiin ensin, että käydään sydänultrassa tässä kuussa, mutta kun on kaikenlaista hässäkkää ja olen mukavasti jaksellut, niin mennään sitten vasta ensi vuoden puolella. Lähinnä se pitäisi katsoa vaan siksi, että nähtäisiin mitä muutoksia on mahdollisesti tullut ja onko tullut lisälääkityksen tarvetta. Voi minua, vaikka otan kyllä lääkkeet tosi nätisti.

Tuon Mimmi-kaverin kanssa touhuillaan päivät pitkät, se on kyllä ihan hassu kissanpentu. Touhuaa aivan hirveästi ja minä vaan katselen silmät suurena vieressä. Välillä otetaan painia ja sitten käyn sitä pesemässä. Ei se kyllä minun viereen tule nukkumaan, menee aina emännän kainaloon. Kai se emäntä on sille emo ihan niinkuin minullekin. Käyn lähes päivittäin mahaa tassuttelemassa ja kehräämässä, mutta olen minä kyllä joutunut nyt ottamaan tällaisen ison tytön roolin. Pitäähän tuolle vekaralle näyttää miten arvokas aikuinen kissa käyttäytyy.

Emäntää nauratti kun oltiin ensimmäistä kertaa sen työvuoron ajan keskenään kotona. Kun se tuli kotiin, niin minä murisin täällä kun naapurissa joku kolisi. Voi kauhistus, onhan täällä pakko vahtia kun on tuollainen pikkuinen talossa. Joku voi vaikka tulla! Minä en ole kuulemma koskaan ennen murissut millekään äänille. Tuo vekara vaan nukkui tyytyväisenä, kun minä vahdin. On se lasten vahtiminen kovaa hommaa.

Emäntä oli kuulemma vähän etukäteen huolissaan siitä, miten minä jaksan peuhata pienen kissan kanssa. En kyllä hengästy leikkiessä normaalia enempää ja osaan pysähtyä välillä sitten pötkölleen lepäilemään. Yleensä siinä vaiheessa Mimmikin on niin väsynyt, että pötköttelee samalla tavalla. Eli kuntoni on ulkoisesti vielä hyvä pyrähtää leikkeihin mukaan.

Pianhan tuo minun syntymäpäiväkin  on tulossa, mitähän kivaa emäntä ja isäntä minulle hommaa? Puhuivat, että hommaavat varmaan jouluksi uuden kiipeilypuun. (maltan tuskin odottaa).

niin ja tosiaan ps. ollaan toivuttu meidän flunssasta kyllä täysin :)

Mitähän tuo nyt touhuaa?

Opetan Mimmiä syömään seiti-kalaa, se on niin hyvää!

tervettä menoa....

Kyllä me ollaan sitten niin kavereita tuon Mimmin kanssa. Joka päivä riittää leikkiä ja painia.

Niin, halusin tulla kertomaan, että olen lähes parantunut. antibioottikuurini loppuu torstaina ja muistona tästä hässäkästä on minulla nenässä vielä pieni arpi, mutta haava on parantunut. Mitään muutakaan oiretta en ole tässä kehittänyt, kuten ei Mimmi-kaverinikaan.

Mimmi kävi tänään eläinlääkärissä toisella rokotuksella ja todettiin terveeksi. Kuulemma näitä kissaflunssaviruksia on tosi paljon erilaisia kantoja, eikä niihin kaikkiin ole rokotussuojaa olemassa. Onneksi päästiin näin vähällä. Jos jotakuta mietityttää, niin Mimmin rokote vaihdettiin toiseen, joka on kuulemma vähän paremmin siedetty, mutta antaa vastaavan suojan.

Ruoka maistuu ja rennot syysillat lähestyy. Ei meillä ole mitään hätää, enkä ole enää yksin <3 Emäntä sanoi, että nyt kun oireeni häviävät, niin kaksi viikkoa olisi hyvä pitää paussia sellaisista vieraista, joilla on itsellään kissoja. Jatkossa kuulemma riittää ihan normaali yleis-ja käsihygienia. Vasta-aineita on vähän kuulemma huono ottaa, kun rokotukset näyttää niitä veressä joka tapauksessa, että ne ei ole niin luotettavia. Pidetään peukkuja, että me selvittiin tästä nyt ihan tällä!

Tältä minun nenäni näytti vielä pari päivää sitten, nyt sitä arpea ei oikeastaan enää huomaa. Tuo ylempi kuva meistä otettiin tänään. Painiksihan se meni heti kuvan jälkeen :)

me ollaan oltu pipinä...

Nyt ollaan jo paremmassa kunnossa, kuten videosta näkyy....

mutta siis asiaan....

Tässä onkin pari viikkoa vierähtänyt, ettei olla emännän kanssa käyty päivittämässä kuulumisia. Meillä on nimittäin sairasteltu jotakin kissavirusta.

Eli uudella Mimmi-kaverillani oli joku pipi nenässä tullessaan ja käyttivät eläinlääkärissä sitä ja se sai antibioottikuurin. Ajattelivat sen olevan naarmu kynnestä. Viikko sitten minä kehitin samanlaisen haavan nenääni ja sain antibioottikuurin sitten puhelinmääräyksellä samalta lääkäriltä oireen perusteella. Mitään muuta oireita meillä ei onneksi ole ollut.

Kuulemma on lukuisia viruksia, mihin ei rokotuksetkaan pure ja aina rokotuskaan ei ole 100% varma. Minä olen nyt vielä antibioottikuurilla, ensimmäinen teki minulla pahan olon ja meinasin mennä huonoon kuntoon. Antibiootti vaihdettiin toiseen ja nyt olen voinut oikein hyvin ja ollut virkeä.

Emäntä lupasi päivitellä lisää aiheesta, kun kaverini käy eläinlääkärissä rokotuksella ensi maanantaina. Lupasi vähän kysellä lisää, niin sitten on muillekin enemmän tietoa jakaa. On kyllä ollut tuuria sitten, jos me selvitään ihan näillä oireilla. Mimmi-kamuni jo on ihan terve.

Meillä on ollut kyllä hirmu kivaa yhdessä, leikitään kovasti painileikkejä ja juostaan pitkin poikin. Olen ollut hirmu kiltti ja kärsivällinen varaäiti. Niin tuo emäntä ainakin sanoo, en edes sähise Mimmille koskaan. Olen ihan tosi iloinen, että minulla on kaveri, vaikka ollaankin nyt sitten oltu vähän pipinä!

Terkkuja kaikille karvaisille kavereille!

tältä mun pipi näyttää tänään, se oli paljon pahempi, nyt se vaan on tuollainen arpi.

Leikkiä ja muuta virkistävää....

Meillä HCM-kissoilla tahtoo tuo ruokapolitiikka olla välillä niin ja näin. Omalla kohdallani on ollut paljon tapahtumia viime viikkoina. Ensin kuoli pitkäaikainen kaverini Misse ja sitten tuli suruajan jälkeen Mimmi ilahduttamaan elämääni.

Kaikenlaiset elämänmuutokset voivat vaikuttaa meidän karvakorvien ruokailuun ja muihinkin tottumuksiin. Nyt on tuo ruoka taas onneksi alkanut maistua. Tänään emäntä keitti kanaa ja tarjosi sitä minulle ja Mimmille. Se oli pitkästä aikaa hurjan hyvää. Mimmi söi juustoakin, minä en siitä niin välitä. Sitten molemmat otettiin nokareet voita, että saadaan vähän rasvaa. Mimmi on päättänyt syödä minun raksujani, joten minä syön sitten sen. Käy se kai niinkin. Seitikalaakin oli tänään tarjolla, se ei minulle oikein maistunut. Mimmi maisteli sitä mielissään. Se kyllä syö muutenkin ihan hirveästi, vetäisee vielä jotain kissanpennun sörsseleitä kaiken syömänsä päälle.

Me käydään nätisti samoilla laatikoilla. Hiekkaan on tullut sellainen hassu vauvantalkin tuoksu, mutta muuten se on kyllä ihan sitä samaa, mitä on ollut tähänkin asti. Isäntä kertoi emännälle, että aamulla Mimmi oli pissillä avolaatikolla, niin tuijotin sitä ihan 10cm:n päästä ja menin sitten heti nuuhkimaan tekoset. Sitten kävin nuuhkimassa sen pyllyn. Sitten kävin tietenkin itsekin pissillä samaan laatikkoon.

Sitten Mimmi nukkuu ihan hirveästi. Itsekin otan kiitollisena lepotauot vastaan. Minä kun vahdin Mimmin jokaista liikettä sen hereillä ollessa. Tänään taas leikittiin juoksuleikkiä, mutta otan sen kanssa asiat kyllä vieläkin tosi varovasti, kun se on niin kamalan pieni. Sitten leikittiin yhdessä leluhiirellä, tassulla neppailtiin sitä vuorotellen.

Yksi juttu minua kyllä vähän harmittaa. Minulla on sellainen kattoon asti ulottuva kiipeilypuu ja tänään menin pitkästä aikaa sinne ihan ylös nukkumaan. No tuo kakarahan tietenkin keksi paikkani! Nyt se nukkuu siellä ja minä tyydyn kakkosvaihtoehtooni, eli työhuoneen työtuoliin. Kävin katsomassa uudestaankin, että tosiaan siellä se on nyt sitten ruvennut nukkumaan. Yritin itse mahtua sinne samaan aikaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Emäntä jo mietti, että pitäisikö hommata isompi kiipeilypuu, missä olisi molemmille oma paikka siellä ihan ylhäällä. Mimmi kun kanssa tykkää näemmä korkeista paikoista.

Mutta kaikkea pientä pikku puuhastelua ollaan keksitty yhdessä aina kun se on hereillä. Minä en ole enää ollenkaan yksinäinen! Tänään kävin leipomassa emännän mahaakin pitkästä aikaa. Minäkin haluan olla edelleen vauva.

Emäntä puhui, että kohta pitäisi minunkin taas käydä sen lääkäritädin luona. Kuulemma ne taas ajaa kainalosta karvoja ja pistävät pötkölleen pöydälle ja sillä märällä sauvalla hierovat sitten sitä kohtaa. Ja tosiaan siinä laitetaan taas valot pois. Kai ne sitä sydänultraksi kutsuvat. Se kyllä aina jännittää vähän, onneksi isäntäkin on aina siellä mukana.

Olenko muuten kertonut, että olen taas kasvanut? Minä olen nimittäin ylittänyt sen neljän kilon painon, eli olen tullut tukevammaksi ja vantterammaksi. Minulla on myös todella muhkea talvikarva, onhan ne kylmät kelit taas tulossa. Emäntä sanoi, että eläinlääkäri oli ihan oikeassa siinä, että minun äidin rotu näkyy minulla geeneissä tuon kasvun kanssa. Olen kasvanut hitaasti. Ensi kuussahan minulla onkin sitten syntymäpäivä. Mitähän kivaa minä saan lahjaksi?

Olen jaksanut juoksennella hyvin Mimmin kanssa ja olen ylpeä siitä, että en sähise sille enää. Kun ei minua se enää pelota. Lähinnä olen huolissaan, että mitä se pikkuinen aina touhuaa. Laittoivat rikkalapion ja harjankin vessaan, kun Mimmi tykkäsi jyrsiä sitä harjaa. Vaihtuukohan sillä hampaat? Sillä on ainakin sellainen pipi huulessa. On varmaan poloinen satuttanut sen johonkin. Se oli kyllä jo tullessa, siitä emäntä on ollut vähän huolissaan ja sanoi, että vie Mimmin lääkäriin, jos se ei ala parantua. Kunhan tuo pikkuinen malttaisi ottaa vähän rauhallisemmin, että ei satuta nenää aina uudestaan. Kyllä se tosin syö ihan hyvin ja on pirteä, että ei kai tuo nenä niin kipeä ole.

Mutta on tämä jännää aikaa ja elämä muuttunut kyllä paljon virkistävämmäksi. Odottelen kovasti, että Mimmi kasvaa vähän, niin voidaan ottaa sitten kunnon painit. Nyt minä kurnuttelen sille ja juoksen huoneesta huoneeseen. Se on niin hassu, kun se tulee perässä.

Kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 3

Voih kun minä olen ihan haltioissani. Kuinka tuo pieni kisuvauva leikkii aina kun se on hereillä. Seuraan silmä tarkkana sen touhuja. Ollaan otettu pieniä juoksuja yhdessä. Menen lähelle heti kun sen meno äityy liian villiksi, pitäähän sitä pientä nyt vahtia! Sehän voi vaikka satuttaa itsensä.

Emäntä ja isäntä on sitä mieltä, että olen alkanut olla taas oma itseni. Ruokahalu on palaamassa ja hereillä ollessani seuraan silmä kovana pikkuMimmin leikkejä. Se on niin suloinen vauva. Se sirkuttaa minulle hiljaa leikkiessään. Emäntä sanoi, että se on sitä kutsukurnutusta.

Otettiin tässä jo muutama juoksuleikki yhdessä. Vielä en ole uskaltanut kovempaan painiin ruveta, kun toinen on niin pikkuinen. Mieleni tekisi kyllä ihan hirveästi. Kun Mimmi nukkuu, käyn nuuskimassa sitä ja alan leikkiä leluilla, jos se vaikka tulisi leikkimään minun kanssa. Sitä on niin kiva katsella, kun se leikkii.

En enää sähise Mimmille, enkä säikähdä sen äkkinäisiä liikkeitä. Tänään jo kerran sen ohimennessä pesin sen päätä. Poloinen on niin pieni, että kyllä se pitäisi päästä pesemään ihan kunnolla.

Emäntä sanoi, että se taitaa nyt varoa vähän minua, kun alkuun äkkäilin, mutta kuulemma ajan kanssa meistä tulee varmasti kaverit.

Voih, minä en ole enää yksin <3

Jos Mimmi on liian pitkään poissa silmistäni, menen etsimään sitä. En malta nykyään olla enää kovin pitkään omissa oloissani.

On se kyllä pieni!

Mene nyt varovasti niissä portaissa!

Yritin houkutella Mimmiä pesään, mutta se vaan riehui.

Tuolta se Mimmi nyt sitten näyttää.Se on nyt 13-viikkoa vanha.

kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 2

En saa silmiäni irti tuosta pikkukissasta. Tuijotan sen leikkejä aivan lumoutuneena, mutta en ole vielä itse uskaltanut sitä leikkiin haastaa.

Ollaan mieluusti jo samassa huoneessa kokoajan. Seuraan Mimmiä minne se meneekin, pitäähän sitä paimentaa.

Joskus se tekee sellaisia äkkiliikkeitä, niin pitää vähän sähähtää. Mutta ollaan me jo nuuskittu toisiamme. Emäntä sanoo, että tutustuminen etenee ihan hyvää vauhtia. Tänään otettiin ensimmäiset kuonohaistelut ihan kahdestaan, haisee se kyllä tytölle. Siinä alkaa olla myös jotain muuta tuttua tuoksua.

Pitää minun nyt kuitenkin vielä osoittaa olevani se kuningatar täällä. Tuijotan tuota pikkukissaa herkeämättä, kun kukaan ei huomaa :) Ruokahalu minulla meinaa olla vähän huono. Emäntä laittoi minulle katkarapuja tarjolle, mutta pisti ne tiskipöydälle. Enhän minä sieltä osaa syödä niitä. Sanoi tarjoavansa ne lattialta kunhan Mimmi nukkuu, kun ei se halua, että pieni kissa vielä syö sellaisia.

Ehkäpä minä kohta uskallan jo vähän leikkiä sen kanssa...

Kuka on tunkeutunut reviirilleni osa 1

Jassoo...no nyt minä sitten ymmärrän, että mitä se kaikki Mimmi-juttu oli ja hössötys. Toivat tänne vieraan kissan!!! Ja tuollaisen rääpäleen vielä kaikenlisäksi! Se söi meikäläisen ruoat ja kävi vielä minun hiekka-astiallakin!

Noh, kai minä itsekin olin joskus pieni? Mimmin tulosta on nyt 6 tuntia aikaa. Tuossa se nukkuu tyytyväisenä isännän kainalossa ja minä nuuskin vimmatusti paikkoja ja käyn  tutkimassa kaikki mihin se on tohtinut pikku käpälänsä laittaa. Kehtasi vielä leikkiä minun palloradallakin! Sehän on minun!

Misse opetti minut hyvin, ranskaa puhutaan ensin ja näytetään kaapin paikka! Eli ensin pähisin ja murisin. Sitten pakenin. Sitten olen kyllä ollut ihan superkiinnostunut sen touhuista, mutta enhän minä sitä nyt voi kenellekään myöntää. Kasvothan siinä menisi.

Näin yöllä on hyvä hetki hiippailla ja nuuskia joka nurkka. Kun se kakara ei ole hereillä ja kukaan ei ole vahtimassa minun touhujani!

Kaikkeen sitä pitää katin nyt sitten tottua!!!
MUTTA MINÄ OLEN KUULEMMA NYT SE ALFANAARAS! Muistakaakin se!

Huomenna päättyy pitkä yksinäinen odotukseni

Emäntä kertoi, että huomenna se Mimmi sitten tulee meille. Pitkä aika on ollut yksin. Olen ollut kuulemma vähän masentunut ja tosi seurankipeä.

Tänään ne kantoi sellaisen ison kassin ruokia kaupasta ja tuli jotain uudenlaista kissanhiekkaakin. Vauvatalkin tuoksuista kuulemma. Kuuluuko vauvakissoilla olla vauvatalkin tuoksuista hiekkaa? Sitten ne toi uuden kantolaatikon. Siitä olen kyllä vähän ihmeissäni. Ne pisti sinne Misse-kissan lempivillapeiton. Kävin heti tutkimassa, onko siellä kissa. Ei ollut, mutta jotain tuttua tuoksua siinä peitossa kyllä oli!

Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa jännittämään, kun tuollaisia juttuja tuovat. Ai niin, mökiltä on tuotu tuttu hiekkalaatikko tänne. Se oli meillä ennen siellä käytössä, nyt siellä on uusi. Mitähän ne sillä meinaa? Minullahan on jo monta hiekkalaatikkoa.

Jotakin on tekeillä. Emäntä ja Isäntä puhuu minulle Mimmi-kissasta, joka on kuulemma ihan vauva ja sille pitää olla nätisti. Olen kuullut sen nimen nyt tosi monta kertaa ja höristän aina korviani sen kuullessani.

Emäntä harjasi minut ja leikkasi minulta kynnet. Antanut joka päivä myös vitamiineja. Sanoi, että tulen vastustuskykyisemmäksi, kun on pikkuinen tulossa. Pienet pennut voi aina tuoda kausiflunssaa mukanaan, eikä se tällaiselle HCM-kisulle olisi hyvä juttu. Minulla muuten oli itsellänikin pienenä pieni flunssa, silmät rähmi ja nenä vuoti, mutta se meni itsestään ohi. Se tavallinen kausiflunssa kuulemma meneekin. Eläinlääkäri sanoi silloin, että sairastetaan kuten pikkulapset, että saadaan sitten vastustuskykyä. Se Mimmi on kyllä kuulemma rokotettu, se oli emännälle kuulemma tärkeätä pentua valitessa.

Nyt kyllä vähän jännittää....

Millonkohan isäntä pistää vähän narua uusiksi tähän raapimapuuhun?

runo Muskalle

Isä kaikkien pienten kissojen,
Isä meidän jokaisen.
Voinhan tehdä toiveen pienen hennon,
mukana taivaalle kyyhkyn lennon.

Vaikka sateenkaarisilta odottaa,
on siellä joku, joka kisuani tavoittaa.
Odottaa luokseen lailla perhosen kosketuksen,
vaikka olisit jo antanut lupauksen.

Anna kissan pienen täällä jatkaa,
polkuaan pientä, yhteistä matkaa.
Anna sen vielä iloa tuoda,
rakkaita muistoja meille luoda.

Tiedän on aika valuva pois,
kunpa terve hän olla vois.
Kunpa viettää vois vuosia monia täällä,
luonamme sen ihmisten maan päällä.

Mutta niin ei kirjoitettu tähtösiin,
jostain syystä näin päätettiin.
On Muskalla pieni sydän kultainen,
se sydän on rikki ja hiljainen.

Se jaksaa vielä voimaa antaa,
pienen kissan elämää harteillaan kantaa.
Tiedän sen päivän tulevan,
pienen kisuni kuolevan.

Sä silloin hänet matkaan saatathan,
mukana tähtien siihen siltahan.
Paikkaan jossa ei ole sairautta ei pelkoa,
ei ole katkeruutta, pelkkää toivoa.

Toivoa siitä, kuinka jälleen näemme,
paikassa jossa eroa emme.
Siihen asti sä kanna kissalasta,
aivan pikkuinenhan se on vasta.

Kanna kätösin tässä maailmassa,
sille niin ihmeellisessä ja valtavassa.
Älä anna sen tuntea murhetta,
vain iloa, turvaa ja rakkautta.

Kun se kepein askelin,
yöunelle käpertyy iltaisin.
Kun se ei tiedä tulevaa,
ei ymmärrä aikaa valuvaa.

Jotakin hän täällä opettaa,
kunnes sydän pieni lopettaa,
jokaiselle meille tulevaisuuteen,
jättää paikan tyhjän, siirtyy ikuisuuteen.

Kiitos jos kuulet sanani,
se olisi ainoa toiveeni.
Että tämä pieni olento hento,
ei olisi pelkkä tähdenlento.

ruokahaluttomuudesta....

Tultiin emännän kanssa kertomaan HCM-kissoille tyypillisestä ongelmasta, eli ruokahaluttomuudesta. Niin sanottu kissan anoreksia on yksi tyypillinen oire tässä sydänsairaudessa. Joillakin sairastuneilla kisuilla sitä esiintyy. Moni omistaja tulkitsee sen nirsoiluksi, mutta kyseessä voi myös olla yleinen ruokahaluttomuus. Vaikka olisi kuinka sitä lempiherkkua tarjolla, niin silti ei maistu ja tassulla vaan peitetään ruokaa.

HCM-sairauden kanssa elävälle kissalle tasapainoinen hyvä laadukas ruokavalio on erittäin tärkeä asia. Kuivaraksut kannattaa valita laadukkaista merkeistä ja raakaruokintakin on suotavaa lisäaineettomuuden, sekä tauriinin saannin takaamiseksi.

Minulla on tätä syömättömyyttä tullut iän myötä lisää lähinnä nirsoilun muodossa. Syön pieniä annoksia kerrallaan useita kertoja päivässä. Raksuja ja raikasta vettä on tästä syystä aina tarjolla. Minulle ei valitettavasti tahdo maistua raaka liha ja kanaakaan en nykyään enää haluaisi syödä. Kuivakana maistuu ja sellaiset pakastekuivatut kanapalat ovat lempiherkkuani. Niitä saan muutamia päivässä ja lääkkeiden oton yhteydessä palkintona.

Pidän katkaravuista, sei-kalasta ja applaws-tonnikalavalmisteista. Raksuissa maistuu joka laatu, lempimerkkini on royal canin.

Emäntä antaa minulle joka päivä aptus Multicat-tabletin. Siinä on vitamiineja. On kuulemma harkinnut tuon kalaöljynkin hommaamista minulle. Lisäksi saan nykyään päivittäin kissanmallasta. Sitäkin saa apteekista ja ehkäisee hyvin karvapalloja, sekä lisää vähän ruokahalua.

Hyvällä mahdollisimman monipuolisella ravitsemuksella voit auttaa HCM-kisua elämään pidemmän paremman elämän. Jos ruokahaluttomuus kuitenkin vaivaa, niin kannattaa varmistaa ravintolisillä riittävä vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Kuivaraksuihin toki lisätään myös kissalle tärkeitä vitamiineja, siksi me emännän kanssa suositellaan korkealaatuisia raksuja.

Eläinlääkäri on hyvä antamaan vinkkejä ja neuvoja kisujen ravitsemukseen. Jos ei ole varma, saako kisu tarpeeksi tarvitsemiaan ravintoaineita, niin kannattaa kysyä ja miettiä yhdessä lääkärin kanssa. Joskus eläinlääkäri voi sitten ihan määrätä tuhdimpiakin vitamiineja tarpeen mukaan.

Muistakaa, että tauriini on tärkeä aine meille kissoille! Jo sen puute voi laukaista HCM-sairauden. Nykyään se on tosin harvinaista, koska eläinten valmisruokiinkin on lisätty yleensä tauriinia.

Tässä videossa otan kissanmallasta...se on tosi namia :) Muistathan, että mikäli haluat antaa kissanmallasta, niin pidä väliä lääkitykseen nähden. Mallas voi vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen. Meillä pidetään pari tuntia lääkkeiden annon molemmin puolin.

ikävystyttää...

Emäntä on puhunut kovasti isännän kanssa Missestä. Minä itse olen hiljaa mielessäni mietiskellyt sitä, ihmetellyt, miksi se ei enää ole tullut takaisin. Oltiin taas mökillä yötä viikonloppuna. Ei Misse ollut sielläkään, vaikka siellä oli paljon paikkoja, missä se aina oli. Tuttuja tuoksujakin löytyi.

Reippailin taas ulkona isännän kanssa lenkillä ja istuskelin pihassa, mutta en viihtynyt siellä niin paljon, kuin kesällä.

Kotonakin nukun tosi paljon. Innostun kyllä leikkimään, jos kanssani leikitään. Ruokahalukin on taas tällä viikolla ollut huonompi. En kyllä osaa sanoa miksi. Emäntä sanoi, että kissat monesti syövät paremmin laumassa eli kun on muitakin kissoja. Minä vaan haluaisin nukkua ja käyn sitten välillä polkemassa emännän mahaa.

Tuijottelen isäntää ja emäntää paljon milloin mistäkin. Emäntä on varma, että olen ikävystynyt. Minulla ei ole sitä kissakaveria täällä, jonka kanssa jutella, hoitaa kauneutta, ehkä vähän leikkiäkin. Eipä tuo Misse enää pitkään aikaan leikkinyt minun kanssa. Oli niin vanha. Minä olisin kyllä tykännyt painia.

Emäntä puhuu myös siitä, kun ne lähtee hakemaan sen uuden kissan. Antavat sille kuulemma nimeksi Mimmi. Emäntä aina sanoo, että kohta en ole yksin enää, saan ikioman kissavauvan. Voinkohan minä ajatella, että se on minun oma? Saankohan minä hoivata sitä ja leikkiä sen kanssa, vai sähiseekö se minulle, kuten Misse viime aikoina aina teki? Siihen ei ole kuulemma enää kuin pari viikkoa kun Mimmi tulee. Olen odottavainen, mutta enhän minä oikeastaan ymmärrä mitä se Mimmi-kissan tuleminen oikein tarkoittaa. Kai ne sitten tuo jonkun uuden kaverin minulle, mutta en minä oikein osaa vielä mitään kunnolla aavistaa.

Emäntä näytti minulle Mimmin kuvan. Katsoin sitä tiiviisti ja aloin kehrätä ja polkea mahaa samalla kuvaa katsellen. Höristän myös kovasti korviani kun kuulen sen nimen.

Emäntä sanoo, että sairaudestani huolimatta minun pitää saada elää tavallista kissan elämää. Ragdoll-geenieni vuoksi tuskin olen pidemmän aikaa yksin viihtyvä kissa. Siksi se ottaa minulle ystävän, että saan jakaa elämääni lajitoverin kanssa. Onneksi emäntä ymmärtää, että näinhän se asia minun kohdallani on.

Tästä kuvan ilmeestä emäntä ymmärtää kuulemma minun olevan yksinäinen ja ikävystynyt.
Rakkaita terveisiä kaikille karvaisille lukijoilleni ja heidän isännilleen ja emännilleen. Odottavan aika on pitkä....

harmaa syksy saapuu harmaan ystävän kanssa....

Tässä on viikko ehtinyt vierähtää Missen poismenosta. Oltiin viikonloppuna mökillä ja siellä oli sellainen hassu kumpu minkä ympärillä oli kiviä. Emäntä laittoi sinne kynttilän palamaan koko viikonlopuksi. Se kertoi minulle, että se on Misse-ystäväni viimeinen leposija. Oli siinä päällä pari keltaista ruusuakin.

Noh kyllähän minä sitä sieltäkin vähän etsiskelin, kun oli tuttuja hajuja siellä. Kotona en ole niin etsinyt, tiedän kyllä, että se ei tule takaisin. Olen kuitenkin ollut hiljainen omissa ajatuksissani asustava katti ja välillä pyydellyt ihan hirveästi hellyyttä. Leikkiäkin olen vähän yrittänyt ja ruoka onneksi minulle maistuu.

Nyt vain tuntuu, että elämästäni puuttuu se palanen. Aika tulee pitkäksi ja sitä vaan jää helposti nukkuilemaan. Tänäänkään en jaksanut mennä emäntää vastaan kun se tuli töistä, yleensä menen aina. Emäntä sanoi, että varmasti emoni ragdoll-geenien myötä en oikein tahdo viihtyä yksin. Se on varmaankin totta. Kovasti olisin viimeaikoina halunnut leikkiä Missen kanssa, mutta kun ei se oikein enää halunnut kun oli niin vanha, pähisi vaan minulle välillä. Mutta olihan se kivaa, kun oli edes jotain kissaseuraa.

Tänään emäntä kertoi minulle, että saan uuden kaverin, koska tunnun kärsivän tästä tilanteesta. Meille kuulemma tulee syyskuussa joku pikkuipana tyttö. Minusta tulee kuulemma alfa-naaras ja saan vastuullisen tehtävän sen tavoille kasvattamisessa. Näytti se minulle kuvankin. Sitä pitkään katselin ja poljin samalla vimmatusti emännän mahaa.

Kuulemma aika on hyvä nyt, kun sydämeni on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa ja jaksan meuhata. Helpompaa on sitten sairaspäiviä vietellä myöhemmin elämässä, kun toinen on jo isompi. Toisaalta eipä tuo minun sydämelleni tekisi hyvää olla yksinkään, kun kaipaan toista kisua.

Että tänne nyt sitten kirjoitellaan kuulemma kuulumisia ja miten meillä pyörähtää asiat käyntiin :)

Pitäkää itsenne kissamaisina ja muistakaa kanssani Misseä tuolla puolen yhtenä kirkkaana taivaan tähtenä.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle ystäväni Misse!

Tänään aika pysähtyi. Rakas ystäväni Misse nukkui pois. Se oli vanha ja sairastui äkillisesti. Emäntä kertoi, että eläinlääkäri oli sanonut sen olevan 15-17-vuotias, enkä minä osannut ollenkaan aavistaa, että se oli niinkin vanha. Emäntä kyllä kertoi erehtyneensä sen iässä, kun se oli kuulemma löytäkissa, että sen oikeaa ikää ei edes tiedetty. Se tuli kipeäksi viikonloppuna ja emäntä ja isäntä hoivasi sitä vuorotellen. Antoivat vettä ruiskulla ja jotain ihme tahnaa suuhun. Minä katsoin silmät suurena, että mikähän Missellä mahtaa olla hätänä! Tänään ne sitten vei sen jonnekin ja toivat takaisin ihan kummallisena. Pelästyin ensin hieman, ihmettelin mikä sillä on, se haisi hassulle. Sitten tajusin, että sehän ei hengitä enää. Emäntä otti minut vierelleen ja mentiin yhdessä katsomaan uudestaan. Siinä se nukkui, eikä herännyt. Sillä oli joku kukkakin käpälässä. Sanoivat vieneensä sen mökille nukkumaan ikiunta. Olen ollut aika hämillään kaikista kynttilöistä ja hiljaisuudesta nyt illalla, mutta olen myös kehrännyt ja syönyt. Se oli niin sairaanoloinen ja se kävi kertomassa minulle lähtevänsä. Niin emäntä epäilee, koska en nähnyt kun se vietiin tai en jotenkin noteerannut sitä, mutta olin piilossa kun ne tuli kotiin, enkä tullut ovelle vastaan kuten yleensä tulen. Nyt nukun levollisesti, emäntää vähän itkettää...minä itken yhden pienen kissan kyyneleen Missen muistolle.

Nyt me ollaan täällä kolmestaan, emäntä, isäntä ja minä...mitähän tästä tulee. Yritän nyt nukkua, suru pienessä sydämessä. Kiitos Misse kaikesta, olit minulle niin rakas. Viethän äidille terveisiä!

Tässä me emännän kanssa hoivataan Misseä viime lauantaina kun se oli niin kipeä. Yritin kertoa sille, että pitäisi juoda kun nyt on niin hienoja kippojakin.

Kauneudenhoitohetki Missen kanssa parin vuoden takaa.

Katsottiin Missen kanssa aina yhdessä lintuja.

Missen kanssa ensimmäisenä kesänä mökillä.

Emännän ja isännän loman alussa saatiin mökillä kalaa. Aina syötiin samalta lautaselta

Tästäkin paikasta tulee varmaan tosi yksinäinen ulkoilla nyt kun sinä et ole enää Misse täällä.

huh hellettä

Emännän kanssa tässä pohdittu, että miten me kaiken karvaiset kaverit jaksetaan näillä helteillä, kun ei nuo ihmisetkään meinaa jaksaa tehdä mitään. Me oltiin tässä taas kovilla helteillä mökillä, siellä on vähän viileämpää. Nyt taas mennään viikonloppuna pariksi päiväksi kun emännällä alkaa vapaat. Kissakaverini Misse on jo sen verran iäkäs, että tahtoo väsähtää helteillä ihan täysin. Sehän saa olla mökillä nykyään vapaana, mistä minä olen kyllä vähän kade. Emäntä sanoi, että puusta itseni löytäisin, jos vapaaksi pääsisin, mutta narussa ulkoilen kyllä ihan sujuvasti monta tuntia.

Misse muuten sai pari myyrääkin ja toi minulle yhden ihan elävänä. Hyi että, mitä sille nyt olisi pitänyt mukama tehdä? Emäntä sanoi, että se yritti opettaa minua metsästämään, kun olen tällainen ikäni sisällä ollut kissa. Enhän minä siitä niin perustanut, kun se siinä minua toljotti. Sitten kun se lähti liikkeelle, niin kiinnostuin kyllä. Mutta kun enhän minä sitä sitten saanut enää kiinni, kun oli ne hiton valjaat päällä. Pääsi mokoma karkuun.

Misse on ihan läähätellytkin välillä reissuiltansa palattuaan mökillä, mutta minä en ole läähättänyt kertaakaan. Enkä pakene auringostakaan varjoon ulkona. Sydänsairaudestani huolimatta pärjään hyvin näillä helteilläkin. Joskus emäntä on viilennellyt meitä kostella kylmällä pyyhkeellä pyyhkien, mutta enpä minä tuosta ole niin perustanut. Misse-kaverini tuntuu tykkäävän siitä kun sillä on kuuma.

Mutta maltetaan nyt vaan, ei tämä ihana kesä ja helle ikuisuuksia kestä! Kohta se syksy taas kolkuttelee ovella, vaikka nyt onkin niin mukavan kesäistä. Emäntä laskeskeli, että täytän tänä vuonna kolme vuotta. Juuri eilen kuulin niiden puhuvan isännän kanssa, että ihmeen hyvin olen pärjäillyt sairaudestani huolimatta. Mutta niinhän minä olenkin! Vaikka se emännällä on aina välillä mielessä, että oireet voi tulla milloin vain, niin toivon ettei se kovin sure. Elän kuitenkin onnellista kissanelämää.

kissanpäiviä....

 Emännällä ja isännällä on ollut nyt kesäloma ja ollaan oltu koko loma mökillä :) olen ollut täällä niin onnellinen ja olen osoittanut itsestäni uusia asioita. Olen esimerkiksi oppinut syömään ruohoa, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Lisäksi olen osoittanut melkoisesti luonnetta vaatiessani ulos. Saatan istua ulkona eripuolilla mökkipihaa monta tuntia katsellen perhosia ja kuunnellen lintukonserttia. Rantapolkua kipitän reippaasti järvelle asti ja katselen laiturilta vesikirppuja. Välillä olen kyllä hieman hassu kun saatan hypätä yllättäen puuhun enkä millään haluaisi päästää rungosta irti. Emäntä väittää, että jos olisin vapaana, niin varmaan päätyisin puun latvaan asti. Aloitan ulos vaatimisen jo yleensä heti aamusta, sitten onkin kiva syödä ja nukkua mökissä. Ei ole niin kuumakaan kuin kaupungissa.

On minulla kyllä muutakin jännittävää kerrottavaa. Sain tässä yksi päivä melkein hiiren kiinni. Se oli tullut sisälle mökkiin ja emäntä heräsi sen vikinään kun otin sitä kiinni keittiössä. Pääsi harmi vaan karkuun. Sitä me Misse-kaverini kanssa sitten kytättiin tuntikaupalla kaapin alta odotellen. Ei sitä sitten enää näkynyt, pääsi karkuun mokoma. Sain myös melkein kiinni surenkorennon. Se tuli isännälle ihan yllätyksenä kun istuin pihatuolissa ja siitä sen melkein nappasin ilmasta kiinni. Olen siis päässyt täällä maalla luonnossa toteuttamaan luontaisia vaistojani kissana, mikä on aivan ihanaa. Menisin kyllä kernaasti vapaana, mutta eihän nuo kaupunkilaiset uskalla minua vapaaksi päästää. Enhän minä sitten varmaan oikein ymmärrä kaikkia vaaroja, mitä täällä metsässä piilee. Onpahan mökin pihassa kerran ollut kuulemma ilveskin!

Olen kyllä todella nauttinut lomastamme, eikä minulla ole ollut edelleenkään mitään suuremmin näkyviä oireita sairaudestani huolimatta, edes näin helteillä. Mukavasti jaksan paistatella päivää auringossa ja osaan sitten levätäkin tarpeen mukaan. Täällä mökillä se unikin maistuu välillä tosi hyvin.

Taidanpa painella nyt pienillä päiväunille, että jaksan taas illalla ihmetellä luontoa. Emäntä sanoi, että yöllä lenteli lepakko. Sen kyllä tahtoisin nähdä! Kivaa kesää kaikille <3

pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

Näin se on ihana kesä alkanut, vaikka emäntä ja isäntä vielä kesälomaansa odottelee. Minulle jokainen päivä on yhtä lomaa! Ollaan oltu taas mökilläkin, siellä saa ihmetellä perhosia, kukkasia, luontoa ja sen ihmeellisiä ääniä. Kuumakaan ei tunnu minua haittaavan toisin kuin kissakaveriani Misseä. Se raukka kun on niin musta, että hakeutuu aina vilpoisiin paikkoihin helteillä. Emäntä ei minusta ole kuulemma huomannut kuumuuteen liittyviä ongelmia ja että hakeutuisin jotenkin erityisen varjoisiin paikkoihin. Ulkoillessanikin ihastelen auringon paistetta silmät sirillään. Sydänsairauteni kanssa ei siis helle ainakaan tee ongelmia.

Myöskään kovat ukonilmat eivät ole minua säikytelleet. Kun oikein myrskyää, menen ihmeissäni ikkunaan katsomaan mitä ulkona tapahtuu. Ainoa asia mikä minua kyllä pelotti oli viimeksi mökiltä kotiin ajaessamme se hirvittävän kova sade, mikä paukutti ikkunaan. Silloin maukaisin muutaman kerran, mutta minulle sitten juteltiin mukavia ja olo helpotti heti. Onneksi se kova sadekin kesti vain hetken.

Olen voinut muutenkin oikein hyvin. Karva kiiltää ja puhtia riittää. Olisin mökillä kernaasti ottanut kimalaisen kiinni, kun se oli eksynyt sisälle. Emäntä ei antanut, siitä vähän kyllä loukkaannuin, ja itsepäisesti yritin mennä kimalaisen perään. Emäntä sanoi, että ne kuulemma pistää ja tassu voi tulla tosi kipeäksi. Kärpäsiä on myös kiva jahdata ja siihen hommaan se ei onneksi puutu. Olen minä tainnut mutustella pari sisälle eksynyttä hämähäkkiäkin. Hauskinta on jahdata kärpästä ikkunasta emännän sylistä, sillä tavoin ylettää paljon korkeammalle. Meillä kissoilla kun on se luontainen halu metsästää itsellemme riistaa. Hiirtä en ole koskaan saanut kiinni, kerran näin metsähiiren. Olin aivan lähellä ja olisin minä sen kai saanut pyydystääkin, mutta päätin vain katsella mitä se touhuaa. Emäntää se vähän huvitti, en kyllä ymmärrä miksi.

Ai niin, meidän takapihalla kävi pari päivää sitten aivan ihana punavalkoinen kissa. Se minua ikkunan takaa katseli ja minä sirkutin sille ihastuneen naukumakonserton. Isäntä sitten ajoikin sen pois. Minä kun olisin taas kernaasti ottanut heilan helluntaiksi! Mutta mites se menikään, jos ei heilaa helluntaina niin jonoksi asti juhannuksena? Emäntä kyllä sanoi minulle, että vaikka olenkin leikkaamaton kissa, ei sydämeni kestäisi myöskään raskauksia sen enempää kuin nukutusta. Ja minulla poloisellahan on se geeni, että saattaisin siirtää sairauden jälkeläisiinikin, vaikka ei hän se siirtyminen sairaudeksi asti ole koskaan täysin varmaa.Olisin yhtä hyvin itsekin voinut jäädä vain kantajaksi sairastumatta koskaan. Joskus on mietitty, miten kahdelle sisarelleni kävi, todettiinko niillä HCM?

Kun minulla tämä sydänsairaus todettiin, niin emäntä otti yhteyttä sinne kotiin, missä synnyin ja kertoi löydöstä. Että ilmottaisi eteenpäin sitten muillekin, että käyttävät kissansa lääkärissä. Geenihän siirtyy kantajalta 100% jälkeläisiin. Minulla kävi kurja tuuri, kun isukki oli ilmeisesti maatiaiskissa. Saattoihan sekin sitä geeniä kantaa, onhan sitä myös tavallisissa kissoissa. Kantajuus ei kuitenkaan kuulemma tarkoita sitä, että sairaus koskaan puhkeaa. Olisihan tuo varmasti emännällä ollut helpompaa elää ilman sitä tietoa, mutta kun se on aina niin valveutunut kaikesta.

Mutta mitäpä minä oireeton pikku kisu noista tiedän, kun kerta voin ihan hyvin ja olen onnellinen. Kaikkihan me viivymme täällä oman aikamme, myös me kisut.

Ihania kesäpäiviä toivotan kaikille. Älkää surko elämää eteenpäin liikaa, on paljon helpompaa nauttia täysin rinnoin jokaisesta hetkestä päivä kerrallaan!

kesän tulo...karvaongemia ja kuumuutta

Jokainen kissanomistaja tietää milloin kesä on tulossa. Voi sitä karvanlähdön määrää. Emäntä sanoi, että meilläkin on yksi tuoli aina ihan valkoisenaan karvoistani, kun käyn siinä nukkumassa. Kaikkihan tietää myös mitä karvanlähtöaikaan kissa tarvitsee. Harjausta, harjausta ja vielä kerran harjausta.
Joskus lyhytkarvaisellekaan kissalle ei edes kerta viikkoon riitä tähän vuodenaikaan. Kissa toki pesee itseään ja pyrkii huolehtimaan turkistaan, samalla sitä karvaa sitten kertyy sinne meidän pikku mahaan. Meillä kaverini Misse osaa syödä ruohoa ja sitten aina oksentaakin välillä karvatollukoita. Emäntä laittaa sille jo hyvissä ajoin keväällä kissanheinää kasvamaan. Sitä saa eläinkaupoista ihan kätevinä valmiina kasvatusastioina. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi heinää pitäisi syödä. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole epätavallista, läheskään kaikki kissat ei käytä heinää suoliston puhdistamiseen.

Eli minun kohdallani tuo harjaus on ensisijaisen tärkeää. Tuossa aikaisemmin keväällä sitten kuitenkin kerkesin keräämään sitä karvaa mahaani ja oksentelin karvapalloja. Meillä emäntä on keksinyt siihen oivan hoidon. Apteekista saa valmistetta nimeltään kissanmallas. Sitä annetaan nökerö suoraan suupieleen tai suuhun. Se on sellaista siirappimaista valmistetta, mutta se auttaa karvapalloihin. Oksentelu loppui parissa päivässä kun sitä annettiin, eikä ole palannut. Eli vinkiksi kaikille kissanomistajille joiden mirrit ei osaa heinää popsia tai ovat muuten taipuvaisia keräämään karvapalloja.  Minun kohdallanihan tuo oksentelu ei ole hyvä juttu, kun syön noita lääkkeitä päivittäin. Mikäli kissalla on lääkityksiä, kannattaa mallasta antaa eri aikaan, ettei sitten vaikuta lääkkeiden imeytymiseen.

Meillä myös syödään tiuhempaan royal canin hair ball-raksuja näin karvanlähdön aikaan. Monilla eläinruokamerkeillä on tarjolla erikoisvalmisteita karvapalloihin. Koviin tukoksiin joskus voi antaa parafiiniöljyä, mutta se on vain tilapäiseen käyttöön sopiva ratkaisu. Se kun saattaa estää ruokamme ravintoaineita myös imeytymästä, mutta on kyllä tehokas tukosten avaaja.

Mitä tulee harjaukseen, meillä on käytössä superhyvä haravamainen tiheä kampa, joka on kuulemma aika kalliskin. Se irroittaa hyvin irtonaisen karvan vahingoittamatta tervettä karvaa. Harjaus minun kohdallani sujuu kohtalaisen hyvin, kunnes sitten yleensä alan leikkiä harjalla! Emäntä aina tuhahtelee minulle sitten, että kun ei siitä meinaa välillä tulla mitään. Rauhalliset liikkeet on hyvä juttu, liian kovaa harjaaminen ei tee hyvää kenellekään.

Ja muistakaa ihmiset, että nyt on tosi kuumia kelejä aina välillä. Kissaa ei saa jättää kuumaan autoon ja olinpaikassa pitää olla mahdollisuus hakeutua viileään paikkaan. Jopa kissan kevyt kasteleminen ei ole pahaksi jos oikein lämpöiseksi keli päätyy. Sekin kyllä viilentää. Meille sydänsairaille kisuille viilentäytymismahdollisuus on elintärkeää. Oltiin taas kuumilla keleillä mökillä, siellä oli minun ihan hyvä kölliä. Kotona pääsee alakertaan, missä on huomattavasti viileämpi kuin ylhäällä minne aurinko porottaa. Ikkunoitakin pidettiin auki tiuhaan, että saatiin läpivetoa aikaan. Ikkunat kannattaa suojata niin, että me kisut ei päästä omille retkillemme.

"Kur nau" kaikille, muistakaa harjata!

ajatuksia niistä surullisista hetkistä...

Luettiin tänään emännän kanssa erästä kissapalstaa, siellä oli suru-uutisia 4-vuotiaasta kisusta, joka oli saanut veritulpan yllättäen ja jouduttu päästämään taivaaseen. :( voih, tämä niin kosketti emäntää. Se kertoi, että joskus HCM-kisuilla voi olla täysin oireeton elämä, kunnes äkillisesti tulee sitten veritulppa tai sydänpysähdys. Emäntä on aina niin huolissaan, minä kun en sellaisia asioita oikein ymmärrä. Elän vaan näitä onnellisia kissanpäiviä. Se kertoi minulle, että monesti kotiin tullessaan miettii sydän syrjällään olenko kunnossa, jos en heti tule vastaan ovelle. Olen edelleen oireeton eli ulospäin ei edes huomaa, että olen sairas.

Asia on helppo unohtaa, kunnes jokin asia jälleen muistuttaa sairauteni olemassa olosta. Minä yritän lohduttaa emäntää, me kaikki elämme täällä vain hetken. Me kisut annamme kaikki jotakin tärkeää jokaiselle, jonka elämää kosketamme. Ettehän unohda meitä koskaan, kun olemme poissa? Koska meille, te ihmiset olette koko maailmamme!

Onhan kissalla 9 elämää, minä olen ehkä jokusen jo käyttänyt. Kukaan ei tiedä sitä päivää, jolloin minun on aika lähteä täältä. Niin kauan, kun saan olla maan päällä, nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin. Joka päivä tassuttelen emännän mahaa kehräten kuin pieni kissanpentu. Tulen vastaan kun se tulee kotiin ja kehrään ja pusken muutenkin tosi hellästi usein. Se on minun tapani rakastaa ja luottaa. Minulla ei ole suuria asioita annettavana tässä maailmassa, mutta annan kaiken, mitä pystyn. Lyhyen yhteisen matkan jonka päivät ovat täynnä myös iloa ja onnea. Ne hetket toivon perheeni säilyttävän kun minä olen poissa.

Tänä iltana kunnioitan tätä edesmennyttä kissaa ja kaikkia niitä kissoja, jotka ovat menehtyneet HCM:n vuoksi. Lähetän katseeni iltataivaalle ja toivon, että eräänä päivänä joku suuri viisas ihminen tietää, miten tämä sairaus voidaan pysäyttää tai hoitaa!

Lähetän herkän kehräyksen ja kissan tassutuksen kaikille niille, jotka ovat menettäneet rakkaimpansa!

Keväiset terveiset Muskalta

Tultiin taas emännän kanssa pitkästä aikaa tervehtimään tänne blogin sivuille. Huimaa vauhtia nämä päivät kuluu. Pääsiäinen oltiin mökillä ja pääsin taas metsään kävelemään. Näin myös kaksi joutsenta järvellä, enpä ole niin suuria lintuja koskaan nähnyt! Mutta olin kyllä tosi reipas enkä pelännyt niitä yhtään. Siellä luonnon keskellä on kyllä aina tosi ihanaa.

Tein myös naapurin koiran kanssa lähempää tuttavuutta, enkä ollut sille yhtään vihainen vaan annoin sen nuuskia itseäni. Ainahan minua on kiinnostanut sen kaulapannan kilinä, kun se on takapihallaan. Menen heti ikkunaan aina katsomaan.

Olen voinut ihan hyvin. Välillä otan kovia juoksulenkkejä ja tykkään leikkiä ihan hirveästi kaikenlaisilla leluilla. Emäntä sanoi, että välillä meinaan hengästyä aika nopeasti, mutta palaudun myös hyvin. Läähätystä ei ole ilmennyt, mikä on kuulemma meillä HCM-kisuilla jo huolestuttavampi asia. Toisaalta ne nauraa minulle, että olen kyllä sen verran kova hurjapää, että vähemmästäkin hengästyisi. Eli oikeastaan mitään oireita sairaudestani ei vieläkään ole ilmennyt, tietenkin surullista kyllä, sekin on vain ajan kysymys.

Emäntä sanoi minulle, että jos ei tietäisi minun olevan sairas, ei mihinkään oireisiin edes osaisi kiinnittää merkkejä. Kai sitä sitten tulee vaan tarkemmaksi ja herkemmäksi kaikelle, mikä minussa on uutta tai muka normaalista poikkeavaa. Omasta mielestäni voin kyllä tosi hyvin ja olen ihan umpionnellinen kun kesä tulee taas. Ulkona tosin satoi tänäänkin lunta ja siitä olin kovasti ihmeissäni, eikös se kesä pitäisi olla jo?

Kaikenkarvaisille lukijoilleni kevään tuoksua. Tulen taas päivittämään kuulumisia paremmalla ajalla.

Pääsisäiskoristelua....

minun ajatukseni pääsiäiskoristelusta

Muska ihmettelee pääsiäspöytää 2013

Pääsiäinen lähestyy ja emäntä kertoi minulle, että tänä vuonna me vietetään pääsiäinen mökillä. Se onkin tosi kivaa, tykkään kovasti olla siellä. Ongelmana näin pääsiäisen aikoihin on aina kuulemma tuo koristelu. Vuosi sitten emäntä koristeli oksia pikkutipusilla, yön aikana olin päättänyt, että ne on mukavampia pitkin lattiaa ja leikin ne ympäri asuntoa, yksi vaivainen tipu taisi jäädä oksaan kiikkumaan. Toinen kiva harrastus on pienten karkkirakeiden ja suklaamunian vierittäminen pois kulhosta.

Kukkamaljakoiden onneksi kuulemma annan olla. Misse-kissa kaverini tykkäisi välillä vähän maistella kukkiakin. Kaikkien kissanomistajien on siis hyvä muistaa kukkia hommatessaan, että osa kukista on myrkyllisiä meille kisuille, mutta me ei välttämättä ymmärretä sitä. Esimerkiksi narsissi on myrkyllinen huonekasvi, vaikka se onkin tosi kiva pääsiäiskukka. Meillä tosin on ollut narsisseja joskus, eikä me olla kyllä niitä syöty. Koiratkin kuulemma saattavat kaivaa niitä sipuleita ylös ja järsiä niitä, ovat myrkyllisiä kyllä koirillekin.

Kivat pikku höyhenet koristeluna ei tule kuulemma kuuloonkaan. Tulen hulluksi jo kun näen höyhenpaketin. Emäntä laittaisi niitä miellään pajunkissa-oksiin koristeeksi, mutta joistakin asioista kissan omistajan on kuulemma luovuttava. Harmi, repisin niitä mielelläni niistä oksista.

Muistakaa myös koristeita hommatessanne, ettei niissä ole mitään naruja tai muuta kivaa naposteltavaa. Jotkut kisut kun tuppaa syömään kaikenlaista ja sitten tuleekin vatsavaivoja. Minä olen kyllä syömisen puolesta mielestäni fiksu, mutta rakastan kyllä pureskella kaikkia muovisia ohuita kääreitä kuten karkkipussin kulmaa. Pienenä järsin rasvatuubitkin pieniä hampaanjälkiä täyteen. Emäntä lupasi hakea mökille pajunkissoja ja jonkun kukkakimpun. Puhui se jotain tipuistakin, että jos sellaisia isompia uskaltaisi laittaa....toivottavasti laittaakin, kyllähän minä ne revin ja leikin pitkin tupaa!

Iloista pääsiäisen odotusta kaikille....<3 Muska

Muskan kuulumisia....

Hei kaikille karvaisille kavereilleni :)

Kevät tekee tuloaan nopeaa vauhtia. Pötköttelen onnellisena auringon säteissä lattialla ja nuuhkin heräävää luontoa ikkunan raosta. Mökillekin olen taas päässyt katselemaan humisevia metsämaisemia. Meidän lintulaudalla käy edelleen vieraita, olenpa sieltä metsähiirenkin bongannut. Olisipa käpäläni viuhahtanut nopeasti, jos en olisi joutunut katselemaan moista herkkua ikkunan takaa.

Olen voinut hyvin, mielialani on ollut levollinen ja iloinen. Emäntä sanoi, että tuossa maaliskuulla minulla oli selvästi kevättä rinnassa, kun muutaman kerran naukuilin ulko-oven takana. Vaikka syön niitä ehkäisypillereitä, etten haluaisi vauvoja, saatoin silti aistia kevään ja luontaiset tarpeeni.

Jaksan edelleen leikkiä ja riehua, kuten emäntä aina sanoo. Riehumiseni on välillä melkoista menoa säntäillen huoneesta toiseen. Joskus meillä kissoilla on vain sellainen hassu tarve juoksennella ympäriinsä. Kevät tuo muuten mukanaan kaikenlaista pölyä ja me kissatkin ollaan tähän aikaan vuodesta alttiimpia kaikenlaisille pöpöille. Kissaflunssaakin on kuulemma liikkeellä, itsellä ei onneksi sellaista oireilua ole ollut.

Silmäni meinaa vähän rähmiä tuon pölyn vuoksi, niitä emäntä sitten välillä hellästi putsailee. Joka kevät sama juttu. Pienen pienet aivastukseni aika ajoin ovat kuulemma söpöjä. Se eläinlääkäri-täti sanoi, että se voi liittyä atopiaan, toiset kissat ovat vain herkempiä joillekin ruoka-aineille tai esimerkiksi pölylle. HCM-oireisiin ei lääkäri ainakaan sitä yhdistänyt. Tuota ajoittaista pikku aivastelua minulla on ollut aina. Olen kyllä tosi hienokarvainen ja pörheä tyttö, varsinkin pesuhommien yhteydessä meinaa joskus nenänpielestä kutittaa.

Kaikkiaan kai on sitten tärkeintä, että minulla ei ole havaittavissa mitään oireita ja porskutan onnellisia kissanpäiviä täysillä eteenpäin. Nyt kun kevättä meinasi tulla rintaan, ruokahaluni vähän laski. Emäntä sanoo, että nirsoilen. Se on kuitenkin ihan normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Se vaihe meni ohi ja ruokakin taas maistuu paljon paremmin. Keväällä kun vain pitäisi päästä ulos nuuskimaan sulotuoksuja. Jos kisu ei syö ollenkaan, niin sitten pitää huolestua. Paastoaminen kun ei sovellu meille kissoille vaan romauttaa kuntomme nopeasti ja saattaa aiheuttaa nopeasti elinvaurioita.

 Minä taisin olla vähän herkkupylly, olisin vain syönyt raksuja ja kissan nameja. Nyt taas vedetään ruokaa Misse-kissan kanssa vieri vieressä. Emäntä antaa minulle edelleen niitä vitamiineja, että saan varmasti kaikki tarvitsemani ravintoaineet.

Toivotaan kivaa kaunista kevättä ja odotetaan iloisena häntä pystyssä kesän tuloa!

lämmittelypaikka mökillä :)

HCM-KISSAN 10 KÄSKYÄ

1. Annathan minun levätä rauhassa paikassa, joka on minulle mieluisa.

2. Pidäthän huolta siitä, että saan riittävästi virikkeitä elämässäni luontaisiin vietteihini.

3. Annathan minulle hyvälaatuista monipuolista ruokaa samalla pitäen huolta siitä, että painoni pysyy hallinnassa.

4. Pidäthän huolen siitä, että ympäristöni ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, vaan mukavan lämmin.

5. Autathan minua omalta osaltasi välttämään stressiä tarjoamalla turvaa ja rutiineja.

6. Annathan minulle päivittäin rakkauttasi ja huomiotasi, että tiedän olevani rakastettu.

7. Käytäthän minua lääkärissä aina kun sille on tarvetta, jotta voin elää mahdollisimman terveen hyvän elämän.

8. Tarkkailethan minun vointiani ja huomaa siinä tapahtuvat muutokset herkästi, me kissat osaamme peittää oireemme hyvin.

9. Älä sure liikaa minua, saatan aistia tunnetilasi. Ole kuin olisin terve onnellinen kissa.

10. Päästäthän minut sateenkaarisillan tuolle puolen sitten, kun olen sairas ja kärsin niin, että minulla on paha olla.