Hyvää joulua!

Taas on aika vierähtänyt jo niin, että jouluaatto kolkuttelee ovella. Kodissani on ihanaa joulun tuoksua, tänään laitettiin kuusi ja olin tietenkin innokkaana kaivamassa koristeita. Taipumukseni muovisten asioiden mässyttelyyn tuli jälleen kerran esille, kun nakersin pallokoteloita. Yhtä palloa jo varovasti töppösellä taputtelin, mutta irti en raaskinut niitä kuusesta ottaa. Istuin kuusen alla ja katselin ihmeissäni sen kiiltävää kauneutta. Joulunalusaikaan monilla on kova kiire, minulla kisuna on ollut kyllä rauhallista ja olen lähinnä osallistunut erilaisiin jouluaskareisiin enemmän tai vähemmän avuliaasti. Pakettien sisältä mahtaa löytyä minultakin pieniä karvaisia lahjoja...mukavaa oli myös järsiä pakettinarua toisesta päästä samalla kun emäntä yritti kihartaa sitä. Joulusiivouksessakin olin ahkerasti mukana, istuin tv-tasolla edessä kun emäntä pyyhki sitä rätillä. Lintujen ruokintaan olen osallistunut tiiviisti katselemalla. Huomenna tähän aikaan täällä varmaan tuoksuu kinkku. Kaverini Misse saattaa olla persompi sille kuin minä. Saankohan pukilta lahjan, viime vuonna meille oli missen kanssa ihan oma paketti.

Toivotan kaikille rauhallista ja kauneinta joulua!

" Joulupuu on rakennettu, leluja sen oksilla..."

Ahkeraa koristeiden kaivelemista....

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MUSKA!

                                      <3 <3 <3 OLEN TÄNÄÄN 2 VUOTTA VANHA <3 <3 <3

ONKO TOIVOA?

Internet tulvii tietoa...ihmiset kuulemma menevät vähän sekaisin, kun saavat kuulla, että heidän kissallaan on HCM. Hei, pysäytän teidät pohtijat tähän. Kyseessä ei ole kuolemantuomio, kyseessä on sairaus, jonka kanssa voi elää! Ai millä minä pikku kisulainen perustelen tämän asian, no tietenkin olen itse elävä esimerkki siitä, kuinka vuodessa en ole huonontunut ollenkaan vaan elelen edelleen onnellisia kissanpäiviä. Olen saanut diagnoosin alle vuoden ikäisenä ja täytän pian kaksi vuotta, olen täysin oireeton ja tilanteeni on tismalleen sama kuin vuosi sitten. Faktana pätee kuitenkin, että hoitoni on palliatiivista, eli oireita lievittävää, ei parantavaa, mutta jokaisen kissan HCM-tarina on yksilöllinen. Löydettiin emännän kanssa kohtalotoveri jenkeistä, jolla todettiin pahasti edennyt sairaus 9 vuoden iässä. Lääkäreiden mukaan se oli sairastanut jo muutamia vuosia. Lääkärit antoivat elinaikaa muutamista kuukausista muutamiin vuosiin ja lääkitys aloitettiin heti. Kissa meni taivaaseen 18-vuoden iässä! Tässä haluan sanoa, että se on todellakin yksilöllistä. Yleinen tutkimustieto on, että oireeton kissa elää diagnoosistaan 2-5 vuotta, mutta jokainen kissa on oma yksilönsä ja jokainen tarina on erilainen. Toivottavasti minä saan kertoa tarinaani vielä monille tuleville HCM-sukupolville positiivisessa valossa.

Miten muuten voin sanoa onko toivoa...kissojen HCM on yleisin ennenaikaiseen kuolemaan johtava sydänsairaus kissojen keskuudessa ja mikä on tärkeää on se, että asiaa tutkitaan jatkuvasti lisää. Lääkärit kouluttautuvat, lääkkeitä testataan, syntyperää tutkitaan. Suurimmassa osassa tapauksista syntyperää ei tiedetä, mutta on ryhmä meitä HCM-kisuja, joilta on tunnistettu geeni perimästä. Varsinkin rotukissoissa meitä löytyy kuten Maine Coon, Sphinx ja Ragdoll. Minun äitini oli ragdoll, joka oli testattu HCM-kantajaksi ja se siirsi geeninsä 100% jälkeläisiinsä. Geenin siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita, että jälkeläisille puhkeaisi HCM, mutta siitoskäytössä ei suositella käytettäväksi kissoja, jos molemmilla osapuolilla on kyseinen geeni. Ymmärtääkseni rotukissoja testataan tiedetyissä ryhmissä tämän sairauden kohdalta ja pentueita teetetään vain negatiivisilla vanhemmilla. Vaikka geeni on löytynyt, kukaan ei edelleenkään tiedä sen tarkemmin, miksi tämä sydäntä paksuuntava sairaus syntyy. Ihmisillä on olemassa vastaavaa sairautta perinnöllisenä ja geenejä on löydetty yli 50. Kissojen genetiikka on toistaiseksi ollut tutkijoille suurempi mysteeri, mutta sillä ei ole merkitystä, taistellaan silti sairautta vastaan, jolle ei ole parantavaa hoitoa ja johon sairastuvista yli 50% ovat tavallisia maatiaiskissoja! Minä olen kai tavallinen maatiainen, vaikka minun emoni olikin viehkeä ragdoll-lady. Äidiltäni minä todennäköisesti perin sairauteni, mutta kuten emäntä sanoo, perin myös muita hienoja piirteitä kuten luonteeni. Olen kuulemma hyvin seurallinen, uskollinen ja rakastava kissa.

Mitä siis sanoa kaikille, jotka pohtivat onko toivoa. SITÄ ON. Meitä ei voi parantaa, mutta sitoutumalla hoitoomme meidän elinvuosiamme voi lisätä ja ennustetta parantaa. Saatan elää enää muutaman päivän, saatan elää kuukausia tai useita vuosia. Kukaan ei tiedä sitä. Siksi minä olen yksi pieni kissa, jolla on suuri tarina kerrottavanaan tulevia sukupolvia varten. Emäntä aina nauraa, että on suuri ilo, jos se saa laittaa tänne valokuvan minusta viisivuotissyntymäpäivänä. Mitäs minä pikkuinen kisu siitä ymmärtäisin, muuta kuin elän päivä kerrallaan onnellisia kissan päiviä isännän, emännän ja Misse-kissan kanssa. Ai niin, mikä on paras lääke HCM-sairauden kanssa, no tietenkin rakastava ymmärtävä koti ja stressitön ympäristö <3

Kävin tänään eläinlääkärin kontrollissa....

HCM-sairauden kanssa eläessä on käytävä säännöllisesti eläinlääkärissä. Tänään minä kävin taas siellä. Saavuin aulaan äänekkäästi maukuen, kunnes tajusin, että aulassa oli koiria. Niitä tuijotin häkin raosta nenä nuuskuttaen, kamala miten ne tuhisi ja haukkui toisilleen, minä yritin olla ihan hiljaa paikallaan kopassa sylissä, ettei ne vaan huomaisi minua! Jouduttiin odottamaan hyvän aikaa, koska aika oli myöhässä, mutta olin kyllä mielestäni tosi reipas.

No tietenkin sitten niihin kuulumisiin, mitä emäntäkin niin jännitti sydän syrjällään. Tilanteeni on vuoden takaiseen nähden mennyt positiivisempaan suuntaan. Sydämessä ei edelleenkään ole sivuääniä ja sykekin on maltillisella tasolla ja sama kuin vuosi sitten. Sydämeni lyö kuulemma 150 kertaa minuutissa, mikä on ihan normaalia siinä tilanteessa. Lääkärini on erikoistunut sydänasioihin ja kovin kiinnostunut voinnistani ja iloinen, että olen pärjännyt niin hyvin. Kiitosta sain kasvustani, olen nostanut painoani edelliseen kertaan nähden lähes 2kg, mikä kuulemma kertoo siitä, että kasvan hitaasti kuten ragdoll-emoni, mikä on rodulle tyypillistä. Painonnousu näkyi siis selkeänä massana ja kasvuna koossani, olen toki vielä pikkuinen, mutta aika muhkea atleettinen mussukka. Yleisvointinihan on nykyään ennallaan aikaisempaan nähden, hengitysoireita tai muuta vastaavaa ei ole tullut. Lääkityksiä ei siis tarvinnut muuttaa, samalla jatketaan. Vuoden päästä katsotaan sitten taas sydänultra ja mietitään, tarvitseeko lääkityksiä tuolloin muuttaa. Seuraava lääkelisäys saattaa olla beetasalpaaja jos tilanne etenee siihen pisteeseen. Eläinlääkäri kertoi, että naaraskisuilla oireettomuus on tyypillisempää aina sinne 3-4 ikävuoteen asti, jonka jälkeen usein oireita ilmenee. Muistetaan nyt kuitenkin, että jokainen kisu on yksilö. Olen kuulemma oikein hyväkuntoisen näköinen ja kyllähän minä sen nyt tiedän!

Olipas sitten kiva palata kotiin kera hyvien uutisten, sirkutin heti Misse-kissalle kotiin tultuani ja menin heti sitä pesemään. Missekin vuorostaan suki minua tervetuliaisiksi, taisin vähän haista eläinlääkäriltä.
Nyt jään innolla odottamaan, mitä saan syntymäpäivänä, siihen ei ole enää kuin pari viikkoa :)

HUI, HALLOWEEN ON TÄÄLLÄ...

Ulkona on hirmu pimeää ja se kiva ensilumikin suli. Emäntä kertoi, että nyt on halloween-aika, tuolla kaukaisissa maissa ihmiset pukeutuu kummajaisiksi ja kerjää karkkia. Pitäisiköhän minunkin tehdä niin, tosin kerjään kissan namuja joka päivä ojentautuen koko pituudeltani jalkaa vasten :) Pitäisikö siis keksiä jekkuja, jos en saa karkkia...niitäkin minä osaan tehdä. Voisin taas käydä purkamassa wc-paperirullan? Tai varastaa emännän hiuslenkin sen hiussolkipussista, olen oppinut missä niitä pidetään. Voisin myös pyöritää töppösellä pähkinöitä pois kulhosta lattialle.

Kai tämä juhla on jokin muistojuhla jo tuon puoleisessa kulkeville, viettääköhän minun äitikin siellä halloween-juhlaa? Onko eläimellä sielu? Se on varmaan asia, mitä joku joskus on miettinyt, minusta tuntuu, että on. Paljon olen kuullut juttuja kun kotona on puhuttu, että esimerkiksi minua ennen täällä asunut kissa oli tullut nukkumaan emännän jalkoihin sen poismenon jälkeenkin, öisin oli kuulemma tuntunut sen kulku ja paino jaloilla...HUI! Kerran kun minä olin jo täällä, emäntä kertoi minun nukkuneen kiipeilypuussa ja emäntä oli kulkenut keittiön ohi nähden kissan ruokakupilla. Oli tietysti olettanut sen olevan Misse-kaverini, mutta kas kummaa Misse olikin nukkunut asunnon perällä makuuhuoneessa, eikä olisi siinä ajassa kuulemma mitenkään ehtinyt ohittaa emäntää. Ruokakupilta oli oikein kuulunut raksujen rouskutus, mutta kun emäntä oli katsonut sinne uudestaan, siellä ei ollutkaan kissaa. HUI! Nämä on kuulemma ihan tosi juttuja, mistäpä sitä tietää, miten eläinten sielut vaeltaa näin halloween-aikaan. Emäntä sanoi kerran, että se tiesi hetken jolloin se toinen kissa kuoli, joka täällä asui ennen minua. Ei ollut kuulemma päässyt mukaan lääkäriin, mutta hetkeksi oli tullut nenään se tuoksu, miltä se kissa tuoksui viimeisenä päivänään. Kertoi minulle, että silloin tiesi sen kissan olevan poissa. Mutta kaikesta pelosta huolimatta kuoleman voisi varmaan nähdä myös kauniina asiana ja näin vaikka sitten halloween-tunnelman kautta hauskana asiana!
Siinäpä kaikille kummitustarinaa kerrakseen...HUI!

HAPPY HALLOWEEN!

Kissa uunin pankolla

Syksy on tullut, tänään satoi ensilumi. Olin aivan ihmeissäni, mitä tuo valkoinen hiutale on, mitä tippuu taivaalta. Pääsin kokeilemaan sitä miltä se tuntuu tassuihin takapihallamme, silmät suurena ihmettelin sen tuoksua ja kylmyyttä. On myös jännää seurata ikkunasta, kuinka isäntä harjaa sitä oven edestä. Olenhan minä yhden talven jo nähnyt niin että muistankin sen, kissan elämässä yksikin vuosi on vaan niin hirvittävän pitkä aika. Vastahan siellä oli kesä, ampiaiset pörräsi ja sireeni tuoksui.

Kissa pitää lämpöisistä paikoista ja monesti meitä tapaa juuri niistä kuumimmista sopista varsinkin näin talven tullen. Maalla uunin päällä makaava kissa on varmasti monelle tuttu näky. Kissa ei ole kotoisin pohjoisista oloista vaan meidän esi-isämme paistattelivat auringon kylvämissä maissa, edelleenkin viihdymme lämpöisissä paikoissa.

Jokaisen kissanomistajan on hyvä muistaa, ettei kissa kuulu suomen luontoon, emmekä kestä kovia pakkasia. Koirillekin on monesti rakennettuna lämmitetty koppi, jos ne ovat ulkosalla. Myös kissa tarvitsee turvallisen lämpöisen paikan. Jos tapaat pakkasessa pitkään harhailevan kissan, voi sen ottaa sisälle lämmittelemään ja sitten on hyvä selvittää sen mahdollinen omistaja. Tarvittaessa pakkasessa pitkään harhailevan kissan voi toimittaa vaikkapa löytöeläinkotiin. Hidasliikkeisyys, turvapaikan etsintä, maukuminen ja vapina voivat olla merkkejä kylmettymisestä. Eihän meistä kukaan halua, että pikkukisun korvat tai töppöset paleltuvat!

Minusta on kivaa katsella ikkunasta hiutaleiden rauhallista leijailua. Emäntä sanoo, ettei koskaan tiedä näenkö seuraavaa talvea sydänsairauteni takia, mutta ainakin tänä vuonna sain taas nähdä kauniit lumihiutaleet ja pääsin niitä ihmettelemään. Olen siitä kiitollinen ja niin on varmaan perheenikin. Täällä sisällä on hyvä ja lämmin olla ja viettää laiskoja kissan päiviä. Tänä vuonna lupasivat laittaa pihalle lintulaudan, paria oravaa pääsin ihmettelemään takapihallamme ikkunasta, kun ne kuopivat ostettua siemensäkkiä. Antoivat sitten niille pähkinöitä ja pistivät jyväsäkin piiloon. Ehkä tänä talvena näen sitten vieläkin enemmän pikkuisia lintuja, joille on kiva "naksuttaa" ikkunasta. Oravakin oli minusta sellainen otus, että olisin mieluusti ottanut sen kiinni jos saisin. Voihan se olla, että niitäkin lintulaudalla vierailee.

Toivottelen kaikille lokoisia talvenaluspäiviä, pitäkää itsenne ja lemmikkinne lämpimässä :)

HCM - lääkitäkkö vai ei?

Kun kissalla todetaan HCM on tärkeää muistaa, että taudin eteneminen on yksilöllistä, mutta yleisesti ottaen se johtaa ennen pitkää ennenaikaiseen kuolemaan, parannuskeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt. Tämä uutinen on taudissa ehkä kaikkein surullisin ja sen kanssa jokainen sairastuneen kissan omistaja joutuu elämään. Jotkut kissat elävät kohtalaisen pitkään ilman suurempia oireita sairaudestaan, toisilla tauti kehittyy nopeasti kuolemaan johtavaksi.

Minä olin diagnoosin saatuani vasta noin vuoden ikäinen, voisi ajatella, että sairauteni on agressiivista laatua, koska se todettiin jo niin varhain. Tiedossa on, että äitini kantoi geeniä, jonka on todettu aiheuttavan sairautta ragdoll-rotuisissa kissoissa. Perityn sairaden kantajalla tauti voidaan siis todeta jo varsin nuorena. Sairauteni ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin agressiiviseksi siihen nähden, että toinen syntymäpäiväni lähestyy ja olen edelleen ulkoisesti täysin oireeton sairauteni suhteen. Huononeminen voi tietenkin tapahtua milloin vain, mutta toistaiseksi minulla on hyvä olla eikä lääkitykseni ole aiheuttanut näkyviä sivuvaikutuksia.

Kysymys kuuluu siis, kannattaako HCM-kissan omistajan aloittaa lääkitystä oireettomalle kissalle? Tämä on kysymys, mistä löytyy monta teoriaa ja väittelyä. Toiset vannovat oireettoman kissan lääkitsemättömyyden nimeen, toisille asia on päivänselvä, että lääkitys aloitetaan heti, kun sairaus todetaan. Loppupeleissä sillä ei paranneta kissaa sairaudesta, mutta jos oireita on, niitä todennäköisesti pystytään lääkityksellä helpottamaan. Meillä tähän päätökseen ei mennyt kauan. Vaikka olen oireeton, ainoa sairauden merkki on sydämen ultraäänessä todetut muutokset, emäntä ja isäntä ymmärtävät, että sairaus etenee omalla painollaan. Itse sydänlihaksen paksuuntuminen ei aiheuta oireita vaan sydämen toiminnan muutokset, jotka ovat seurausta sydänlihaksen paksuuntumisesta ajan saatossa. Yksi riskitekijä on veritulpat. Syön lasten disperiiniä pienellä annoksella kahdesti viikossa estämään veritulppien syntymistä. Veritulpan aiheuttama kuolema voi olla äkillinen sydänpysähdys, kuten ihmisillä sydänkohtaus. Veritulppa voi tukkia myös muita suonia ja aiheuttaa halvauksia, jotka voivat olla kissalle erittäin kivuliaita. Ei ole lainkaan yllätys, että tällaisen mahdollisuuden ollessa olemassa lääkitystä annetaan minulle, enkä minä itse ainakaan kärsi lääkkeen saamisesta. Lääkkeellä ei ole siis parantavaa merkitystä, mutta sillä voi estää tulevaisuudessa veritulppien syntyä ja säästää minut sellaiselta kärsimykseltä. Syöhän monet ihmisetkin verenohennuslääkkeitä ihan samasta syystä! Emäntäni näkee kyseisen lääkkeen antamiselle selkeän syyn, sillä voidaan ehkäistä joitakin komplikaatioita,vaikka tietenkään takeita ei ole. Eihän kaikki ihmisetkään säästy veritulpilta, vaikka söisivätkin verenohennuslääkkeitä, siinä asiassa me kissat ei olla sen monimutkaisempia.

Toinen lääke jota syön, on benatsepriili.  Tätä lääkettä saan joka päivä pienen annoksen. On varmaan todella paljon lääkäristä kiinni, mitä lääkitystä suositellaan kissojen HCM:n. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että myös ihmisillä voi olla hypertrofinen kardiomyopatia ja kyllä, sitäkin löytyy geneettisenä ominaisuutena, eli myös ihminen voi saada perinnöllisenä samanlaisen sairauden. Ihmisellä sairautta tunnetaan yli sataa erilaista tyyppiä, meillä kissoilla vain murto-osa siitä, mutta ainakin ragdolleissa on pystytty toteamaan geeni, joka aiheuttaa sairautta. Ihmisillä on todettu, että vastaavanlaisilla vaikuttavilla lääkeaineilla on saatu hyvää tulosta aikaan. Entäpä kisuilla?Kyllä vaan, asiaa on jo ihan oikeasti tutkittu myös kissoilla. Kyseessähän on siis verenpainelääke. Sveitissä esimerkiksi tutkittiin tällä lääkeaineella 32:n kissan ryhmää, joilla oli oireeton tai vähäoireinen HCM. Seurannassa todettiin tieteellisesti merkittävää vähenemistä vasemman kammion seinämän paksuuntumisessa ja lääke oli hyvin siedetty. Päätelmäksi tuli, että benatsepriilillä voi olla myönteisiä vaikutuksia sydänlihakseen. Koirilla tutkittuna kyseinen lääke on vastaavantyyppisissä sydänongelmissa lisännyt myös elinaika-ennustetta merkittävästi, keskimäärin 2,7 kertaa pidempi elinaika vertailuryhmään nähden. Emäntäni uskoo, että voi lääkityksellä lisätä elämäni laatua, sillä kai on eniten merkitystä.

Kannattaako kissaa siis lääkitä? Meillä otetaan lääkkeitä, ei kai ole virhe päättää toisinkaan. Tilanne olisi varmaan eri, jos minä jollakin tapaa kärsisin lääkkeiden antamisesta tai minulle tulisi voimakkaita sivuoireita. Kyllähän se välillä järjestelyjä vaatii, mutta otan lääkkeet kyllä tosi mielelläni, saanhan aina samassa yhteydessä herkkuja :) Jokaisen siis täytyy tehdä tämä päätös itse, mutta emäntä on luvannut kertoa kuulumisiani täällä blogissa säännöllisin väliajoin, ehkä tämäkin on hyvä mittari sille, kuinka hyvin tulen lopulta pärjäämään sairauteni kanssa lääkityksellä. Ehkä jonakin päivänä tarinani antaa tukea jollekin samassa tilanteessa olevalle tai niille päätöksille, mitä täytyy tehdä. Eniten toivon, että sairauteeni löytyy eräänä päivänä parannuskeino. Liian monta nuorta kisua, kuten myös ihmisiä, on tämän sairauden seurauksena lähteneet täältä liian aikaisin.

sydänpyllyasiaa...

Olisi hieman pyllyasiaa...olen aikaisemmin kertonut HCM-kissojen lääkinnästä ja ruokavaliosta, mutta me kisutkin käydään vessassa ja itseasiassa se on omistajan tehtävä seurata, että me voidaan hyvin myös pissalla ja kakalla käynnin suhteen. Emäntäni mietti joskus alussa, kun aloin syömään lääkkeitä sairauteeni, että tykkäsin juoda aika paljon ja sitten kävin monta kertaa päivässä pissillä. On hyvä muistaa, että sydänsairauteni voi aiheuttaa jonkinasteisia turvotuksia eli nesteen kerääntymistä elimistööni, vaikka se ei välttämättä tässä vaiheessa näkyisi ulospäin. Tämä juomis-ja vessakäyttäytyminen tasoittui ajan kanssa, mutta käyttämäni lääke voi nostaa aluksi veren kreatiniini-pitoisuutta ja myös siitä syystä minua saattoi hoidon alussa janottaa ja pissittää hieman tavallista enemmän.  Lääke saattoi ajaa myös turvotuksia pois elimistöstäni.

Joillekin kisuille saattaa tulla lääkkeestä kova ripuli, niin minulle ei onneksi käynyt. Jos niin käy, niin pitää huolehtia, että kisu juo riittävästi vettä, ettei pääse kuivumaan. Lääkkeen määrääjään on myös syytä olla yhteydessä ongelmien ilmaantuessa.

Se kuinka usein me käydään vessassa on oikeastaan aika yksilöllistä. Kaikkien kisujen vessakäytöstä on välillä hyvä seurailla, mutta varsinkin silloin, jos huomaa siinä jonkin asian muuttuneen. Kyllä se on aika helppo huomata, jos kissalla on pissaamis-tai kakkaamisvaivoja. Kissa saattaa käydä laatikolla useita kertoja tekemättä mitään, virtsaa tai ulostaa jonnekin muualle kuin laatikkoon tai sitten ponnistelee tavallista enemmän. Kaikki nämä ovat hälytysmerkkejä ja saattavat olla oire jostakin sairaudesta. Silloin kissaa kannattaa käyttää eläinlääkärissä.

Minä juon nykyään aika mukavasti, kissojen veden tarve on noin ½ dl/kg vuorokaudessa. Vettä saa myös märkäruoasta,se kannattaa muistaa. Emännän mielestä se on tosi hyvä juttu, että juon riittävästi, koska lääkkeitä käyttäessä elimistö on aina kovilla. Näin munuaiseni toimivat hyvin ja lääkkeet pääsevät poistumaan riittävästi elimistöstäni. Kakalla käyn yleensä joka päivä. Ne on koostumukseltaan tavallisia pötköjä. Ummetuksen merkkejä voi olla esimerkiksi kovat papanat ja vähäinen ulostemäärä kerrallaan. Parafiiniöljy voi olla hyvä ensiapu lyhytaikaisessa käytössä ummetukseen. Myös ihmisten valmisteista esimerkiksi Duphalac sopii kissalle umetuksen hoitoon, sitä voi antaa esimerkiksi 1ml:n kerrallaan ja katsoa vauhdittaako se kakka-asiaa. Jostain olen kuullut, että noin 4ml/vrk on turvallista antaa, mutta se tulisi antaa neljässä osassa eli ei kaikkea kerrallaan. Emäntäni on jollekin kisulleen antanut 1ml:n kahdesti vuorokaudessa kun on ollut masu kovalla ja siitä oli apua. Oli kyllä asiasta kysynyt ihan eläinlääkäriltä.

Muistattehan, että meillä on aina riittävästi vessoja ja ne pidetään puhtaina, kisu ei halua käydä likaisella laatikolla. Ainakin kerran päivässä ne pitäisi putsata jätöksistä. Meillä suositaan hienoa paakkuuntuvaa hajustamatonta hiekkaa, Missellä ja minulla on yhteensä 3 laatikkoa. Jos kisu saisi valita, se kävisi hienolla hiekkarannalla pissillä. Sellainen avolaatikko, missä on puhdasta pehmeää hiekkaa on aivan ihana! Meilläkin pesupäivänä kierin juuri putsatussa laatikossa jossa on puhdasta hiekkaa.

Joten tärkeintä on muistaa yksilölliset vaihtelut ja se, että vessatoimintoja seurataan terveyden vuoksi. Kisulla pitää olla monipuolista ruokaa, hyvä vessapaikka ja riittävästi raikasta vettä, ettei tule sitten pyllyongelmia :)

kissan ranta

Nyt mä rantaan meen, luokse kirkkaan veen,
Kiitää alla auringonlaskun, surenkorento sininen, se on iloinen.

Pieni vesikirppu lehdelle lumpeen kellähtää, se katselee niinkuin minä, päältä vetten elämää.
Tuoksuu järvellä särki, hopeakylkinen,
jos tassuni vetehen uitan, ehkä sitä hipaisen.

On tuolla kaukana jossain vastarannan sorsapari,
ne pomsahtavat pintaan ja uivat taas vetten ali.
Minä uida ehkä voisin, mutten tohdi veteen hypähtää,
kiitää järven yli kuikka, sen laulu ilmoille helähtää.

On mulle maailma suuri ja niin ihmeellinen, 
jos olisin pikkulintu, sitä katsoisin lennellen.
Pienen oksan alla, metsähiiri hipsuttaa, 
sen vierelle hiivin hiljaa, josko kiinni sitä sais koittaa.
Kun aurinko laskee taakse jylhien metsien, se säteensä järvelle loistaa, väriloiston viimeisen.

 Tuolla vedessä jossain, kala hyppäsi kohti ilmaa. Sen kaunis hopeinen kylki, näkyi vasten auringon siltaa. Voi kun olen niin pieni tässä suuressa maailmassa, 
minä sitä täällä ihmettelen, ääntä korvani kantamassa. 
Voiko se olla lintu, tai sittenkin joku muu, kaikki on minulle niin uutta, rannan humiseva naavapuu.

 Korkealla surisee kuoriainen, sittiäinen suuri metsän,
 jos se lähelleni tohtii tulla, siltä matkan kyllä estän. Laitan sen käpälään pehmoiseen ja siellä se surisee, jos otteeni irroitan, se lentoon ampaisee. 
Oli tuossa kimalainen raskasta taakkaa kantaen. Se kerää koriinsa mettä metsän kukkien.
Ne kukat huumaavilta tuoksuu, rapisee tassuissa jokainen varpu, 
pieni muurahainen edelläin tallustaa, ei se tassuuni tartu. 
Se suureen kekoon kantaa pitkää oljenkortta, nyt kun katson tarkkaan, on niitä aika monta.

Taakseni jää metsäjärvi, suvi-ilta sininen. Pientä polkua ylös nousen, on siellä mökki pienoinen. 
Sen lämmössä voin mä jälleen kissanuneen levähtää, kesken pienen unen pikkukärpästä pyydystää. Näen unta mä maailmasta tuosta, jossa kulkea jälleen sain, 
heiluu unessa tassu pieni, viiksikarva värähtää vain. 
Liekö unessani voin kalan kiinni saada, 
tai lentää niin kuin lintu edessäin järvi aava.

Saanko leikkiä?

Jälleen on aika päivittää blogia loppukesäisissä tunnelmissa. Emäntäni on huomannut täällä maalla mökillä ollessa pienen jutun, nimittäin villiinnyn aivan täysin kärpäsistä ja muista ötököistä, joita tulee sisälle mökkiin. Saatan juosta itseni läkähdyksiin niiden perässä. Emäntä on ollut joskus hieman huolissaan asiasta ja pyytää minua rauhoittumaan hieman. Monesti sitten pitkän spurtin jälkeen kellähdän kyljelleni hengästyneenä, välillä olen jopa läähättänyt. Minun lääkitykseni varmaankin estää sydäntäni lyömästä liian nopeasti ja se saa aikaan sen, että joudun pysähtymään. Monet sydänsairaan lemmikin omistajat varmasti miettivät, että voiko kisua leikittää liikaa vai voiko siitä olla haittaa? Mielestäni tässä asiassa kissa tuntee itsensä parhaiten, jos olen liian hengästynyt, pysähdyn kyllä lepäämään. Sitäpaitsi jos minä lähtisin kisujen taivaaseen leikin lomasta, olisinpa ainakin onnellinen! Kyllä kisua voi leikittää, kunhan meno ei äidy liian hurjaksi. Sitä asiaa emäntä kyllä pystyy kontrolloimaan minua leikittäessään. Joskus kun olen ollut liian hurjana kärpäsen perässä, se on auttanut minua ottamaan sen kiinni. Siihen minulla onkin hauska tekniikka, käytän yhtä käpälää, jolla nappaan lentävän kärpäsen ilmasta. Kissan luonteeseen kuuluu tarve saalistaa. Sitä ei voi muuttaa, eikä estää millään tavoin. Emännänkin mielestä minun täytyy saada elää mahdollisimman normaalia kissan elämää ja kun olen väsynyt, minun täytyy antaa nukkua rauhassa. Rasittavampaa sydämelleni on suuret muutokset ja stressi päivittäisessä elämässä. Jokainen sydänsairaan kisun omistaja voi vähentää turhia stressitekijöitä arjesta. Selkeät rutiinit ja turvallinen ympäristö luovat parhaat puitteet stressittömille kissan päiville.
Taidanpa laittaa muutaman kesäkuvan touhuistani :)

Täällä mustin ja mirrin pussissa on selvästi jotain jännää...

 No niinpäs olikin, ihana kissanminttuhiiri joka kilisee :)

 Mitähän jännää tuolla ulkona tapahtuu?

 Sulla on nyt kyllä jotain kivaa kädessä....

 raps - tassu käy!

 Missen kanssa lintujen bongailua.

Kesäelämää....

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on ehditty päivittämään blogia...taitaa olla tämä kesä yhtä kiireistä aikaa ihmisille, kuin meille kisuillekin. Luonto on niin kaikkea ihmeellistä täynnä, että jo aamuvarhaisella haluaa katsella pihapuussa lenteleviä lintuja.
Isännällä ja emännällä on nyt kesäloma, joten pääsin tietenkin taas mökille luonnon helmaan. Emäntä sanoi, että minusta on tainnut nyt vihdoinkin jo tulla vähän isompi kissa, nimittäin henkisesti. Olen oppinut pyytämään ulos ja saankin lenkkeillä pitkin metsiä ainakin kaksi kertaa päivässä. Pari kertaa olen myös lenkittänyt emäntää, nimittäin livahdin mökin ovesta ulos ja kipitin karkuun. Kun emäntä lähti perääni hidastin vauhtia ja juuri kun se luuli saavansa minut kiinni, otin uuden spurtin. Olipa hauska leikki! Annoin kyllä sitten ihan nätisti lopulta ottaa kiinni. Valjaissa tykkään myös hyppiä puuhun ja kiipeäisin varmaan tosi ylös, jos en olisi kiinni. Kynsiä täytyy joskus teroittaa. Emäntä sanoo, että jos olisin vapaana mökillä, olisin kuulemma aika tyhmänrohkea ja vauhtipää. Olen siis saanut uuden lempinimen ipana :D

Halusin muistuttaa kaikkia, että luonto on näin kesäisin aivan ihmeellinen paikka ja raitis ilma tekee hyvää myös meille sydänkisuille. Lisäksi luonnossa ei ole niin kuuma kuin kaupunkiasunnoissa. Emäntäkin kertoi oppineensa katsomaan luontoa ja sen ihmeitä aivan eri tavoin, kun kävelee minun kanssani valjaissa pitkin mökkitietä. Pysähdyn herkästi katsomaan lintuja ja kuuntelemaan luonnon huminaa. Tänään paikallistin pari metsämyyrääkin ryömimässä sammaleen ja heinän seassa. Siinä niitä sitten emännän kanssa ihmeteltiin. Kaikkea sitä jää teiltä ihmisiltä huomaamatta, mutta me kissat huomataan kaikkea mukavaa hyvän kuulomme ansiosta. Metsälenkki lemmikin kanssa on aivan erilainen, kun lähtee mukaan käyttäen kaikkia aistejaan ja ihmetellen luontoa samalla tavoin kuin eläin osaa tehdä.

Minusta on kuoritunut täällä luonnossa tosi rohkea tyttö. Tänään isäntää ja emäntää nauratti kovasti, kun rakennusmiehiä kävi oikaisemassa hirsimökkiä vähän suorempaan. Katselin ihan vierestä kun ne nakutti vasaralla palkkeja hirsien alle, se oli tosi jännää. Minua ei pelottanut sitten yhtään :D Lisäksi olen osoittautunut tosi hyväksi kärpäsansaksi. Kaikki itikat ja kärpäset, mitä vaan sisälle eksyy, otan takuuvarmasti kiinni. Kun en ulkoile, nukun mökin viileydessä, vaikka olen täälläkin mielelläni lähellä muuria, joka lämpenee, kun saunaa lämmitetään. Voin sanoa suoraan, että olen viettänyt meidän perheen yhteisellä lomalla melkoisia kissan päiviä ja olen voinut muutenkin tosi hyvin. Saurauteni ei edelleenkään osoita minkäänlaisia merkkejä ulospäin. Mutta nyt pitää ottaa nokoset, että jaksaa taas illalla ihmetellä luontoa.

KIITOS KAIKILLE!

<3 MUSKA KIITTÄÄ....1000 LUKIJAN RAJA RIKKI!!!!!!!!!!!!!

HCM-kissan kissanpäivät jatkuvat täällä verkossa <3

saunarentoutusta <3 <3 <3

Kun asian alkaa unohtaa

Tässä emännän kanssa mietittiin yksi päivä, kun minä olen niin virkeä ja leikkisä, että sairauttani ei huomaa ulospäin oikein mitenkään. Olen pysynyt solakkana neitinä vaikka ruokahaluni on ihan hyvä ja en osoita muutoinkaan minkäänlaisia merkkejä siitä, että sairauteni olisi edennyt ainakaan oireiluun asti. Hengitän normaalisti ja en ole sen väsyneempi kuin ennenkään. Niinä päivinä kun saan ehkäisytabletin, olen väsyneempi. Niistä ei ole onneksi tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia, vaikka niissä pieni riski onkin. Emäntä on annostellut lääkkeen kahteen puolikkaaseen viikossa, jotta annostus olisi tasaisempi. Jatkuva kiima kyllä kuluttaisi hyvinvointiani kovasti, mutta kun minulle kerrottiin, että jos minut nukutetaan, en ehkä herääkkään.

Kun oma lemmikki sairastuu, sitä on tietenkin tosi huolissaan ja se arki vaatii joskus pieniä järjestelyjä. Jokainen tekee sitten valinnan omalla kohdallaan siitä, miten paljon on valmis uhraamaan lemmikin puolesta. Minä olen niin elämäniloinen ja onnellinen kissa, että olen tyytyväinen, kun emäntä ja isäntä jaksavat pitää minusta huolta ja antaa lääkkeitä säännöllisesti. Lääkkeistä tulee varmaankin minulle hyvä olo, koska tulen aina hakemaan niitä, kun kuulen lääkepaketin avaamisen. Saan sitten aina samalla vähän kissan karkkia.

Aluksi emäntä oli surullinen ja huolissaan minusta. Nyt olen huomannut, että se varovaisuus on alkanut katoamaan. Ehkä se on huomannut, että pärjään ihan hyvin ja sairauteni ei ole edennyt niin nopeasti, kuin se joskus saattaa kissojen kohdalla valitettavasti tehdä. Se onkin ihan hyvä juttu, että minun pikku sydämestäni löytyi tämä mörkö niin varhain, jotta lääkkeillä voidaan sitten hieman hidastaa sairauden etenemistä. Silloin tällöin emäntä seurailee minun hengitystäni, mikä kuulemma on hyvä tehdä, koska sillä voi ennakoida sairauden pahenemista. Hengitysvaikeudet ja nopea hengitys on merkkejä siitä, että lääkitystä pitää ehkä muuttaa tai lisätä. Erityisesti leikkimisen yhteydessä rasituksessa hengästymistä voi tarkkailla. Minä nyt olen kyllä tosi hurjapäinen tyttö ja säntäilen asunnossa kovaa vauhtia kiipeilypuuhun ja sieltä portaita alas, joten siinä menossa ei pysy mukana ja sitten kyllä vähän hengästyttääkin. Juoksentelun jälkeen asetun itse hetkeksi makaamaan, minusta on välillä kivaa riehua :D
 HCM saattaa lisätä ajan mittaa nesteen kertymistä elimistöön ja sinne keuhkoihin, sitten saattaakin jo vähän yskittää tai hengitys rohista. Toisaalta painon seuranta silloin tällöin ei ole pahasta, koska se nesteen kertyminen lisää myös sitä painoa.

Emäntä kertoi minulle, että kun sitä aluksi on niin huolissaan kaikesta ja etsii kaikenlaista tietoa sairaudesta, niin lopulta ymmärtää, että jokainen kissa on sairautensa kanssa yksilö, eikä kenenkään tarina ole verrannollinen toiseen. Kun aikaa kuluu ja huomaa, ettei kissa oireile sen kummemmin, olo kissan omistajana alkaa helpottua ja sairaudesta tulee osa jokaista arkipäivää. Lääkkeiden antamisesta tulee rutiinia, eikä sitä ajattele muutoin sen kummemmin. Sitten joskus, kun vointini huononee, se ei tule yllätyksenä. Siihen on henkisesti varauduttu pienen asian läpikäymisen kautta. Ihminen on tosi sopeutuvainen, ihan niinkuin kissakin. Aina on hyvä ajatella, että meille kaikille on annettu se yksi elämä elettäväksi, käytetään se hyvin ja uskalletaan hyväksyä kuolema osana elämää. Mikä tahansa kissa voi mennä äkillisesti kissojen taivaaseen, mutta minun kohdallani tiimalasin hiekka valuu vain vähän nopeammin.
Elän täysillä ja nautin elämästä. Eilenkin osoitin taas rakkauttani emännälle polkemalla mahaa pehmoisilla polkuanturoilla ja kehräämällä, sekä puskemalla kovasti. Minä teen niin päivittäin.

Eli jokainen käy tämän sairauden kanssa läpi ajatuksia ja tunteita, kunnes saavuttaa sellaisen hyväksynnän, mikä kullekin yksilönä on mahdollista. Ettehän huolestu meistä sydänkisuista liikaa! Nautitaan elämästä yhdessä ja niistä hetkistä, mitä meille on yhdessä annettu. Sitähän sanotaan, että kissalla on 9 elämää - me ollaan tosi sitkeitä! Meillä ainakin on naurettu sille, että minulla on sydämenmuotoisia kuvioita turkissa, pepussanikin on yksi sydän :) Minulla on kuulemma paljon varasydämiä.

Pääsin mökille!

Kesäinen tervehdys kaikille. Halusin tulla kertomaan kuulumisiani näin kiireisen kesän lomassa. Palasin tänään emännän, isännän ja Misse-kaverini kanssa ensimmäiseltä lomamatkaltani. Me päästiin maalle kesämökille! Olipas siellä jännää. Ainiin ja emännän äitikin oli siellä, sillä oli taas mukana se laukku, mistä tykkään kaivaa turkiksia, nytkin siellä oli sellainen, mitä pääsin vähän retuuttamaan.

Kun kuljetusboksi tuli kotona valmiuteen, tutkin sitä kovasti ja menin sinne sitten nukkumaan valmiina matkalle. Olen tosi hyvä automatkustaja ja en laita yhtään vastaan, kun minut laitetaan kuljetuskoppaan. Siihen ei sitten sisälly mitään huonoja muistoja eläinlääkärikäynneistä huolimatta. Missellä meinasi olla huono olo autossa, mutta minä en onneksi kärsi yhtään matkapahoinvoinnista!

Voi miten ihana paikka se mökki on, siellä oli paljon lintuja ja lenteleviä ötököitä. Muurahaisia otin kiinni tuvan lattialta. Aluksi humiseva metsä meinasi minua vähän jännittää, mutta uskaltauduin sitten lopulta ulos valjaissa. Olipa siellä raikas ilma ja sitä nuuskin silmät kiinni. Tutustuin myös vähän tiluksiin metsätietä kulkien. Tuvan yksi kaapeista oli jännä paikka, siellä oli selvästi joskus käynyt hiiri ja sitä minä sieltä kaapista jahtasin ja odotin, vaikka emäntä sanoikin, että se on ollut siellä joskus kauan sitten.

 Kävin vähän nuuskimassa metsän huminoita auton katolta....

 Kylläpä oli hurjan isoja raparperejä ja isoja kimalaisia!

Mökki oli ihanan lämmin, kun saunaa lämmitettiin ja yhtenä iltana ne lämmitti tuvankin takkaa. Köllöttelin Missen kanssa suurimman osan päivää parvella yläkerrassa, koska sinne oli laitettu meille ihan oma paikka ja se muuri oli niin ihanan lämmin!
Mikä parasta, emäntä lupasi, että pääsen tänä kesänä mökille vielä monta kertaa. Kerrankin minä pääsen reissuun mukaan, enkä tosiaan stressaantunut koko matkasta yhtään, toivottavasti pääsen sinne taas pian!

HCM - mikä on ennuste?

HCM - mikä on ennuste?

Monet HCM-kisun omistajat pähkäilevät taudin ennustetta, kauanko meillä on aikaa elää iloista kissan elämää. Totuushan on se, ettei sairautta voi parantaa, vaan se etenee. 

Haluaisin tuoda näkökulman siitä, että sanonta "kissalla on 9 elämää" ei varmastikaan ole aivan tuulesta temmattu. Joskus tuntuu siltä, että selviydymme mitä kummallisimmista tilanteista ja asioista vahingoittumattomina. Meillä kaikilla kuitenkin on elämänkaari syntymästä kuolemaan, niin kuin muillakin elävillä olennoilla. Kissa kuitenkin on äärettömän sitkeä eläin ja osaamme todella hyvin peittää sairautemme. Kun suret kisusi elämää ja sen ennustetta, muista, että tallaamme silti omia polkujamme nauttien jokaisesta hetkestä. Anna meille rakkauttasi ja hellyyttäsi vaatimatta mitään takaisin. Ja jos oireilen, viethän minut lääkäriin, että voisin saada hoitoa. Jokainen sairauden pahenemisvaihe ei välttämättä tarkoita sitä, että nyt se on loppu. Hankithan kisullesi lääkärin, joka on asiantuntija HCM-sairauden hoidossa. Se voi maksaa vähän enemmän, mutta hoito suuntautuu silloin oikein. Lääkitystä muuttamalla voidaan uusia oireita hillitä ja kisun elämä jatkua vielä pitkään. Jokaista romahdusta ei tarvitse säikähtää.

Kuten sanottua, taudin etenemistä ei voi kukaan ennustaa. Kissa voi mennä kisujen taivaaseen aivan äkillisesti tai sitten sairaus kehittyy vuosien kuluessa sellaiseksi, että se vie meiltä elinvoiman ja väsymme niin, että omistajan on tehtävä sitten niitä ratkaisuja meidän puolesta. Kissan omistajana se on raskas vastuu, mutta annathan epäitsekkäästi kisullesi hyvän elämän ja arvokkaan lähdön tuolle puolelle. 

Toiset kisut kehittävät hyvin miedon sairauden muodon ja elää sen kanssa vuosia ilman sen kummempia ongelmia. Monesti pohditaan sitä, kannattaako oireetonta kissaa edes lääkitä. Se asia kannattaa keskustella lääkärin kanssa, koska parantavaa hoitoa ei ole, lääkityksiä voidaan monesti aloittaa vasta oireilun alettua. Minun emäntäni päätti aloittaa lääkityksen heti, koska jo vuoden ikäisenä minulla oli niin selkeät muutokset. Hän ajatteli, että sillä voitaisiin hidastaa taudin etenemistä. Eläinlääkäri antoi isännän ja emännän itse päättää asiasta, eikä antanut suosituksia suuntaan tai toiseen. Kuten sanottua, kissojen HCM-sairauden hoito on vielä melko kokeellista, tutkimustietoa on paljon vähemmän kuin koirien sydänsairauksien hoidosta. Joskus emäntä on sanonut, että koska olen näin oireeton, on minulla saattanut olla jo hyvin pienenä sydänmuutoksia, joihin elimistöni on tottunut. Kerran se kertoi minulle kisusta, jonka sydän oli vielä huonompi kuin minun vuoden ikäisenä ja lääkäri oli antanut sille kisulle tosi huonon ennusteen, puhuttiin kuukausista. Kisu sai samanlaisen lääkityksen kuin minä ja se kisu on jo 5 vuotta vanha, sen omistaja ei luovuttanut! Ja se kisu voi vielä ihan hyvin. HCM voi siis edetä ja sitten rauhoittua moniksi vuosiksi kunnes se taas etenee. Joskus se voi pyrähtää nopeasti kuukausien kuluessa huonoon suuntaan, jo alle vuoden ikäisiä kisuja on mennyt kissojen taivaaseen sen takia. Sairauden vakavuutta mitataan usein sydämen paksuuden ja vasemman eteisen koon mukaan. Vaikka jonkinasteisia sydämen toimintaongelmia voidaan hoitaa, vakava sydämen toimintavajaus on huonosti hoidettavissa ja ennustekin tietenkin huono. Jostakin luettiin emännän kanssa, että kun sydän on kerran alkanut oireilla kunnolla ja kehittänyt toimintaongelmia, keskimääräinen elinikäennuste sen jälkeen on 12-18 kk. Eli lääkehoidolla voidaan elinikää pidentää, vaikka kisu saisi diagnoosin vasta oireiden ilmaannuttua! Jos kisulle tulee sitten se veritulppa ja takajalkojen halvaus, ennuste on tietenkin heikko, mutta tiedän kisuja, jotka ovat selvinneet siitäkin. Elimistö on itse rikkonut syntyneen tulpan tai sitten se on saatu hallintaan lääkityksellä. Usein tällaiset kisut kehittävät uuden tulpan muutamien kuukausien sisällä :( 

Surullisinta tässä sairaudessa on varmasti kisun omistajille tieto siitä, että emme ehkä elä täyttä kissan elämää. Haluaisin muistuttaa, että mikä tahansa lemmikki saattaa menehtyä äkillisesti ja ennen aikojaan, sitä asiaa ei vaan joudu käymään etukäteen läpi eikä miettimään. Minä olen sitä mieltä, että elän juuri sen elämän, mikä minulle on annettu ja haluan elää sen tavallista kissan elämää! Sitten kun minun aikani tulee mennä vihreille niityille, emäntä ja isäntä tietävät mistä on kyse, ennustettani he eivät mieti, se on turhaa. Menemme eteenpäin päivä kerrallaan nauttien jokaisesta hetkestä. Koska minulla ei ole mitään oireita, asia on aika helppo varmaankin myös unohtaa :)

Perhepotretti

 Tämä on ilmeisesti minun isäkissani...häneltä olen saanut veikeän väritykseni...

Tässä on rakas äitini, joka on jo kissojen taivaassa...häneltä taisin periä ragdoll-luonteeni ja pehmeän turkin :)

jokainen hetki on tärkeä...

Käärmekesä tulossa

KESÄ TULEE!!!

HCM kissan ruokavaliosta

Tänään aika käy pitkäksi...

Joskus huolestuttaa...

Pienenä minulla oli hassu tapa lutkuttaa maitoa! :)

http://www.youtube.com/watch?v=ANWS8mYsdnc&feature=youtu.be

jotain tietoa sairaudestani...

Ai mikä on kivaa? No kaikki!

Muska esittäytyy ja kertoo diagnoosistaan