Muskan jouluntoivotus

Kun saapuu joulu, rauha, rakkaus ja on hetki aikaa,
katso taivaan tähtösiin, aisti joulun taikaa.
Ota kiinni hetkestä, jokaisesta niistä kiitä,
ne paina muistoihin rakkaisiin, ne sydämeesi liitä.
Tee joulu sydämeen, sinne kutsu hetket,
ja joka vuosi mieleesi, palauta yhteiset retket.
Kun enää en luonas olla saa, muista tätä aikaa,
silloin kun minäkin kanssasi aistin joulun taikaa.

Joka vuosi uudestaan, joulu rakas saapuu,
se tuoksuu taivaalliselta,peittää kaiken lumikaapuun.
On siinä kaikki kiireetön, kaunis ja lempeä.
On siinä havupuun tuoksu, tunnelma lämmin kepeä.
Vaikka täällä enää, en ensi vuonna oisi,
tulkoon joulun taika, mis enkelkuoro soisi.

Muista minua silloin, ota mukaan sydämeen,
valmistelen kanssais lahjat, piparkakut teen.
Painan tassunjäljen taikinaan pullantuoksuiseen,
koristelen kuusen, sen mieleisekseni teen.
Valvon kinkun paistot, tutkin lahjat kiiltävät,
silmissäni vielä, valot kuusen siintävät.
Ehkä en ole siinä, mutta läsnä kuitenkin,
olkoon sydämessäs joulu, lämmin rauhaisin.


Hyvää joulua ja ennen kaikkea rakkautta tulevaan vuoteen 2016!

rakkaudella Muska

jouluvalmisteluja

Se on kuulkaas kaikki karvaiset ja vähemmän karvaiset ystäväni kohta joulu, ensi viikolla jo! Tässähän lykkää kiireen. Emäntä on kuulemma töissä joulun, mutta isäntä on kotosalla. Kohta tuoksuu kinkku ja koristeet kimaltaa.

Sain vihdoinkin synttärilahjani postista, se olikin kuulemma vähän isompi, mitä olivat odottaneet. Melkoista ääntäkin se pitää kuin mikäkin radio-ohjattava auto ja menee hirveää vauhtia lattialla. Minä jopa pelkäsin sitä alussa, mutta nyt olen jo tottunut siihen ääneen ja kyttäilen rottaa, kun se menee lattiaa pitkin.

Emäntä halusi tulla myös kertomaan, että olen ollut viime päivinä aika väsynyt, suurimman osan päivää vain nukun. Ulkoisesti voinnissani ei ole mitään maata mullistavaa tapahtunut, mutta en tahdo oikein jaksaa juoksennella Mimmi-kaverini kanssa, pari kertaa olen ihan sähissyt sille, kun se ei tahdo ymmärtää, että en jaksaisi juosta kovin pitkään. Emäntä tuntui puhuvankin, että taitaa minun sairauteni olla menossa huonompaan suuntaan. En minä ymmärrä sellaisista jutuista mitään, kissathan nukkuu paljon! Kyllähän se kuulemma joutuu taas realiteetit tunnustamaan. Vaikka kuinka olisin virkeämmän oloinen, niin olen silti sairas kisu ja aikani on rajallinen täällä maan päällä. Se on kuulemma välillä niin helppo unohtaa kun olen niin reipas ja ehkä se on henkisesti tärkeääkin olla miettimättä sitä kaiken aikaa. Sen viestin emäntä haluaisi muillekin HCM-kisujen omistajille viestittää.

Lisäksi nisäkasvain on alkanut taas kasvaa takaisin entiseen kokoonsa, että sekin on vähän outo tapaus. Edelleenkään se ei minua vaivaa, mutta kuten ollaan jo aikaisemmin todettu, sen laatua ei päästä tämän sydäntilanteeni vuoksi tutkimaan. Näytettä varten pitäisi rauhoittaa, eikä minun pikku sydän sitä varmaankaan kestäisi.

Aika näyttää miten minun vointini edistyy, Nyt ei ole kuitenkaan ilmennyt mitään hengitysoireita. Kun olen hellyydenkipeä, heittäydyn selälleen ja kehrään ja pusken niin hirveästi. Käyn myös monta kertaa päivässä leipomassa emännän mahaa. Olen kuulemma edelleen se suloinen tyttö. Mimmistä haluan myös edelleen pitää huolta, pesen sen pään ja korvat monta kertaa päivässä.

Eilen paketoitiin lahjoja. Se on niin mukavaa touhua, kun on paperin rapinaa ja lahjanarua, mitä voi mässyttää. Muistattehan karvaturkkien omistajat, että kisu voi syödä narua huonoilla seurauksilla! Minä olen aina vain pureksinut sitä narua, en siis yritä sitä niellä, mutta leikin sillä kovasti. Muistin taas siitä, että joulu on tosiaan ovella, kohta on taas ne kaikki kivat kiiltävät koristeet esillä ja paketteja kuusen alla!

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille! Muistakaa rakastaa ja pitää sydämenne hyväntahtoisina näin rakkauden juhlan aikaan.
Emännälle minun täällä oloni on kuulemma kaikkein paras joululahja. Minäkin olen hirveän onnellinen, että saan vielä olla täällä.

<3 Muska

MUSKA TÄNÄÄN 4 VUOTTA!

Hyvää syntymäpäivää rakas Muska! Tänään 4 vuotta täyteen. (Synttärilahja ei ole vielä saapunut postilakkojen vuoksi, toivottavasti tulee pian! )

Jokainen päivä on lahja, jokainen vuosi on ihme. <3

Pimeää ja märkää

No hyh hyh kun on märkää ja pimeää. Oltiin tuossa mökilläkin vielä menneinä viikonloppuina, mutta enhän minä hieno neiti töppösiäni ulkona kastele! Kävin pihassa kääntymässä, katselin hetken terassilla paria talvipulleaa tirppaa ja painelin sisälle nukkumaan. Olen kesäsielu, silloin minä tykkään ulkoilla.

Isäntä duunasi jo jotain valoja tuonne takapihan pimeyteen, kuulemma pistävät kohta taas ikkunoihinkin niitä kiiltäviä härpäkkeitä, jotka loistaa. Ne on kyllä oikeastaan aika nättejä.

Emännän kanssa siivottiin tänään, olin jälleen kerran mukana lattian moppauksessa. Tykkään seurata sitä rättiä kun se menee edestakaisin. Emäntä lupasi antaa katkarapuja tänään, no ei ole kyllä vielä näkynyt! Painelin siis päikkäreille tänne kiipeilypuun ylätasanteelle, jonka Mimmi-kaverini aina aika ajoin kehtaa valloittaa minulta. Harmi, emäntä heitti sen yhden pahvilaatikonkin pois, mikä tuossa lattialla nökötti ja jolla Mimmin kanssa leikittiin. Siinä oli sellainen kiva kansi, minkä sai itse auki. Menin sinne aika usein silmät kiiluen piiloon. Tilasivat kuulemma ruokaa taas ulkomailta, niin saadaan sitten uusi laatikko. No olkoon tämän kerran.

Vointini on ollut oikein hyvä, kakkakepposia teen enää satunnaisesti, mutta suurin osa menee nyt oikeaan paikkaan. Folion laitto lattialle siis ehdollisti minut pois ikävästä tavastani, joka oli jäädä päälle. Haluan, että minulla on oma laatikko pissaamista ja oma laatikko kakkaamista varten, onneksi niitä on riittävästi ja ne pidetään siistinä. Äskenkin emäntä yhden tuossa pesaisi samalla kun siivoili.

Eilen emäntä taas kokeili sitä minun nisupattia eikä meinannut aluksi huomata sitä ollenkaan. Eli se on pienentynyt tässä syksyn saatossa ainakin puolella siitä, mitä se oli. Kummallinen mötikkä, mutta eipä tuo minua vaivaa.

Kovasti emäntä on haeskellut tutkimustietoa netistä liittyen tähän HCM-sairauteen. Uusia hoitoja kokeillaan ja tutkitaan kokoajan. Kohta on tulossa kokeiluun lääke, jolla voidaan hoitaa jo todettua veritulppaa, sillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia aikaan. Ne viisaat tiedemiehet yrittävät kovasti löytää keinoa, millä tämän sydänsairauden saisi kokonaan pysäytettyä. Joillakin lääkehoidoilla on todettu ainakin hidastavaa vaikutusta, kuten tuolla ACE-estäjällä, jota minä syön.

Hyvinhän tässä on jakseltu, sairauteni ei osoita mitään merkkejä, kohtauksiakaan ei ole ollut. Jaksan temmeltää Mimmin kanssa, mutta nukun myös aika paljon. Virkeimmilläni olen aamupäivällä ja myöhään illalla. Välillä vedetään iltarallia siinä puolen yön aikaan, mutta emäntä on iloinen, että me kuitenkin osataan olla hiljaa suurin osa yötä niin, ettei ne herää. Meille on kehittynyt vähän nuo ihmisten rytmit. Nyt kun on niin pimeää, niin ei oikeastaan tiedä, että onko yö vai päivä.

Missä ne katkaravut viipyy?

Noh, parin viikon päästä vaihtuu kuukausi ja silloin minulla on synttärit. Kuulemma joku lahja on minulle tilattu. Mikä lie?

Jospa kohta saataisiin lunta, se on niin hassun kylmää ja valkoista.

Kivaa joulun odotusta kaikille, pitäkää huolta omista karvapalleroistanne.

Muska

Vointini on ollut mainio.

Terkkuja kaikille, syksyillat pimenee ja on mukava köllötellä kynttilän valossa. Haluttiin emännän kanssa tulla kertomaan, että vointini on jollakin tapaa kohentunut. Olen ensinnäkin saanut menettämäni painon takaisin, painoin viimeksi 4,1 kg. Olin kesällä nimittäin aika hoikka tyttö.
Lisäksi nisäkasvaimeni on alkanut pienentyä suhteellisen reipasta vauhtia, mikä vähän emäntää kummastuttaa. Kasvaimen laatuahan ei koskaan päästy tutkimaan, mutta se on sellainen pehmeähkö pussukka enää, olisiko sitten ollut jokin kysta kasvaimen sijaan - mene ja tiedä. Se ei vaivaa minua millään tapaa edelleenkään, mutta emännän tuo muutos on yllättänyt.

Minähän olen saanut nyt puoli vuotta puolet pienempää annosta kiimanehkäisyyn määrättyä lääkitystä ihan emännän omasta kokeilusta. Se on hyvin riittänyt pitämään kiimat poissa. Emäntä epäileekin nyt entistä vahvemmin, että tuo nisäpatti oli tuon lääkkeen aiheuttama. Oli kuulemma jostain jenkkiläiseltä sivustolta löytänyt aiheesta tietoa, että progesteroni, mitä tuo minun lääkkeenikin sisältää, voi aiheuttaa erilaisia kasvainmuutoksia erityisesti nisissä. Kiimani oli todella voimakas aikoinaan, että kumma kyllä pienempi annos nykyään riittää. Annostahan voi kokeeksi säätää niin, että vähentää annosta pikkuhiljaa ja katsoo, tuleeko käytökseen muutosta kiimaisempaan suuntaan. Minulle ei niin käynyt, puolikas tabletti viikossa riittää.

Mimmi-kissan kanssa ollaan kovasti touhuiltu milloin mitäkin, mutta minua meinaa vähän enemmän laiskottaa kuin sitä. Emäntä aina vitsailee, että minulla on 90-vuotiaan mummon sydän - mitähän se sillä tarkoittaa? Onhan se varmaan niin, että haluan nukkua enemmän ja välttää stressiä. Välillä kyllä villiinnyn juoksemaan laserin perässä tai painimaan Mimmi-kaverini kanssa. Tänä aamuna tulin isäntää vastaan makuuhuoneesta leikkipallo suussa, olisin ollut kovasti liikunnallisella tuulella. Mimmi-kaverini vaan tosin halusi nukkua. Kovasti bongaillaan vierekkäin lintuja ikkunasta ja vietetään pesuhetkiä yhteisissä tuumin.

Emäntä keksi myös kakkakepposiini varsin toimivan keinon. Se levitti foliopaperia sinne, missä tykkäsin kepposella käydä. No kyllähän se harmitti, rapisee niin inhottavasti tassujen alla ja tuntuu kylmältä, päätinpä siis jatkaa toimintaa laatikolle, mikä sai emännän kovin iloiseksi.
Pari vahinkoa olen sen jälkeen tehnyt ja emäntä yrittääkin antaa minulle kissan mallasta melkein päivittäin, jotta kakka ei menisi kovalle ja se aiheuttaisi vaivoja. Olen herkkävatsainen ja varmaan lääkityksenikin aiheuttaa toisinaan vatsaärsytystä.

Emäntä yritti varailla minulle aikaa Kirsi-tädille, mutta se on kuulemma poissa vuoden vaihteeseen asti ainakin. Sinällään se ei kyllä minua haittaa, kun jakselen niin hyvin. Lääkkeitäkin on kuulemma määrätty niin reilusti, että pärjätään hyvin ensi vuoden puolelle.

Ensi viikonloppuna on sitten se halloween-juhla. Täytynee pukeutua hienoimpaan turkkiini ja laittaa kiilusilmät :) Mennään kuulemma taas mökille viikonloppua viettämään. Tykkään nukkua siellä parvella joko villapeitolla tai emännän ja isännän petissä. Siellä on oikein mukavan lämmintä sitten kun siellä kunnolla saadaan lämmöt päälle. Ja mikä parasta, siellä on myös paljon hapekasta ilmaa. Viimeksi kävin aika lyhyillä lenkeillä, kun töppöseni palelee niin herkästi, en ole oikein talviulkoilija, tykkään lenkkeillä kesällä. Mimmi-kaverini kävi vähän pidemmällä lenkillä.

Kohta ne minun synttärit taas on. Isäntä tilasi minulle kuulemma kauko-ohjattavan hiiren, mikähän se sellainen on?

Lokakuuta ja kakkakepposia

Ohos kun meinaa väsyttää, tätä tämä kissan elämä on, kun on kylmä ja talvi alkaa tulla, niin nukuttaa vieläkin makeammin sisällä lämpöisessä.
Emäntä on ollut tällä viikolla ihmeissään, kun se punnitsi minut. Painoni on noussut takaisin entisiin mittoihin! Minähän siis laihduin tässä keväällä ja emäntä sanoi, että varmaan tuo rintapatti on sitten syöpää ja siksi alan laihtua. Olen tosi hyvässä kunnossa, kylkiluita ei enää tunne kuten ennen ja karvakin on paksu ja kiiltävä. Nisäkasvain tuntuu myös vaihtavan kokoaan, välillä se on emännän mielestä pienempi ja pehmeämpi ja välillä napakampi. Ollaan mietitty, että jos se onkin jokin hormonikysta.
Painon nousu HCM-kissalla voisi olla myös merkki nesteen kertymisestä elimistöön kuten keuhkoihin. Sydänhän pikkuhiljaa menee vajaatoimintaan, jos sairaus etenee niin pitkälle ja saattaa aiheuttaa turvotuksia kuten ihmisillekin. Mutta olen yleisolemukseltani kuulemma tosi leikkisä ja virkeä, eikä esimerkiksi hengityksen kanssa ole tullut silmiinpistäviä muutoksia, joten emännän mielestä mun ruokahalu on ollut vaan parempi ja olen liikkunut nyt vähemmän, joten paino on taas noussut.
Saatiin Mimmi-kaverin kanssa tässä matokuurit, kun sillä on kuulemma tässä kuussa se rokotus, että piti sellainenkin sitten syödä. Yöks....tosin syön kyllä ihan mielelläni annetut lääkkeet, verenpainelääkettä tulen joskus ihan itse keittiöön pyytämään lähellä antoaikaa.

Olen siis voinut tosi virkeästi vaikka kyllähän tuo sairaus minua kokoajan varjostaa. Ollaan emännän kanssa seurailtu yhtä HCM-kissaa siellä kaukana meren takana Amerikassa sen sivujen kautta. Se nainen hoiti ihan hirveästi viimeiseen asti kisuaan, oli nyt sitten lähtenyt kissojen taivaaseen noin 6-vuotiaana elokuussa, on se niin surullista.

Kakkakepposia teen edelleenkin, kuulin, että meinaavat tutkituttaa seuraavalla lääkärikäynnillä minun pissi-ja kakkanäytteen, jos niissä on jotain vikaa. Kakkaan usein hiekkalaatikon viereen, eikä se näytä mitenkään vaikealta. Emäntä epäilee, että yhdistän tuohon kakkaamiseen jonkin kivun tai  yllättävän tilanteen aikaisemmista muistoistani ja siitä on jäänyt minulle nyt tapa päälle. Kyllä se minun peppuakin kurkkii, ettei minulla ole vain kohtutulehduksen merkkejä. Silloin kuulemma alapää saattaa vuotaa. Mutta kun minullahan on aina niin puhdas peppu! Enkä minä sitä sen erityisemmin pese ja olen muutenkin virkeä. Emäntä tietää, että tuo minun kiimanestolääke voi altistaa kohtutulehduksille, sellainenkin täytyy pitää mielessä.

En ole mitenkään muuten sairaalloinen, päinvastoin, joten päättivät kysyä sitten siltä lääkäritädiltä neuvoa, kun käydään tässä taas kontrollissa joku päivä. Minullahan on ollut jo pienenä herkkä vatsa ja olen tosi valikoiva ruokani suhteen. Emäntä epäili, että minulla saattaisi tietenkin olla jotain suolisto-ongelmaa, koska minulla oli sitä jo pienenä. Lupasi ostaa minulle maitohappobakteeria ja kokeilla sitä, jos nuo lääkitykset on sitten niin rankkoja minun pikku masulle.

Nyt se pesi taas kovasti hiekkalaatikoita, jotta en ainakaan sen takia välttelisi niitä. Sanoi isännällekin, että pitäisi ostaa taas hajustamatonta kissanhiekkaa, jos minä en vaikka tykkää siitä baby powder-tuoksuisesta. Sekin kuulemma voi olla yksi syy laatikon välttelyyn. Meille kun tuli tuo ipana-Mimmi, niin silloin ne sen tuoksuhiekan vaihtoi. Minähän kyllä olen tosi herkkänenäinen! Joten voihan tuo olla, että se tuoksu ottaa nenään ja siksi en halua kuoputtaa kovasti kakka-asioitani laatikkoon.

Mutta muuten menee hirmu hyvin ja olen tuolle Mimmillekin oikea äiti, aina pesen sitä ja jos se toheltaa jotain, niin menen heti katsomaan, ettei sillä ole mikään hätänä.

Viikonloppuna kuulemma taas mennään mökille nyt kun vielä kelejä on, onpas kiva, jospa siellä ei olisi niin paljoa hirvikärpäsiä nyt kun olllut pakkasöitä :)

kurnau---Muska

talvi kolkuttelee ovella.

No heipparallaa! Minähän se täällä, Muska. Ulkona tuoksuu jo vähän syksyltä, vaikka aurinko niin kivasti lämmittelee meitä auringonpalvojia. Mimmi-kaverini kanssa aina makoillaan aurinkopilkuissa, kun vaan mahdollista.

Onhan tämä sisäkissan elämä välillä vähän mälsää ja meinaa nukuttaakin välillä oikein kunnolla. Onneksi on kissakaveri, jonka kanssa jakaa yhteiset pesuhetket ja ottaa välillä kunnon painit.

Turkki kiiltää edelleen vaikka hoikkoisena tyttönä olen pysynyt. Syön juuri sen verran, että pärjäilen. Aamulla yleensä jotain märkäruokaa, päivällä popsitaan raksuja ja illalla taas saadaan annokset, mitkä kyllä yön aikana sitten lautasilta häviää.

Olen taas alkanut köllöttelemään kiipeilypuussa, kesällä se oli vähän turhan kuuma paikka, mutta nyt on jo viileämpää. Tänä kesänä emännän mukaan menin alakertaan sohvalle nukkumaan useammin kuin ennen. Mutta tottakai, siellähän on huomattavasti viileämpää! Tein sitä siis helteiden aikaan, joten jollain tavalla välttelen jo tuota liikalämpöä. Saunakin on ollut taas pari kertaa lämpiämässä. Ennen menin sinne pötköttelemään heti kun se laitettiin päälle, mutta nykyään menen vasta kun se on vähän jäähtynyt. Emäntä sanoi, että siis hienoisia muutoksia lämmönsietokykyyni on tullut, ehkä se liika lämpö kuitenkin alkaa olla jo raskaampaa sydämelleni.

Leikkiessä en hengästy sen kummemmin kuin ennenkään. Jaksan kyllä ottaa välillä aika koviakin ralleja. Mutta pieniä hienoisia merkkejä on havaittavissa siitä, että olen kamppaillut sairauteni kanssa jo aika pitkään.

Emäntä luuli keväällä, että hyvä jos tämän kesän näen. Niin vain selvisin syksyyn, eikä mitään suurta huonompaan ole tapahtunut. Mutta kyllähän se sen tietää, että voin vain sitten nukkua äkisti pois. Se on jotenkin kai alkanut tottua ajatukseen ja nyt kun olen kasvattanut kaveristani niin hienon tytön, niin se on jo rennompi. Kyllä se sanoi, ettei Mimmi varmaan yksin oikein tule koskaan pärjäilemään, se on vähän sellainen läheisriippuvainen tyttö. En minäkään kyllä yksin viihtynyt, kun Misse-kaverini poismenon jälkeen viettelin hetken kissanpäiviä ainoana kissana. En minä sitten tiedä mitä ne on meinanneet tehdä, mutta kuulemma haluaisivat ihan hirveästi pitää minut vielä seuraavat 20 vuotta. Enkä minä oikein usko, että minun pikku sydän jaksaa ihan niin kauan. Se on jaksanut jo niin pitkälle.

Perjantaina mennään taas kuulemma mökille, nyt en ole päässytkään sinne pariin viikkoon. Toivotaan kivaa keliä, silloin on mukavampi ulkoilla. Minä kun en vesisateessa suostu kävelemään, johan siinä hieno turkki kastuu.

Ihania kissanterveisiä kaikille kohtalotovereille <3

hyvin on mennyt.

Emännän kanssa aina silloin tällöin pitää tulla päivittämään kuulumisia. Niin se elokuukin meni menojaan ja hyvin olen jaksellut. Pari viikonloppua oltiin tässä mökilläkin ja oli oikein mukavaa. Päästiin monta kertaa päivässä ulos kävelylle ja siellä on niin hyvä nukkuakin keskellä metsän huminaa hirsimökissä.

HCM ei ole osoittanut mitään pahenemisen merkkejä ulospäin, enkä ole saanut mitään kohtauksia. Myöskin nisäkasvaimen suhteen tilanne on ennallaan.

Välillä otan Mimmi-kaverini kanssa niin hurjia juoksuleikkejä, että emäntä sanoo, että kohta minä jään kesken leikin sille tielleni. Ihmeen hyvin siis jaksan, mutta kuten eläinlääkäritätikin sanoi, leikkimiseen ei kannata puuttua, se vain stressaa meitä liikaa. Kyllä me sitten itse pysähdytään kun ei jakseta. Ihminen voi ainoastaan meidän kanssa leikkiessä hieman yrittää kontrolloida, ettei ihan hurjaksi menisi.

Äsken ovelle koputettiin ja minä murisin. Tämä on emännälle vähän uusi piirre minussa, että olen suojelevainen kotia kohtaan, jos joku on tänne tulossa, vaikka olenkin tosi ystävällinen tyttö kaikille vieraille. Naapuri se vaan kuulemma siellä jotakin kävi kysymässä.

Terveisiä siis kaikille alkavaan syksyyn, nyt ne helteet helpottaa ja meillä sydänkisuilla ei ole niin tukala olla, vaikka minä en ole kuumuudesta tuntunut kuulemma kärsivän.

Tervetuloa elokuu

Hei vaan kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille ystävilleni :) Tultiin emännän kanssa kertomaan, että ihan mukavasti olen jaksellut ja tämän kesän ykkösjuttu on ulkoilu. Käyn kotonakin joka päivä isännän kanssa iltalenkillä, käyn tarkastamassa taloyhtiön pihapiirin ja olen ihan hurjan rohkea. Naapurit aina silittelee minua ja kertoo miten pehmeä minä olen. Mimmi-kamuni on arempi tuolla kaupungissa ulkoillessa, emäntä pitää siitä aina huolta kodin lähistöllä, kun minä pistän menemään kuin koira konsanaan.

Tultiin taas tänne mökille kesäloman viettoon, lupasivat vihdoin ja viimein niitä helteitä tänne Suomeen, joten ajateltiin, että täällä riittää sitten raikasta metsäilmaa ja on vähän viileämpää. Käytiin illalla katsomassa laiturilta joutsenia, ne oli niin kauniita. Ihan ihmeissään niitä tuijoteltiin.

Olen täällä mökillä taas aivan superonnellinen katti, kehrään ja pusken ihan hirveästi ja tykkään köllötellä emännän ja isännän sängyssä mansikkakuvioisella peitolla. Ruokakin maistuu täällä aina ihan tosi hyvin ja saatavilla on aina raikasta puhdasta lähdevettä. Sitä kyllä tykkään lipitellä, se on niin hyvää!

Näin muuten eilen kaksi sammakkoa ja niitä töppösellä varovasti töytäisin. Sinne ne heinikkoon hyppi piiloon, isäntä ei antanut niitä enempää pyydystää - harmi! Lintujakin on vielä aika paljon ja kuulemma tähän aikaan vuodesta saattaa olla lepakoitakin yöaikaan. Mansikat ja mustikat on kypsiä, emäntää niin naurattaa minun mökkimuistoni. Kerran istuin pitkään valjaissa pihassa ja kun lähdin kävelemään, niin minulla oli punainen peppu. Emäntä ihan säikähti ja vei minut sisälle tarkastaakseen olinko satuttanut itseni. No mansikkaahan se vaan oli, todettiin sitten nauraen. Minulla oli kyllä aika komea pinkki kankku.

HCM ei ole osoittanut mitään hälyyttävämpiä merkkejä kesän aikana, pari kertaa on hengitys ollut ehkä hieman nopeampaa, mutta jaksan silti mellastaa Mimmi-kaverin kanssa, enkä nuku sen enempää kuin normaalisti. Ruokahalu on edelleen vaihteleva ja olen kyllä vähän sutjakka tyttö, mutta karvani kiiltää ja on kuulemma super pehmeässä kunnossa, joten huonokuntoinen en missään nimessä ole. No mitä tulee nisäkasvaimeen, se nyt on kyllä ihan ennallaan tuolla kainalon lähellä, enpä minä siitä mitään oikeastaan tuumaile. Merkittävää kasvua siinä ei edelleenkään ole ollut, eli lienee kyseessä kiimanehkäisylääkkeeseen liittyvä patti, joka hidastui hormonin vähentämisellä.

Ai niin, pitää muistuttaa kaikille, että olen jo 3 vuotta ja 8kk vanha, eli niin sitä ikää minullekin sitten kertyy sairaudestani huolimatta. Älkää siis tekään kohtalotoverit heittäkö toivoanne :)

Kaikkea kivaa kesäisiin päiviin kaikille! Me nautitaan nyt täällä luonnossa elosta.
<3 Muska

Kesälomailua...

Tuleekohan se kesä tänä vuonna ollenkaan? Mennään Mimmi-kaverin kanssa aina aurinkoisiin paikkoihin yhdessä pötköttelemään.

Me kissat kun niin tykätään lämmöstä ja auringosta.

Olen ollut ihan reipas katti tässä viime päivinä, pyydän tosin ulos aika äänekkäästi jo heti, kun ensimmäinen ihminen talossa herää. Ulkoilusta on tullut minulle tämän kesän juttu, rakastan tallustaa kotialueeni reviirin läpi päivittäin, mielellään parikin kertaa. Eilen iltana me päästiin Mimmin kanssa ulos jo aika myöhään illalla, oli kiva pyydystää yöperhosia parkkipaikalla, kun oli niin hiljaista ja vähän liikennettä. En pelkää ihmisiä, autoja enkä koiria. Naapurit aina rapsuttelee minua kun käydään lenkillä ja mielellään menen aina sinne, missä ihmiset touhuaa jotakin. Yksi päivä oli lapsia meidän leikkipaikalla, no sinnehän minäkin halusin. Ne teki siellä hiekkakakkuja ja minä kierin hiekassa. Tykkään aina tehdä niin kun näen kuivaa hiekkaa. Se tuntuu mukavalta.

Emäntä testasi uloshuuteluni vuoksi perlutex-annoksen nostoa, kuvitteli varmaan, että kehitän kiimaa. Antoi vanhalla annostuksella puolikkaan keskiviikkona. Ennen söin kokonaisen tabletin viikossa, viime kuukaudet olen pärjännyt puolikkaalla. Ei se ulosmenohaluja pois vienyt, eikö se hölmö tajua, että tykkään vaan olla siellä lenkillä, että ei minulla mitään vauvakuumetta ole. No ei se sitten antanutkaan sunnuntaina minulle lääkettä, sanoi, että kyllä se puolikas viikkoon saa luvan riittää. Kun tuo nisäkasvaimen kasvu hidastui niin paljon, kun se annos puolitettiin. Ei se ihan hirveästi ole kyllä keväästä suurentunut, mutta olen minä kuulemma laihtunut.

Emäntä aloitti kesäloman, päästään kuulemma jo tällä viikolla taas mökille. Voi että minä odotan sitä, siellä on niin ihanaa.

Kaikkiaan leppoisissa tunnelmissa mennään ja emäntä on kauhean iloinen, että minä olen jaksanut näin pitkään sairauteni kanssa ja olen edelleen aika tomera tyttö.

Sitä kesää odotellessa!

hyvät päivät takana.

Ihmeellinen kesä jatkuu. Ei ole ollut kovin kuuma, onneksi! Meille HCM-kisuille kuumuus voi olla todella rasittavaa aikaa sydämen kannalta. Ollaan paljon vietelty isännän, emännän ja Mimmi-kaverin kanssa vapaita mökillä, siellä päästään ulkoilemaan monta kertaa päivässä valjaissa. Ihan itse pyydän ulos ja takaisin sisälle.
Ollaan lenkkeilty isännän kanssa joka ilta myös täällä kotona, olen tosi rohkea tyttö ja haluan kiertää tilukset lähiympäristöstä tunkeilijoiden varalta. Mimmi-kaverini on vähän ujompi täällä kaupungissa ja pysyttelee pihapiirin lähellä.

Emäntä sanoi, että välillä pyydän ulos ihan ärsyttämiseen asti, kun saan sen ajatuksen päähäni. Naukuilen ovella kovaankin ääneen vaatien oikeuksiani. Olen kyllä sitten tosi tyytyväinen loppupäivän, kun sinne lenkille pääsen.

Ruokahaluni on huomattavasti parempi, kun saan käydä ulkoilemassa. Se piristää minun mieltäni ja kasvattaa ruokahalua. Olen syönyt aika normaalisti nyt viime päivinä. Emäntä oli siitä jo välillä vähän huolissaan. Olen linjoistani huoltapitävä neiti.

Syötiin matokuuritkin tässä Mimmi-kaverin kanssa, kun ollaan ruohoa ulkona popsittu. Vuoden ikään asti pikkukakarat kuulemma kannattaa madottaa kolmen kuukauden välein, kun pentumadotusohjelma on tehty. Olen sitten popsinut minäkin matokuureja siinä samalla.

Emäntä osti puupohjaista kissanhiekkaa yhteen pikkulaatikkoon kokeeksi, kun olen välillä tehnyt niitä kakkakepposia laatikon viereen. No enhän minä kyllä tuollaisen puuhiekan päälle ymmärrä, mutta olen käynyt tekemässä vähemmän kepposia ja hoitanut kakka-asioitani nyt myös laatikolla. Ehkä ymmärsin vihjeen? Kakkakepponen on kuulemma kipeän kissan merkki, mutta koska olen muuten kauhean hyväntuulinen ja pirteä, niin emäntä ei ole nyt sen vuoksi lähtenyt minua eläinlääkärille kuskailemaan. Tuo Mimmi-kaveri kun on vähän turhankin kiinnostunut kun käyn isoilla asioilla, joskus tunkee samaan laatikkoon. Minä kun olen niin kiltti, enkä osaa rähistä sille. Emäntä sanoikin, että saatan olla vähän siinä vessa-asiassa häiriintynyt, kun muutenkin käyn mieluusti laatikon reunalla istuen kaikessa rauhassa.

Niin joo, kävinpä purkamassa tässä taas pitkästä aikaa vessapaperirullankin parina päivänä ja emännällä oli taas hauskaa. Pitäähän se paperi paloitella valmiiksi!

Emäntä halusi vielä muistutella, että seuratkaa sitä sydänkisujenne hengitystä, varsinkin näin kesällä. Tässä hiljattain minulla oli vähän tukala ilme kun lepäilin ja hengitin melkein 40 kertaa minuutin aikana! Se on kuulemma vähän liikaa, Alle 30 kertaa minuutissa pitäisi kyllä kuulemma olla. Olo onneksi tasoittui sitten nopeasti. En mitenkään läähätellyt tai yrittänyt kiskoa henkeä, mutta hengitysnopeuden huomasi, kun Mimmi-kaverini oli samalla alueella nukkumassa. Sen hengitys oli huomattavasti hitaampi. Nämäkin muutokset on siis todella hienovaraisia ja voi helposti omistajilta jäädä huomaamatta. Tuo emännän höpsö sitten seuraili muutamana päivänä hengitystä useammin ja kuulemma pysyi ihan normaaleissa rajoissa.

Mutta kaikkiaan nyt on ollut vointi minulla vähän parempi, emäntä aloittaa kuulemma kesälomansa ensi viikolla, lupasi viedä meitä mökille. Sitä minä kovasti nyt odottelen.

Muistakaa, kesää on vielä jäljellä, älkää antako sään masentaa! Ja niille kaikille sydänsairaille kisuille, tämä on meille varmasti helpompaa kuin kova helle.

Muskan tyylinäyte

Mimmi-kamuni vietti 1-vuotis syntymäpäiväänsä 30.6. Se sai tällaisen kivan lelun, pitihän minun opettaa miten sillä leikitään :)

Jälleen uusi kohtaus...

Oltiin taas viikonloppuna mökillä luonnon helmassa, siellä oli niin ihanaa. Linnut lauloi, perhosia lenteli ja kimalaiset pörisi kukkien keskellä. Vähän vesisadettakin ropisi kattoon, kylläpä nukutti makeasti.

Vointini on ollut ennallaan, olen aika hoikka tyttö jo, vaikka karva onkin vielä hyvässä kunnossa. Ruokahalua ei ole kuin tarpeeseen. Syön juuri sen verran, että pärjäilen. Emäntä koittaa antaa minulle vitamiineja ja ravintolisiä, mutta kun ei tuo ruoka nyt niin kamalasti maistu. Raksuja tykkään syödä ja emäntä on oikein panostanut raksujen laatuun, että ne olisi tarpeitani vastaavia ja maittavia. Lisäksi saan aika paljon herkkupaloja, kuulemma sillä ei ole niin väliä, jos ne kerta minulle maistuu. Lauantaina maistelin pitkästä aikaa seitikalaa, kun emäntä sitä minulle ja kaverilleni Mimmille sulatti mikrossa.

Nisäkasvain ei tunnu myöskään juurikaan kasvaneen tai muuttaneen ulkonäköään, olen pärjännyt puolitetulla kiimanestopilleri-annoksella. Ilmeisesti se määrä on minulle ihan riittävä. Jotenkin olen vain ollut vähän väsynyt, vaikka kovasti lenkille pyydänkin mökillä. Isäntä on käyttänyt minua lenkillä nyt kotonakin tässä pihapiirissä ja olen aivan innoissani, kipittäisin vaikka kuinka pitkälle. Tänäänkin oltiin puolisen tuntia iltakävelyllä. Naapurin mieskin minua siellä rapsutteli. Minä kun en pelkää ihmisiä, olen aika reipas tyttö.

Sunnuntaina mökillä lenkin jälkeen aloin kulkea pihassa kohti portaita, kun äkisti takajalkani eivät meinanneet toimia. Kävelin kuitenkin portaat ylös ja isäntä vei minut kiireesti sisälle mökkiin. Emäntäkin tuli heti perässä. Kellahdin kyljelleni ja emäntä otti minut syleilyyn. Vähän pelotti, mutta en pitänyt mitään ääntä ja levähdin siinä hetken. Sitten nousin ylös ja olin hetken vähän tokkurainen. Toivuin jälleen kerran nopeasti, enkä kouristanut, kuten joulun aikaan kuulemma tein. Menin heti ylös parvelle ja puunasin itseäni. Emäntä tuli minua katsomaan ja aloin kehrätä. Tykkään ihan hirveästi kehrätä ja puskea, kun minua silittää. Jonkin ajan päästä siitä otettiin Mimmi-kaverin kanssa kunnon juoksupainit ja olin kuin ei mitään kohtausta olisi tullutkaan.

HCM-sairaus altistaa kaikenlaisille verenkiertohäiriöille. Pyörtyminen ei ole ollenkaan tavatonta, mutta myös tällaiset pienet kohtaukset ovat yleensä sydänperäisiä. Aivoille ei hetkeksi riitää happea ja näin esiintyy pieniä halvausoireita, jotka menevät nopeasti ohi. Myös kouristaminen epilepsiatyyppisesti voi tapahtua aivojen kärsiessä hapenpuutteesta. Nämä oireilut kertovat oikeasti, että sydämeni tilanne on selvästi huononemaan päin. Kun kohtaus tulee, se on kuulemma tosi pelottavan näköistä. Emäntä sanoi, että tulee tunne, että nyt minä sitten menen tuonpuoleiseen. Isäntä vain totesi, että montakohan elämää minulla on, kun aina vaan tokenen. No yhdeksän tietenkin, niinkuin kaikilla kissoilla! Me ollaan aika sitkeitä otuksia.

Emäntä halusi vain kertoa teille, joiden kissoilla on sydänsairaus, että jos kohtauksia tulee, olkaa hätääntymättä ja olkaa läsnä. Mikäli kohtaus pitkittyy/vointi romahtaa, on aika lähteä sinne lääkärin luokse. Kohtaus tulee todella yllättäen niin, ettei sitä voi mitenkään aavistaa. Myös se lopullinen matka voi tulla niin äkisti kesken kivan leikin. Siihen täytyy varautua, kun on kissa, jolla on HCM. Joskus se ajatus on kuulemma todella raskas. Toisaalta, me kaikki voidaan mennä äkisti pois varoittamatta, mutta kun sen mahdollisuuden tietää, se on vaikeampaa käsitellä.

Emäntä sanoi minulle tänään, että olisi todella  ymmärtänyt, jos minun aikani olisi tullut sunnuntaina. Olisin saanut nukkua pois mökillä metsälenkin jälkeen, paikassa mitä niin rakastan.
Mutta vielä minulle annettiin aikaa nauttia muutamastaa pääskysen iltalaulusta, puron solinasta ja auringonsäteistä.

Eläkää hetkessä, hetki voi olla joskus liiankin lyhyt. Rakastakaa ja nauttikaa kun voitte.

rakkaudella Muska

Hei taas kaikille...

Emäntä sanoi, että sen on yhä vaikeampi tulla kirjoittamaan kuulumisiani. Kaikki kun ei näytä enää niin valoisalta. Olen kyllä ihan reipas oma itseni, mutta ruokahaluni on selvästi huonontunut ja emäntä on antanut minulle sellaista lisäravinnepastaa. Olen kuulemma laihtunut puolisen kiloa nyt kevään aikana, eli olen aika hoikka tyttö. Karva on vielä hyvässä kunnossa ja jaksan temmeltää.
Tuo ruokahaluni vaan kuulemma huolestuttaa.

HCM-sairauteen liittyy usein ruokahaluttomuutta. Minun kohdallani kyseessä voi olla myös se, että rintakasvaimeni on lähtenyt leviämään muualle elimistöön. Itse kasvain on aika lailla pysynyt samankokoisena nyt viime viikkoina, mitään selvää kasvua siinä ei kuulemma enää ulospäin huomaa. Se on sellainen viinirypäleen kokoinen nappula.

Ollaan oltu tosi paljon mökillä aina kun mahdollista, nytkin kuulemma mennään mökille juhannuksena, vaikka emännällä on vain yksi vapaapäivä. Muitakin kutsuja oli kuulemma tullut, mutta eipä ne minua kuulemma halua yksin Mimmi-kaverin kanssa jättää edes yöksi kotiin. Olen kai sitten sen oloinen, että ehkä minun viimeinen matkani on jo lähellä.

Minua on hellitty ja hemmoteltu paljon. Kaikkea herkkujakin on yritetty antaa. Mökillä on tehty porukassa pitkiä lenkkejä. Viimeksi lenkillä näin muuten jäniksen! Se oli hirveän hieno ja suuri, sillä oli ruskea turkki ja valkoiset korvanpäät. Kun se säikähti meitä, kipitin matalana juuri sinne missä se oli ollut ja nuuskin pitkään hajuja. Hyttysiäkin on ollut mökillä aivan hirveästi ja ne kovasti yrittää syödä minua. Huiskin niitä hännällä ja heilutan selkääni, että pääsisin niistä eroon.

Tällaistahan tämä elämä nyt on, taidan olla jo vähän taakka emännälle ja isännälle. Kovasti ne yrittää minusta huolta pitää ja kovin olen kiitollinen ihanasti kehräten ja puskien.

Mutta kun aikani tulee, se tulee. Sille ei voi mitään. Sain elää hyvän elämän. Emäntä toivoo, että saisin myös hyvän arvokkaan lopun.

Kauneinta kesää kaikille.

rakkaudella Muska

Hyvää "puolivuotis" päivää Muska!

HYVÄÄ 3,5-vuotispäivää! Jokainen puolikas vuosikin on juhlimisen arvoinen asia!

Vietän viikonloppua mökillä, olen saanut herkkuruokaa ja käynyt pitkillä metsälenkeillä, terkkuja kaikille <3

Paljon mukavaa kerrottavaa....

Tervehdys kaikille. Toukokuu menee huimaa vauhtia eteenpäin, ihanaa kun linnut laulaa ja aurinkokin jo vähän jaksaa paistella.

Päästiin kotiin evakosta perjantaina. Otin automatkan tosi hyvin ja olin aivan silmät pyöreänä kun tultiin kotiin. Siellä oli uudet hienot lattiat ja keittiökin oli ihan erinäköinen kuin ennen. Vessakin oli tosi siisti ja hieno. Lähdin heti tutkimaan ja löysin lempi köllöttelypaikkani saunan lauteelta. Tosi kivaa oli olla kotona, vaikka hyvin minä mielestäni niiden koirien kanssa pärjäsin siellä evakkokodissa. Siellä oli kiva terassikin, missä saatiin katsella järveä kaiken päivää.

Isännällä alkoi kesäloma ja lauantaina emäntä sanoi minulle, että lähdetään mökille. Sitten se kantoi minut kopan luokse ja menin ihan itse sinne sisälle.

Eli täälläpä me mökillä ollaan taas vihdoin ja viimein koko pitkän talven jälkeen. Emäntä kertoi, että se on tosi onnellinen kun pääsin vielä tänne. Se kun oli vähän pelännyt, että minä en enää tänne ehtisi.

Täällä on niin ihanaa, katselin syvään huokaisten ikkunasta niin tuttua maisemaa silmät sirillään. Tänään käytiin koko porukka  metsälenkillä, tuttuun tapaani yritin taas avata valjaita ja lähteä omille teilleni. Mimmi-kaverinikin osaa hienosti lenkkeillä valjaissa ja mentiin etunenässä vuoron perään peräkkäin.

Hirveästi täällä ei ole vielä mitään hyönteisiä, mutta haistan kyllä, että täällä on käynyt hiiri. Emäntä kertoi, että kun se kävi täällä siivoamassa, niin täällä oli pari papanaa ja hiiren myrkyt oli kannettu yhteen jemmapaikkaan, mistä se ne siivosi. Yksi kuollut hiiri löytyi syksyllä, muita ei ole näkynyt. Sekin oli mökin ulkopuolella, että ei niitä täällä enempää ole ollut. Harmi, olisin mieluusti niitä saalistanut. Mutta ehkä joku hiiri vielä sisälle uskaltautuu?

Mutta olipas kiva metsälenkki, otettiin kunnon painijuoksut sen jälkeen Mimmi-kaverin kanssa. Sekin taitaa viihtyä täällä. Nyt pitää mennä kauneusnokosille.

Kyllä on hienoa, kun tulee taas kesä!

Minä ja Mimmi metsälenkillä 17.5.15

nam nam, ruohoa....

pikku painit 

HYVÄÄ VAPPUA

Rentouttavaa vappua kaikille! Emäntä sanoi, että parin viikon päästä päästään takaisin evakosta kotiin, mutta eipä minulla täällä ole mitään hätää <3

kurnau Muska

Muskan evakkoasumista kuvina...

Minne ihmeeseen sitä on tultu?

Täältä on hyvä tarkastella tiluksia.

Rentoutumista....

Koirien ruoka-aika, parempi tarkkailla täältä vähän ylempää.

Kevätaurinkoa terassilla.

Järven jäät ne siellä sulaa.

Evakko jatkuu...

Kovasti on pitänyt kiirettä, nyt ollaan jo pääsiäisestä asti asuttu sijaiskodissa, missä on kaksi koiraa minun ja kissakamuni Mimmin lisäksi...hui!

Itseasiassa emäntä on sitä mieltä, että meillä on mennyt ihmeen hyvin. Se pelkäsi etukäteen, että stressaannun suotta ja sydäntilanteeni pahenee. Olen ottanut tämän kaiken muutoksen kuulemma todella hienosti aikuisen kissan tavalla. Onhan täällä tuttuja ihmisiä kuitenkin. Alussa kun tultiin tänne "evakkokotiin", niin kuljin naukuen huoneissa. Olin viimeksi täällä jo kissojen taivaaseen menneen kaverini Missen kanssa ja epäilivät, että tunnistettuani paikan etsiskelin hetken sitä.

Koiria katselen hyvän etäisyyden päästä joko pöydältä tai muilta tasoilta ja ne saattaa joskus kävellä ihan vierestäni. Jos ne uskaltautuu nenäkkäin kanssani, annan kunnon sähinäni puhua. Pari kertaa on kuitenkin nuuskittu toistemme neniä koiran kanssa sähinäni jälkeen.
Pystyn kävelemään koirien ohi ja olemaan samassa tilassa kuin ne aika hyvin. Varsinkin kun ne rentoutuu ja nukkuu, kuljen enemmänkin samoissa tiloissa. Niiden huomiosta en niinkään välitä.
Mimmi-kaverini ottaa niihin enemmän kontaktia, mutta se on itsekin vielä ihan kakara, eikä ymmärrä mikä olisi arvokkaan kissan toimintaa! Koirista ei saa pitää, mutta niitä voi sietää...

Sydämen puolesta voinnit on olleet entisenlaiset, jaksan vielä touhuilla ja leikkiä, enkä ole uusia oireita osoittanut suuresta muutoksesta huolimatta. Meille on laitettu sellainen feliway-haihdutin seinään, se kuulemma rauhoittaa. Meillä on muutenkin omat tilat talossa, mihin ovi on välillä kiinni, että saadaan  nukkua ja olla rauhassa. Ollaan aina siellä silloin, kun isäntä ja emäntä ei ole paikalla. Muutoin ovi onkin pääasiassa auki ja saadaan kulkea miten halutaan.

Myöskään nisäkasvain ei ole osoittanut mitään leviämisen merkkejä, edelleen se selvästi tuntuu kainalon lähellä ylänisän vieressä, mutta ei ole merkittävästi kasvanut. Olen nyt pärjännyt jo useamman viikon puolikkaalla perlutex-tabletilla. Aikaisemminhan söin kokonaista viikossa kahdessa osassa. Ei ainakaan ole kuulemma ollut mitään selkeitä kiimaelkeitä, mitä ei saisi tietenkään tulla esille tässä tilanteessa.

Mutta hyvinhän tässä menee, lintuja bongaillaan ikkunasta ja on täällä sellainen lasinen terassikin, missä ollaan Mimmi-kaverin kanssa käyty tutkailemassa. Onneksi meillä on omia leluja ja kiipeilypuu omissa tiloissa, että on jotakin tuttua ja mukavaa täälläkin.
Remonttipuuhat on kuulemma jo alkaneet siellä meidän omassa kodissa, meille kuulemma tulee uusi keittiö nyt samalla.
Minä se odottelen kesämökkisäitä, niitä olisi ensi viikolla jo tarjolla. Täältäkään kun ei olisi pitkä matka mökille vapaiden viettoon.

Kuvia tulossa...nyt ei emäntä ehdi niitä laittamaan.
Kurnau kaikille <3 Muska

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäisiloa kaikille minulta ja Mimmi-kaveriltani! rakkaudella Muska

Joudumme lähtemään evakkoon.

Emäntä ja isäntä tässä aloittivat wc-remontin ja ollaan oltu tuon Mimmi-kaverin kanssa kovasti auttamassa mukana. Sattui vaan sitten sellainen vesivahinko, yksi hana petti yllättäen ja kasteli meidän kodin yläkerran lattiaa ja osan alakertaakin vedellä.

Täällä kävi sellainen mittaaja joka totesi seinissä kosteutta, eli tänne kuulemma tulee sitten ihan kuivatukset ja kaikki ja koko homma menee uusiksi osittain.

Minä en pelännyt juuri lainkaan remonttiääniä enkä vieraita ihmisiä, mitä täällä kävi. Kävin tutkimassa kaikki työkalulaukut, kosteusmittaajalla oli sellainen kiva laservalo ja sitä minä menin jahtaamaan. Se vedenpaisumus kyllä silloin vähän säikäytti, onneksi emäntä oli kotona silloin.
Putkimies kävi asentamassa uutta hanaliitosta, sillä välin minä poljin emännän mahaa kehräten, eli en ole kovinkaan pelokasta sorttia.

Me muutetaan pian evakkoon täältä remontin tieltä, mennään kuulemma sellaiseen taloon, missä on kaksi koiraa. Siedän noita koiria samassa tilassa, mutta en halua niiden tekevän lähempää tuttavuutta kanssani. Onhan se taas yksi stressi tietenkin, mutta onneksi siellä evakkopaikassa on tuttuja ihmisiä minulle. Siellä on emännän äiti, se on minusta hirveän kiva ihminen. Menen ja pusken sitä aina mielelläni.

Pitää tulla sitten päivittelemään kuulumisia siitä, miten yhteiselo koirien kanssa sujuu. Onneksi se on iso omakotitalo, että eiköhän sieltä piilopaikkoja meille löydy, minne koira ei pääse. Ja ne koirat kuulemma tykkää kissoista, noinkohan on. Se yksikin tapitti minua ja vinkui häntä heiluen, mitä lie sillä sitten tarkoittikin. Ainakaan en ole halunnut hyökätä koiran päälle, ne kävi meillä kylässä tässä, katsoin hyvältä etäisyydeltä ja menin muina naisina niiden ohi katsomaan keittiön ikkunasta ulos.

Emäntä sanoi laittavansa feliway-haihduttimen sinne sijaiskotiin rauhoittamaan meitä. Muutto taitaa olla jo ensi viikolla, vähän jännittää kyllä.

Mutta palataan taas kuulumisien kera. Kasvain ei ole nyt kokoaan oikeastaan muuttanut pienemmällä hormoniannoksella ja olen emännän mielestä ollut taas paljon pirteämpi. Sydän ei ole näkyvästi ainakaan oireillut, edelleen vedetään päivittäin rallia Mimmi-kaverini kanssa.

Pääsiäisen odotusta teille kaikille! Toivottavasti pöydillä on taas niitä ihania keltaisia tipuja, mitä voi sitten vähän repiä.

"kurnau"....Muska

Niitä surullisempia ajatuksia ja ongelmia.

Aika rientää kohti kevättä, lumet sulaa, aurinko paistaa. Olen päässyt päivittäin ulos nuuskimaan ulkoilmaa valjaissa, opetan Mimmi-kaveriani ulkoilemaan nyt kun on jo vähän lämpöisempää.

En viihdy enää ulkona pitkiä aikoja ja nukun enemmän. Emännän mielestä elämä alkaa hiipua minusta pikku hiljaa. Syön ja juon hyvin, leikin päivittäin Mimmin kanssa sen mitä jaksan.
Sitten menen taas nukkumaan lempipaikalleni.

Emäntä kuulemma puolitti perlutex-annokseni puolikkaaseen viikossa, kun tuo kasvain vaan olla möllöttää. Se ei minua ulkoisesti vaikuttaisi vaivaavan, mutta emäntä ajatteli, että jos pärjäisin vähemmällä hormoonilla, jos se yhtään hillitsisi sen kasvua. Jos en vaikka sitten kuitenkaan kiimailisi. Rehellisesti sanottuna toisinaan emännän tekisi mieli lopettaa kaikki lääkitykset, antaa vain minun olla ja nauttia.

Mutta tottahan se on, ettei minulla ole enää varmaan kovin pitkää aikaa annettuna täällä ihanassa maailmassa. Minua odottaa tuolla puolen toinen maailma vailla kipua tai sairautta. Kissasta on kuulemma vaikea sanoa, tunteeko se kipua. Se salaa sen viimeiseen asti.
Emäntä oli tänään pitkästä aikaa isännän kanssa päivän poissa. Kun se tuli kotiin, en mennyt tuttuun tapaan ovelle vastaan. Emäntä kuulemma tuli etsimään minua sydän pamppaillen. Se ei halua myöntää, että se olisi ehkä tuntenut myös jonkinlaista helpotusta, mikäli olisin vain nukkunut jossain ikiunta. Mutta oli se kyllä iloinen, kun makailin sen takin päällä kevätauringossa haukotellen, kun se minut löysi.

Haluan teidän kaikkien ymmärtävän, että nyt kun minulla on myös tuo kasvain, joka vie minulta voimia, niin tämä aika on perheelleni erittäin raskasta. On päiviä, että emäntä kuulemma hiljaa toivoo, että pääsisin rauhallisesti pois. Mutta silti se nauttii jokaisesta päivästä kun olen täällä sellaisena kuin nyt olen. Se myös pelkää jos tuleekin se päivä, että se joutuu tekemään päätöksen puolestani, viemään minut eläinlääkäriin viimeiselle matkalleni. Se toivoo, että saisin nukkua pois sydämeni kanssa rauhallisesti kotona. Monta kertaa se ei vaan mene niin, kuten tiedätte. Eikä emäntä anna minun missään nimessä kärsiä, niin se on minulle sanonut.

Sen verran oireilen, että käyn joskus kakalla lattialle laatikon viereen. En minä sillä mitään pahaa tarkoita, se on minun tapani kertoa, että olen sairas. Käyn kyllä yleensä laatikkoon, mutta emäntä on nähnyt minun toisinaan menevän laatikon viereen ja sitten siivonnut jälkeni. Se minua vähän kyllä hävettää. Ne kutsuvat sitä kakkakepposeksi. Oksennellut en ole ja kakka kyllä aina tulee ihan ongelmitta. Toisaalta se kuulemma voi liittyä siihen, että minun vessapuuhani kiinnostaa tosi paljon tuota pikku-Mimmiä ja haluaisin olla siellä omassa rauhassa. Minähän sen vain tiedän, mutta en osaa sitä kertoa sanoin.

Emäntää myös mietityttää Mimmi-kaverini pärjääminen. Se on vielä tosi nuori ja viriili kissa, se kaipaa kovasti leikkiseuraa. Koska minä en jaksa enää niin paljoa, niin emäntä ja isäntä leikkii sen kanssa joka päivä ainakin tunnin erilaisilla leluilla. Silti se meinaa välillä kurnutella ja tehdä pieniä naukumisia turhautuneisuuttaan. Emännän mukaan se kaipaisi hirveästi aktiviteetteja, kun se on kuulemma tuollainen älykäs yksilö. Minä se vaan tuijottelen sitä silmät suurena tai sitten en jaksa reagoida sen juttuihin mitenkään. Toisinaan jaksan vielä kipitää sen luokse katsomaan, mikä sillä on hätänä ja pesen hellästi sen päätä. Ne on puhuneet sille kaverin hommaamisesta, että kuulemma hulluksi tulee, jos yksin jää. Toisaalta mietityttää kuulemma se, että minulle kuuluu arvokas ja stressitön loppu. Meidän kaikkien pitää vaan nyt sopeutua tähän kaikkeen ja tehdä enemmän töitä kaiken eteen.

Mutta emäntää titeeraten: Ei tämä helppoa ole, vaikeammaksi käy päivä päivältä. Ristiriitaiset toiveet siitä, että pääsisin pian pois ja että voi kun aikaa ja mahdollisimman terveitä päiviä olisi vielä paljon.

Mutta tänään emäntä kertoi minulle: Kun menen vanhaan tuttuun tapaan sen syliin polkemaan ja kehräämään, katson rakkautta täynnä suoraan silmiin, kosketan helllästi nuuhkaisten kuonollani emännän suuta, se on kiitollinen jokaisesta päivästä, mitä se ikinä on saanut minut tuntea ja siitä hetkestä, kun olen siinä, kuin pienenä kissan poikasena kolme vuotta sitten.

Vaalikaa yhteisiä hetkiänne!

Mimmi ja Muska 16.3.2015

Kohta on kevät!

Terve taas kaikille :) Valoa riittää ja oma mielikin on jo pirteämpi näin kevään tullessa. Olen kovasti katsellut lintuja ikkunasta ja odottanut, että lumet sulaa. Ulkonakin olen valjaissa piipahtanut.

Täällä on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin, kasvain ei vaivaa minua mitenkään, vaikka on se toki siitä tammikuusta isontunut. Myöskään sydämen puolesta ei ole mitään uutta kerrottavaa.

Mimmi-kaverini kävi viikko sitten steriloitavana ja vierastin sitä ensimmäisen päivän. Se haisi hassulle ja sillä oli sellainen hassu punainen puku, pitihän sille tietenkin sähistä. Kyllä minä sen sitten taas onneksi seuraavana päivänä tunnistin ja sen jälkeen ollaan oltu taas parhaat kamut. Aina minä sitä pesen ja sen kanssa leikin. Emäntä vaan on yrittänyt sitä leikkiä vähän rajoittaa, kun Mimmi on kuulemma vielä toipilas.

Mimmi teki sen puvun kanssa hassun tempun, se piti sitä yhden päivän ja meni sitten pitkäksi aikaa piiloon ja isäntä ja emäntä etsi sitä ihan paniikissa. Ne luuli, että se oli karannut ja ulkonakin kävivät etsimässä. Sitten Mimmi ilmestyi ilman pukua minun viereen ja sen koommin ei ole pukua sillä päällä ollut. Minä käskin ottaa sen pois, kun se näytti niin oudolta ja haisi kummalle. Eihän se emäntä sitä tietenkään tiedä. Ne etsi sitä pukuakin seuraavaan päivään, eikä meinanneet millään löytää. Sanoinkin Mimmille, että vie se puku sellaiseen paikkaan, että eivät löydä. No se löytyi sitten sohvan ja rungon verhoilukankaan välistä, siellä se kai oli käynyt sen riisumassa.

Emäntä on ollut nyt lomalla ja on ollut tosi kivaa kun se on ollut kotona. On voitu viettää laatuaikaa ja syödä herkkuja. Emäntä on paijaillut minua kovasti joka päivä ja olen saanut kehrätä ja olla huomion keskipisteenä. Se kun sanoi, ettei tuota aikaa minulla enää niin ole, mitä se sitten tarkoittaakin. Mutta olen ollut superonnellinen ja rakastettu.

Emäntä on tuossa lomalla tehnyt siivoustakin ja mehän tietenkin autettiin. Tänään olin varsin villillä päällä ja kävin pitkästä aikaa purkamassa vessapaperirullan. Yritän opettaa Mimmi-kaverilleni kaikki kivat temput täällä kotona.

Aurinkoisia päiviä ja elämäniloa kaikille!

<3 Muska

siivoilua osa 1

siivoilua osa 2

herkkuateria Mimmin kanssa

ei muutoksia yleistilassa.

Terkkuja helmikuuhun kaikille :)

Tultiin emännän kanssa kertomaan, että olen jaksellut tosi hyvin ja yleisvoinnissani ei ole tapahtunut mitään muutoksia huonompaan.

Itseasiassa päin vastoin, olen ollut tosi virkeä ja ruokahalukin ollut kohdillaan. Emäntä punnitsi minut tässä yksi päivä ja olen ilmeisesti taas kasvanut! Painoin nimittäin jo 4,5kg ja en ole kehittänyt mitään sydänsairauteeni liittyviä turvotuksen merkkejä. Olen syönyt vaan niin hyvällä ruokahalulla viime viikot. Olen silti solakassa lihaksikkaassa kunnossa, mutta lopulta minusta tuli aika iso katti!

Juostaan Mimmi-kaverini kanssa laser-lelun perässä ja päivittäin riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita useita kertoja päivässä. Jaksan olla utelias, seurallinen ja touhukas oma itseni. Ehkäpä tämä kevään tulo on virkistänyt minua vähän, joko sitä kohta päästään mökille?

Emännällä on käynyt mielessä se mahdollisuus tuon nisäkasvaimen kanssa, että se liittyy sittenkin hormoonihoitooni ja ei välttämättä ole ainakaan tällä hetkellä syöpää vaan hyvälaatuista rintarauhasen liikakasvua, mitä voi esiintyä ehkäisypillereitä käytettäessä. Senkin tyyppinen kasvain voi ilmaantua nopeasti muutamien viikkojen kuluessa. Tottahan se on, että monet tällaiset kasvaimet on kissoilla juuri pahanlaatuisia, mutta minun "nisupattini" on noin peukalon pään kokoinen ja edelleen irti pohjastaan. En myöskään arista sitä mitenkään. Ehkäisypillerin lopettaminen olisi yksi keino tietysti kokeilla, alkaisiko patti sitten lopulta pienentyä. Se voi olla vaan aika vaikea homma, koska minulla oli niin voimakkaat kiiman oireet aikanaan. 

Mimmi-kaverini menee kuulemma ensi viikolla steriloitavaksi. Emäntä sanoi, että tunnistankohan minä sitä enää sen jälkeen, kun se haisee sitten hetken aikaa ihan hassulle.

Valoa ja iloa kaikille....kohta se kevät jo oikeasti tulee! Positiivisia ajatuksia surun keskelle kaikille tämän sairauden kanssa kamppaileville! Otetaan jokainen päivä lahjana vastaan.

<3 Muska

Muskan kehrääväiset terveiset talven keskelle

Muska kehräilee (11.2.2015)

Kohti kevättä päivä kerrallaan

Hei vaan kaikille. Emäntä päätti tulla kertoilemaan kuulumisiani. Nyt on huomattu, että kasvaimeni, joka siis löytyi läheltä nisää ja kainaloa tänä vuonna, on valitettavasti kasvanut taas kokoa. Se suurenee viikko viikolta aina vähän ollen nyt jo pienen viinirypäleen kokoinen.

Se ei kyllä vaivaa minua mitenkään ja olen syönyt, leikkinyt ja touhuillut muutenkin normaalisti, mutta ajoittain vaikutan kuulemma väsyneemmältä. Saatan kökötellä paikallani ja silmät alkavat lupsamaan kiinni ja meinaan nukahtaa niille sijoilleen.

Olen edelleen erittäin kiinnostunut päivittäisistä tapahtumista ja jaksan ottaa painikisoja Mimmi-kaverini kanssa. Olen kuulemma aina niin superkultainen kissa.

Olen huomannut, että ulkona on alkanut tulla kevät. Räystäät tippuu ja lumet sulaa. Olen taas käynyt tällä kertaa valjaissa nuuskimassa ulkona kevätilmaa ja katselen ulos ikkunasta. Kissan on aika ajoin pohdiskeltava. Siltä minä kuulemma välillä näytän, että pohdiskelen syntyjä syviä siinä maisemia katsellessani.

Emäntäkin on kuulemma tehnyt pohdiskelutyötä. Sen mielestä tiimalasistani alkaa hiekka olemaan aika lopussa, mitä se sitten tarkoittaakin. Se silittelee minua hirveästi ja juttelee mukavia ja sitten me aina touhutaan jotain pientä kivaa. Jotenkin se on minusta surullinen välillä, enkä oikein meinaa ymmärtää miksi. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan kovin surullinen olisi, minusta ei tarvitse. Minä elän päivä kerrallaan.

Sydämeni puolesta en ole osoittanut mitään uusia oireita. Tässä kasvainjutussa ongelmana on se, että jos se on pahanlaatuinen, niin kuin nämä tällaiset kasvaimet tuppaavat olemaan, niin ennen pitkää se leviää keuhkoihini. Se puolestaan kyllä tulee rasittamaan hengitystäni.

Emäntä ja isäntä ovat päättäneet, että antavat minun olla ja elellä kissan elämää tämänkin tilanteen kanssa niin kauan kuin itse jaksan, mutta minun ei kuulemma anneta kärsiä.

Voihan tuo olla, ettei minulle enää ole montaakaan viikkoa aikaa, jos tämä kasvaintautini leviää nopeasti.

Minä lähetän pehmeällä käpällä "yläfemmat" kaikille kisujen palvelijoille, jotka jaksavat hoitaa ja huolehtia meistä kipeistäkin kisupoloisista vuodesta toiseen. Kun meissä on vielä virtaa ja elämäniloa, jaksamme kyllä olla kiitollisia ja ihastella jokaista päivää kuin lahjana.

Mutta ennen kuin minä olen poissa täältä maallisesta elämästä, haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja tukijoita vuosien varrelta, sekä kertoa, että minä elin ihan superihanan elämän. Nyt täytyy kuitenkin lähteä taas touhuamaan päivän touhuja!

Tervetuloa helmikuu

Heippa kaikki karvaiset kaverit! Olen ollut kuulemma tässä kuussa ihan hassuttelupäällä :) Teen kaikenlaista huvittavaa ja olen saanut aikaan monet makeat naurut.

Emäntä kommentoi tässä yksi päivä, että hänen mielestään voin jopa paremmin kuin aikaisemmin, että ei minun tosiaankaan aina tajua olevan kipeä.

En ole mitään uusia oireita HCM:n suhteen kehittänyt ja nisäkasvainkaan ei ole kasvanut ollenkaan kokoa siitä, mitä se oli, kun se huomattiin.

Ollaan Mimmin kanssa leikitty ja painittu ihan hirveästi. Kävin emännän kanssa ulkonakin tässä yksi päivä ihan ilman valjaita! Emäntä sanoi, että kun olen niin kamalan kiltti kissa. Nuuskin takapihan nurkat ja tulin sisälle ihan pyynnöstä. Lunta on satanut hirveästi, töppösethän siellä kastuu! Sitten olen keksinyt, että kylpyhuoneen lattialla juoksee joskus sokeritoukkia. Niitä minä lähden ihan hassulla syöksyllä metsästämään heti kun sinne laitetaan valo. Silloinhan ne juuri yrittää livahtaa piiloon. Kovasti minä olen emännällä ja isännällekin tullut aina selvittämään, että kun siellä on sellaisia. Olen luvannut ottaa ne kaikki kiinni.

Odotan jo niin kovasti kevättä ja että päästäisiin mökille. Välillä isäntä ja emäntä puhuu, että noinkohan ehdin siellä enää käymään, mutta elämä on täynnä pieniä ihmeitä meidän kaikkien elämässä, kun vaan uskalletaan niitä huomata ja ihastella.

Tässä teille talven pimeyteen piristykseksi pari hassuttelukuvaa minusta!

kurnau...rakkaudella Muska

seurantalinja kasvaimeen...

No nyt on sitten emäntä päässyt eläinlääkärin juttusille, joka totesi ihan saman, mitä itsekin jo epäiltiin. Kyseessä on luultavasti nisäkasvain, joka voi olla jopa 90%:sti pahalaatuinen. (yleensä kissoilla on). Se pitäisi leikata, mutta koska sydämeni tilanne ei ole edes vakaa, ei eläinlääkäri voi sellaista hoitoa suositella.

Patin suhteen on nyt siis seurantalinja. Todennäköisesti kiiman ehkäisypilleri on ollut osa-aiheuttajana kasvaimen syntyyn, mutta huonolla tuurilla se olisi lääkärin mukaan voinut tulla muutenkin.

Tämänkin vuoksi olisi naaraiden leikkauttaminen tärkeää, jos ei niitä käytetä siitokseen. Minun kohdallani tämä nyt ei koskaan ollut edes vaihtoehto.

Onhan tuo emäntä ollut hieman surullinen. Kuulemma tämän minunkin pikku elämäni lopullisuus sai sinetin. Sitä kun ei vähäisen oireiluni vuoksi osaa aina ajatella, että olen kipeä. Yhtään pyörtymistä ei ole kuulemma tapahtunut emännän ja isännän nähden sitten joulukuun.

Olen ollut tosi reipas ja rakastava. Minulla on ollut myös tosi hyvä ruokahalu ja olen jaksanut hyvin hoivata Mimmi-kaveriani. Meno on kuulemma välillä aika hurjaa kun juostaan matot kasaan. Tänään hetkeksi hengästyin, mutta en antanut periksi leikeistä. Ja hyvinhän minä taas sitten jaksoin.

Näin sitä mennään päivä kerrallaan. Harmillistahan tämä varmasti on, mutta enhän minä siitä mitään ymmärrä. Välillä tuo emäntä tutkii sen kasvaimen, ei se kuulemma ole tässä nyt kyllä kasvanut mitenkään isommaksi sen huomaamisen jälkeen, eikä siitä päälle päin näy mitään. Sitähän ei tietenkään kannata kovin usein näpräillä! En osoita mitään merkkejä siitä, että se vaivaisi minua millään tapaa.

Tässä näitä kissanpäiviä vietellään päivä kerrallaan.
Jokainen voi olla viimeinen, mutta niinhän se on meillä kaikilla. Minun kohdallani se vaan on jo jotenkin etukäteen paremmin tiedossa.

Mutta hei, kyllä minä pärjään! Lähden sitten sateenkaarisillalle, kun minun aikani on. Niin me kaikki karvaiset kisuystävät tehdään.

Päivitellään taas kuulumisia. Tällä hetkellä tuntuu kaikki olevan emännän mielestä paremmin kuin voisi olla.

Pitäkäähän itsenne ja kisut lämpöisenä näillä kovilla pakkasilla! "kurnau"

ps. Emäntä sanoi, että joku kissa oli elänyt jo kaksi vuotta nisäkasvaimen kanssa, mitä lääkäri ei myöskään ollut suostunut leikkaamaan. Minunkaan kohdallani ei siis välttämättä ole agressiivinen tauti kyseessä ja saatan hyvinkin pärjätä sydämeni mittaisen elämän. Pidetään peukkuja!

Nisäkasvain?

Voi voi...Minulla on sitten kurjaa tuuria. Olen sydämeni puolesta voinut ihan entiseen malliin ilman mitään uusia oireita. Emäntä sanoi, että vaikea uskoa minun sydämeni olevan niin sairas, kun leikin ja juoksen Mimmi-kaverini kanssa ihan höpsönä monta kertaa päivässä. Lisäksi olen ollut nyt ihan ihanan lempeä äidillinen kissa. Pesen mimmiä usein ja käyn tassuttamassa emännän mahaa monta kertaa päivässä. Mimmi alkaa olla jo sen verran aikuinen, että minäkin uskallan olla enemmän taas vauva.

Mutta emäntä tässä silitteli minua eilen ja huomasi ylimmän nännin lähellä kainalon suuntaisesti pienen kovan herneen oloisen patin. En arista sitä mitenkään ja annan kyllä ihan tutkia sitä. Emännän mielestä se on aika lähellä sitä nänniä. Pallukka liikkuu nahan mukana kun nahkaa liikuttaa, eli se ei tunnu kiinteästi vartalossa.

Se soitti tänään eläinlääkäritädille, on kuulemma lomalla tällä viikolla. Ensi viikolla saadaan sitten kuulla miten tässä jatketaan.

Patti on ilmaantunut nopealla aikataululla ja minulla kun on tuo perlutex lääkitys kiimaa estämään, niin se kyllä voi altistaa kaikenlaiselle nisien liikakasvulle/kasvaimille pitkällä tähtäimellä. Jo yksin se, että olen leikkaamaton, voi asialle altistaa.

Emäntää mietityttää kun jopa 90% tällaisista pateista on kissoilla pahalaatuisia, kun ne sijoittuu vatsan alueelle ja nisien läheisyyteen. Toki tuo hormonilääkitys voi niille myös altistaa ja yleensä ratkaisuna olisi lääkkeen lopettaminen ja kissan sterilointi.

No eihän minun pikku sydämeni kestäisi mitään nukutusta, joten leikkaushoito ei tule kuuloonkaan missään muotoa. Eikä tuota kasvaintakaan varmaan nyt sitten päästä sen tarkemmin tutkimaan.

Olen ihan pirteä iloinen nuori kissa, ruoka maistuu ja jaksan hyvin kaikenlaista touhuta. En ole sairaan oloinen millään lailla. Mutta mikäli tämä minun pikku herneeni, mitä emäntä kutsuu "nisukasvaimeksi" alkaa kasvaa ja onkin syöpää, se alkaa levitä pikkuhiljaa muualle. :(

Voi minua, ehkä ollaan ensi viikolla viisaampia, että tauotetaanko sitten sitä hormoonivalmistetta. (Tuolloin tällaiset patit voivat sitten kadotakin) tai vähennetäänkö annosta.

Tullaan sitten kertomaan kuulumisia siitä, mitä mieltä lääkäri minun kohdallani on. Vaikeaahan tällaisen vaivan hoito on millään muotoa minun kohdallani.

Toivotan iloista tammikuuta kaikille karvaisille ystäville, kevättä kohti mennään. Minä haaveilen, että pääsisin vielä kerran kesämökille! Nyt siellä on liikaa lunta, että ei sinne kyllä nyt vielä päästä. Näyttäisin mielelläni Mimmi-kaverilleni meidän mökkitilukset ja hiirestysmaat.